Oli sitten mikä tahansa viikonpäivä,
niin minun on aina ollut helpompi
lähestyä Herraa rauhoittavissa tilanteissa.
Esimerkiksi koiraa ulkoilutettaessa
tai kuten mainitsin
marjoja metsästä poimiessa.
Ihminen ei ole sapattia varten.
Vaan sapatti on ihmistä varten.
Kun me olemme tulleet
suhteeseen Vapahtajamme kanssa,
niin me elämme koko ajan sapatinlevossa
palvellen Jumalaa.
Siis Jeesus on Sapatin Herra.
Kun palvelemme Jeesusta,
me toteutamme sapattia.
Sapatti tarkoittaa siis lepoa Kristuksessa.
Israelin kansa oli matkalla tuohon lepoon.
Mutta ei päässyt siihen.
Koko Egyptistä liikkeelle lähtenyt joukko
Moosesta myöten jäi erämaan hiekkaan
eikä luvattua saavuttanut.
Tuon vaelluksen aikana
kuitenkin tehtiin asioita,
jotka viittasivat tulevaan.
Esimerkiksi eläinuhrit
viittasivat Jumalan Karitsaan.
Siis Israel pani jo edeltä toivonsa
Messiaaseen noudattamalla
näitä säädöksiä.
Myös viikkosapatti
on tällainen esikuva
tulevasta sapatinlevosta.
Se kohtaa uudestisyntyvää
Israelin kansaa,
joka saa sapatinlevon
Messiaansa Valtakunnassa,
kun koittaa ihmiskunnan
seitsemäs päivä
eli seitsemäs millennium.
Me uudestisyntyneet olemme
jo nyt tuossa tilassa,
eli Jumalan Valtakunta on jo meissä.

Heprealainen (Hepr 4:8-10) kirjoitti:Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon,
niin hän ei puhuisi toisesta,
senjälkeisestä päivästä.
Niin on Jumalan kansalle
sapatinlepo varmasti tuleva.
Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa,
on saanut levon teoistaan,
hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
Tuohon sapatinlepoon Israel
on pääsevä kansana
ja me yksilöinä olemme jo siinä.
Ihminen ja esimerkiksi maa/mantu
on luonnonlakien alainen.
Maakin tarvitsee sapatinlevon.
Jos se ei sitä saa,
se ei enää tuota satoa.
Samoin on meidän kanssamme.
Jos emme lepää tuossa rytmissä,
niin me emme jaksa.

Mooses (20:9-10) kirjoitti:Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
mutta seitsemäs päivä on Herran,
sinun Jumalasi, sapatti;
silloin älä mitään askaretta toimita,
älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi,
sinun palvelijasi tai palvelijattaresi
tai juhtasi älköönkä muukalaisesi,
joka sinun porteissasi on.
Siis sapatinlepo ei ole pelkästään
ihmistä varten vaan jopa juhtaa varten.
Jos teemme sapatista jonkinlaisen rasitteen,
niin silloin me käännämme asiat päälaelleen.
Ja juuri näin fariseukset tekivät.
Ja luulivat näin jopa palvelevansa Jumalaa.
Mutta oikea Jumalanpalvelus ja paasto
on ihan jotain muuta kuin kieltoja.

Johannes (5:17-18) kirjoitti:Mutta Jeesus vastasi heille:
"Minun Isäni tekee yhäti työtä,
ja minä myös teen työtä".
Sentähden juutalaiset vielä enemmän
tavoittelivat häntä tappaaksensa,
kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia,
vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä,
tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.
Siis Jumalan lepopäivä katkesi siihen,
kun Aadam söi kielletyn hedelmän.
Ja Jumala tekee yhä työtä
ja Jeesus tekee jatkuvasti työtä,
ja me Jumalan lapset
teemme jatkuvasti työtä
siihen hetkeen asti,
että sota on loppunut,
ja paholainen on ikuisesti poissa jaloistamme.
Uskovan ihmisen jokainen päivä
on Herralle pyhitetty.
Ja tuo pyhittäminen toteutuu silloin,
kun teemme aina sen,
mitä Herra johdattaa meidät tekemään.
Tästä on kysymys Kirjoittajan lainaamassa
kohdassa.

Paavali (Room 14:6) kirjoitti:Joka valikoi päiviä,
se valikoi Herran tähden;
ja joka syö,
se syö Herran tähden,
sillä hän kiittää Jumalaa;
ja joka ei syö,
se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
Mutta Kirjoittajan lainaama
Galatalaiskirjeen kohta
luultavasti viittaa
aivan toisen jumalan palvontaan.

Paavali (Gal 4:9-11) kirjoitti:Nyt sitävastoin,
kun olette tulleet tuntemaan Jumalan
ja, mikä enemmän on,
kun Jumala tuntee teidät,
kuinka te jälleen käännytte
noiden heikkojen
ja köyhien alkeisvoimien puoleen,
joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?
Te otatte vaarin päivistä
ja kuukausista
ja juhla-ajoista
ja vuosista.
Minä pelkään teidän tähtenne,
että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.
Galatalaiset olivat tulleet uskoon
epäjumalanpalvonnan keskeltä.
Ja silloin asiat voivat mennä pahasti sekaisin.
Alkeisvoimat jo sanana (stoikheion)
viittaa myös taivankappaleisiin.
Ja niitä galatalaiset olivat palvoneet.
Sen sijaan Kolossalaiskirjeessä
Paavali käyttää ilmaisuja,
jotka ovat tunnistettavissa
myös Vanhan Testamentin sivuilta.

Paavali (Kol 2:16-17) kirjoitti:Älköön siis kukaan teitä tuomitko
syömisestä tai juomisesta,
älköön myös minkään
juhlan tai uudenkuun
tai sapatin johdosta,
jotka vain ovat tulevaisten varjo,
mutta ruumis on Kristuksen.
Tässä viitataan selvästi Mooseksen lakiin.
Sen säädöksiin juhla-ajoista
ja sen ruokasäädöksiin.
Mutta nyt kun olemme syntyneet uudesti,
niin ruumiimme on Kristuksen.
Ja niin se,
mitä sapattina teemme,
tai jonain Mooseksen määräämänä
juhlapäivänä on nyt Herran kädessä.

Jaakob (1:27) kirjoitti:Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus
Jumalan ja Isän silmissä
on käydä katsomassa
orpoja ja leskiä
heidän ahdistuksessaan
ja varjella itsensä niin,
ettei maailma saastuta.
Mutta ruoka ei meitä saastuta.
Jeesus sanoi kaikki ruoat puhtaiksi.
Siis Mooseksen lain säädökset
eivät koske meitä pakanakristittyjä.
Minulle oikea jumalanpalvelus
on sitä,
että menen marjametsään
ja polvistun ja puhun Herralle
ja rukoilen lähimmäisteni puolesta
ja poimin maasta Hänen lahjojaan
itselleni ja vaimolleni ravinnoksi.
Oli sitten arki tai ei.
PS
Isäni oli pienestä asti täysorpo.
Hän meni mielellään metsään marjastamaan.
Kaikki sukulaiset tiesivät,
että tuo pieni poikanen
siellä metsässä rukoili Taivaan Isää.