Majesteettisuus

[עֵד]

Miten kuvailisit Jumalan majesteettisuutta

- yleisellä tasolla
- omassa uskonelämässä
- uskovien yhteydessä?

Ajattelen, että vaikka Hän voisi esimerkiksi tehdä ihmeitä, sille on syynsä, ettei Hän niin tee.

[kalamos]

Täytyi oikein katsoa haulla,
missä kohden puhutaan majesteetista.

UT:n alkutekstissä on kolmessa
kohtaa käytetty sanaa megalosyne,
joka tarkoittaa megasuurta.

Sittenkuin Jumala muinoin
monesti ja monella tapaa
oli puhunut isille profeettain kautta,
on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille
Pojan kautta,
jonka hän on pannut kaiken perilliseksi,
jonka kautta hän myös on maailman luonut
ja joka,
ollen hänen kirkkautensa säteily
ja hänen olemuksensa kuva
ja kantaen kaikki voimansa sanalla,
on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä,
istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,
tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi,
kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.

Mutta pääkohta siinä,
mistä me puhumme,
on tämä:
meillä on sellainen ylimmäinen pappi,
joka istuu Majesteetin valtaistuimen
oikealla puolella taivaissa,

Mutta hänelle,
joka voi varjella teidät lankeamasta
ja asettaa teidät
nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen,
hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta
ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti!
Amen.

Jos nyt ihan noista kohdista etsin vastausta
avauksen kysymykseen siitä,
että Hän voi eikä tee,
niin Juudaan kirjeessä sanotaan,
että Hän voi varjella meidät lankeamasta.

Mutta kuitenkin me lankeamme.
Ehkä vastaus löytyy
Juudaan kirjeestä tuon
lopputoteamuksen edeltä
sen ainoassa luvussa.

[עֵד]

Siltikään en halua määritellä Jumalaa ihmeiden kautta, joskin arkipäivän pienet asiat tai johdatus käyvät usein suuremmastakin ihmeestä.

Pyhän läsnäolo hiljentää ihmisen. Samaa kunnioitusta on myös Jumalan majesteetissa, kun Hänen Sanansa tulee ihmiselle ’ruuaksi ja juomaksi’. Silloin ’ei mikään muu voi virvoittaa’.

Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän,
monin verroin enemmän kuin kaikki,
mitä me anomme tai ymmärrämme,
sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa

Ihmisellä on voimakas mielikuvitus, mutta senkin luomisen lahjan yli voi Kaikkivaltias tehdä. Se on jo majesteetillisuutta!

Mutta onko niin, että taivaassa Häntä ylistetään kaikesta valtasuuruudestaan, mutta täällä olemme usein pimitettyinä huoaten ’minä uskon, auta minun epäuskoani’?

[kalamos]

Kuuntelin Jumalanpalvelusta
Sanan syventymispäiviltä äsken.

Saarnan yksi lause ampui ajatukseni
välittömästi tähän keskusteluun.

Petri Kortelahti sanoi jotenkin tähän tapaan:
'Jokainen synti on majesteettirikos'.

Täytyy tarkistaa tuo lausahdus,
kun tulee nettiin.

Palveluksen alussa totesin vaimolleni,
että siinä oli harvinaisen pitkä
tuo synnintunnustusosio.

Ei mikään pikkujuttu.
Kun syntinsä tunnustavalle
kaikki majesteettirikokset annetaan anteeksi.

[kalamos]

Mutta onko niin, että taivaassa Häntä ylistetään kaikesta valtasuuruudestaan, mutta täällä olemme usein pimitettyinä huoaten ’minä uskon, auta minun epäuskoani’?

Kun Majesteetti on sanonut,
että minä tulen ja parannan hänet,
niin silloin on kyllä Majesteettirikos,
jos alamme epäillä Majesteetin sanoja.

Sadanpäämies ymmärsi
jo virkansa puolesta,
että Majesteettia ei epäillä.

Synagoogan esimies
sen sijaan ei ymmärtänyt sitä,
miten Majesteettia tulisi lähestyä.
Hän ohjeistaa kovin tarkkaan,
mitä kaikkea Majesteetin pitäisi tehdä ja pian.

Mutta tuleekin yllätysparannattava,
joka pysäyttää Jeesuksen ja koko väkijoukon.
Verenjuoksua sairastava nainen parani.
Hän oli saanut sanan sisimpäänsä,
että kunhan vain saa koskettaa
Majesteetin viitan tupsua,
niin paranee vaivastaan.

Mutta tuon viiveen aikana
synagoogan esimiehen kotoa
tuotiin suruviesti.
Jeesus joutuu rohkaisemaan
synagoogan esimiestä.

Lopputuloksen tiedämme.
Synagoogan esimiehen
epäilystä huolimatta
tytär parani,
niinkuin Jeesus oli luvannut.

Riittää,
että käännymme Jumalan puoleen.
Hän on Majesteetti.

Mutta me voimme tehdä majesteettirikoksen
myös niinpäin,
että lupaamme parantumista Jeesuksen nimessä,
vaikka emme olekaan saaneet
tällaista ilmoitusta Majesteetilta.
Esimerkiksi Majesteetti onkin jo päättänyt
noutaa Kotiin rakkaansa.

Ja tällaisesta majesteettirikoksesta
sitten kärsivät jäljellejääneet omaiset
loppuelämänsä, kun ajattelevat,
että syy oli heidän,
kun heillä ei ollut uskoa.

Muistan yhden rukouskokouksen,
jossa oli läsnä sureva miesleski.
Uskova sisar oli korjattu taivaan aittaan.

Vetäjä piti puheen,
jossa antoi ymmärtää,
että tämä sisar kuoli,
koska joku meidän joukossamme
oli epäuskoinen.
Ja tämä oli selitys sille,
ettei tapahtunut kuten oli profetoinut.

On majesteettirikos profetoida sellaista,
mikä ei ole Herrasta.
Ja tällaisessa tilanteessa
se on myös erittäin suurta tuskaa
lähimmäisillemme aiheuttavaa.

[עֵד]

Nykysuomen sanakirja antaa yhtenä määreenä sanalle ’majesteettisuus’ kunnioitusta herättävä. (Sitä on kyllä tuo viimeisin kalamoksen tekstikin!)

Pyhyys ja kunnioitus kulkevat käsi kädessä.

Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella.

”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa"