Iloitsen, kun olen heikko

[kalamos]

Sillä me iloitsemme,
kun me olemme heikot,
mutta te olette voimalliset;
sitä me rukoilemmekin,
että te täydellisiksi tulisitte.

Jos en olisi heikko ja heiveröinen ruoko,
niin ei minusta olisi muita palvelemaan.

sillä kun olen heikko,
silloin minä olen väkevä

Ja kuitenkin,
olen aina teidän keskellänne
ja teitä palvellessani

heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa

[Emil]

Mitä tarkoitat heikkoudella? Kehon fyysistä heikkoutta vai mielen heikkoutta vai mitä? Mitä on se heikkous sinussa? Miten määrittelet heikkoutesi? Lankeamaan syntiinkö heikko? Paaston takiako heikko? Treenaamattomuuden ja huonon ruokavalion takiako heikko? Persoonan heikkousko? Luonteen heikkous? Tahdon lujuuden heikkousko? Uskon heikkousko?

[kalamos]

Minä vain avasin Raamatun,
luin jakeen,
johon silmäni osuivat,
ja sillä silmäräpäyksellä tiesin,
että minun tehtäväni Jumalaa palvellessani
oli tuoda tuo jae tänne
Päivän Sanaksi.

Sitä kirjoittaessani koin,
että minun on tuotava esiin jatkoksi
kaksi muutakin Korinttolaiskirjeiden kohtaa.

Itse asiassa
kun tälläkin foorumilla jotain teen,
niin minä rukoilen,
että kalamos ei olisi pelkästään heikko,
vaan kokonaan riisuutunut kaikesta omavoimaisuudesta.

Ja silloin voin saada kokea sitä,
että minut puetaan.
Viitta lasketaan ylleni
juuri tuota hetkeä ja palvelutehtävää varten.

[rauhankulkija]

Ymmärrän sinua, mitä tarkoitat, Kalamos. Minäkin kerskaan heikkoudestani, jotta Jumala Hänen voiman mukaan pääsee toimimaan heikkoudeni kautta.

Haluaisin kertoa kokemuksestani. Sinä päivänä olin juuri aikuistumassa, ja minusta tuli aikuinen, niin sinä hetkellä kuulin Herran sanat, joilla Jumala kysyi minulta, tahdonko olla uskossa? Olin ihmeissäni ja mietin, mitä Jumala tarkoittaa. Hän pysäytti minua mullistavalla kysymyksellä. Olin ällikällä lyöty.

Myöhemmin aloin ymmärtää, mitä Jumala tarkoittaa. Että minun tulee elää Jumalan Sanan varassa, siis minun tulee elää jokaisen Sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta. En voi ohjata itseäni ilman Jumalan Sanaa.

5Moos. 8:3 Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.

Matt. 4:4 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'"

Niin mutta omavoimaisuudeni ei vielä lähtenyt pois. Jumala vei minua erämaahan, siis hengelliseen erämaahan. Siellä olen täysin riisuttu, niin löysin Jumalan voiman heikkoudeni kautta ja siten tajusin, että Jumala hyötyy paljolti heikkoudestani voidakseen toimia kauttani. Se oli minun elämän koulu, jolloin Jumala koulutti minua.

2Kor. 11:30 Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.

[Emil]

Amen sille, että elämme jokaisesta sanasta joka Jumalan suusta lähtee. Omavoimaisuutta minussa ei ole enää tippaakaan. Mitä tarkoitat erämaalla, eksyitkö erämaahan vai jouduitko erämaahan ja oliko se kotisuomessa vai ulkomailla esim. Sahara tai Gobi?

[rauhankulkija]

Amen sille, että elämme jokaisesta sanasta joka Jumalan suusta lähtee. Omavoimaisuutta minussa ei ole enää tippaakaan. Mitä tarkoitat erämaalla, eksyitkö erämaahan vai jouduitko erämaahan ja oliko se kotisuomessa vai ulkomailla esim. Sahara tai Gobi?

Heh, tarkoitan hengellistä kuivuutta siis hengellistä kuivuuden kautta.

[Natanael]

”Mitä tarkoitat erämaalla, eksyitkö erämaahan vai jouduitko erämaahan ja oliko se kotisuomessa vai ulkomailla esim. Sahara tai Gobi?”

Kysymyksesi on minulle outo, ja epäilen, ettet esittänyt kysymystäsi aivan vakavissasi. Ensiksi sen vuoksi, että rauhankulkija omassa viestissään jo kertoi hyvin ymmärrettävästi, mistä on kysymys - kokemus oli jotain aivan muuta kuin konkreettista Saharassa tai Gobissa vaeltamista.
Siteerauksessa oleva lihavointi on minun.

”Niin mutta omavoimaisuuteni ei vielä lähtenyt pois. Jumala vei minua erämaahan, siis hengelliseen erämaahan. Siellä olen täysin riisuttu, niin löysin Jumalan voiman heikkouteni kautta ja siten tajusin, että Jumala hyötyy paljolti heikkoudestani voidakseen toimia kauttani. Se oli minun elämän koulu, jolloin Jumala koulutti minua."

Viesti ei ainoastaan vain totea, mistä on kysymys, vaan myös kertoo, että Jumala vei kirjoittajan hengelliseen erämaahan, miksi Jumala tahtoi niin tehdä, ja mikä tarkoitus hengellisellä erämaalla oli.

Toiseksi kysymyksesi on yllättävä sen vuoksi, että itse en tunne yhtään syvällistä Raamatun opettajaa, joka ei omassa elämässään olisi kokenut Jumalan koulua hengellisessä erämaassa.
Herra voi olla väkevä vain heikoissa. Meidän tulee vähetä ja se tapahtuu voimakkaimmin juuri hengellisissä erämaavaiheissa.

”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.”

Onko hengellinen erämaa sinulle, Emil, tuntematon käsite?

[Emil]

Ei ole vieras käsite. Olen ollut hengellisessä erämaassa lähes koko ikäni ja muutosta ei näy horisontissa. Täten halusinkin, että rauhantekijä purkaisi käsitettä hengellinen erämaa, omalla kohdallaan. Minulle hengellinen erämaa on ollut jatkuvaa taistelua uskossa ja yksin vaeltamista, Jeesuksen kanssa, Herraan Jeesukseen Kristukseen uskoen läpi vaikeuksien ja kuivuuden ja henkivaltojen ja niiden valtaaminen ihmisten. Jos joku kokee, että erämaa jaksossa ei Jumala puhu tai vastaa, niin se on harhaa. Ongelma on meidän sisäisissä hengen korvissamme ja synnissä. Jumala kyllä puhuu, tavalla tai toisella, me emme vain aina kuule Häntä, eikä Herra ole koskaan kaukana kenestäkään meistä. Hän ei omiaan hylkää, eikä jätä.

[עֵד]

Hengellinen heikkous eli ei-omavoimaisuus sekä hengellinen erämaa ovat vahvoja käsitteitä, joista puhuminen/kirjoittaminen on kovin omakohtaista.

Jos on fyysisesti käynyt jossakin Saharassa tai sen liepeillä, voi siitä saada hyppysellisen tuntumaa, mitä hengellinen jano ja kaipaus Jumalan yhteyteen on: kun kuuma, kuiva tuuli yltyy etkä löydä suojaa, silmiin ja korviin tunkee ohuenohutta hiekkaa, niin että aistisi sumenevat, suulaki kuivuu ja jalanjälkesi takanasi unohtuvat etkä tiedä, mikä seuraavista askelista upottaa ja kuinka syvälle.

Se, mikä erottaa Jumalasta, on aina synti. Ja se, mikä pitää lähellä Jumalaa, on rukous. Mitä kauemmin on ollut uskossa, oppii erottamaan, mikä matka on koetusta ja mikä tie johtaa parannukseen ja luopumiseen omavoimaisuudesta. Parannuksen ilo on sukua ilolle heikkoudesta, uskon.

[Emil]

Hyvä kirjoitus Ed:iltä.

Kaikki on kovin yksilöllistä ja henk. kohtaista ja erämaa ei ole kaikille aina sama tietyn kaavan mukaan, mutta jotain koetusta se yleensä aina on. Omavoimaisuus onkin se lihamme heikkous, jonka tulee alati vähetä ja Jeesuksen Kristuksen ns. kasvaa sisimmässämme, sydämessämme niin, että me muutumme enempi ja enempi Hänen kaltaisekseen, mutta emme Häneksi ja Hänen paikalleen tai Hänen sijasta.