Armossa pysyminen

[Annora]

Emil,

usko on lahja Jumalalta.

Kuten yleensäkin lahja. Sellainen asia, jonka joku toinen antaa sinulle tai minulle.

[Emil]

Ei valitettavasti ole usko lahja. Pelastus on lahja Jeesuksessa Kristuksessa ja Jumalan Sana on lahja ja tämä lahjana saatu Jumalan Sanan kuuleminen synnyttää uskon. Usko ei ole lahja, vaan usko syntyy lahjan kuulemisen kautta. Lahja on ihmisen itse otettava vastaan ja se on jo uskon teko, uskon jonka Jumalan Sanan kuuleminen synnytti. Uskoa ei anneta lahjana ylhäältä usko tulee Jumalan Sanan evankeliumin saarnan kuulemisesta. USKO on se ihmisen ojennettu käsi Jumalan LAHJAA kohti, joka on Kristuksessa meille annettu meidän uskomme jälkeen ja Jumala palkitsee uskovan - ei muita!!!
Mutta sitten kun olet antanut (Apt.2:38)pelastaa itsesi niin sinä saat Pyhän Hengen Voiman syntiä vastaa, asumaan sinua ja Hän opastamaan sinua sitten kaikkeen TOTUUTEEN ja PYHITYKSEEN – sellaista vastaan ei ole Laki! --

".. USKO on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."
”Mutta ilman USKOA on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, TÄYTYY USKOA, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.”

(Heb.11:1,6)

Amen.

[Emil]

Mitä usko on? USKO on LUJA LUOTTAMUS siihen, mitä toivotaan, OJENTAUTUMINEN sen mukaan, mikä ei näy.
Usko syntyy kuulemisesta. Minkä kuulemisesta? Jumalan Sanan kuulemisesta. Saarnattu evankeliumi ja Jumalan Sana kaikkinensa synnyttää meissä uskon siemenen, mutta se usko meihin tulee Jumalan Sanan kuulemisesta. Se usko laittaa meidät tekemään parannuksen, eli mielenmuutoksen ja laittaa meidät tulemaan rukoiltavaksi, että pelastuisimme tai laittaa meidät lukemaan pelastusrukouksen esim. traktaatista ETSIKKOAIKANA.

[Emil]

Emil,

usko on lahja Jumalalta.

Kuten yleensäkin lahja. Sellainen asia, jonka joku toinen antaa sinulle tai minulle.

Jos usko olisi Jumalan lahja, niin eikö silloin kaikki vain saisi sen uskon lahjan Jumalalta, kun Jumalahan tahtoo, että kaikki pelastuisivat ja uskoisivat Häneen?

Nyt jos kuitenkin ajattelet, että usko olisi lahja, joka on otettava vastaan ja koska kaikki, eivät ota sitä lahjaa vastaan, vaikka kaikille sitä uskon lahjaa tarjotaan, niin herää kysymys? Eikö Jumala vaikutakkaan kaikissa lahjan ottajissa tahtomista ja tekemistä lahjan vastaanottamiseksi? Valikoiko Jumala, että kenessä hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, että ihminen ottaa usko lahjan vastaan ja kenessä Hän ei sitä tahtomista ja tekemistä sitten vaikuta? Sellainen tekisi Jumalasta väärämielisen. Se ei voi olla Raamatun opetus. Eikö Raamattu ole se lahja pelastukseen? Raamatun evankeliumi? Sanan / evankeliumin saarnan kuuleminen? Tuon lahjan vastaanottaminen etsikkoaikana on jokaisen ihmisen tehtävä, ei Jumalan tehtävä jokaisessa ihmisessä. Jumalan tehtävä on lahjan antaminen ja etsikkoaikana sen vastaanottamiseen erityisesti ensin, ennen meitä vetäminen ja kutsuminen.

[kalamos]

Eli ihmisen teko ja tehtävä on uskoa ainoastaan. Jumala ei tee sitä uskomista meidän puolestamme. Usko ainoastaan oli ja on Jumalan käsky meille.

Jeesuksen lausahdus Jairukselle,
jolle juuri oli ilmoitettu,
että tytär kuoli jo,
alkoi sanoilla:
Älä pelkää ...

Oliko tuo käsky?

[Natanael]

”Tässä pitää ottaa huomioon vanhan ja uuden liiton ero. Vanhan liiton aikaan pelastus oli teoista eli Mooseksen lain noudattamisesta kiinni, kun taas uuden liiton aikaan pelastus on yksinomaan Jeesuksen sovitustyöstä kiinni.”

En voi olla puuttumatta tähän yllättävään ajatukseen. Aivan alkuun totean sen tärkeimmän: kenenkään pelastus ei koskaan, minään aikakautena, ole ollut kiinni teoista eli Mooseksen lain noudattamisesta. Olen joskus Kalamoksen kanssa ollut samoilla linjoilla käsitellessämme pelastuksen perustusta, joka yksin on aina Kristuksen täytetyssä työssä. Aiheena oli tuolloin paratiisin tapahtumat, jolloin heti syntiinlankeemuksen jälkeen tuodaan julki Kristuksen sovitusuhri ja sen välttämätön merkitys kaikkien ihmisen pelastumisen kannalta. Vanha Testamentti toistaa jatkuvasti sitä tosiasiaa, että Jumalan on oltava armollinen sille, joka hänen puoleensa synnin hädässä kääntyy. Pelastus on aina Jumalan armoteko.

Me katsomme ristin sovitusta taaksepäin, sillä Jeesus Kristus kuoli ristinkuoleman ja nousi ylös pari tuhatta vuotta sitten. VT:n ihmiset loivat sydämen katseensa eteenpäin odottaen armollista sovittajaa.
Vanhan liiton profeetoilla oli Pyhä Henki ja tämä Kristuksen Henki vaikutti heihin Messias-kaipuun. Profeetat kaipasivat armon aikakauden saapumista. Heidän sisäinen ”Kristuksen henki” täytti heidät tällä suurella toiveella todistaen heidän kauttaan ja heille armon välttämättömyydestä ihmisten pelastumisen suhteen jo ennen Kristuksen näkyvää saapumista maan päälle.

”Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa.”

Uskomme isä Aabraham vanhurskautettiin vain sillä perusteella, että hän uskoi armolliseen Jumalaan. Omista teoistaan Aabraham ei voinut kerskua Jumalan edessä – Raamattu kyllä osoittaa, kuinka monella tavalla Aabraham oli syntinen niin kuin me kaikki ihmiset olemme.

”Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi." Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.”

Hyvin paljon armosta puhuva Daavid iloitsi siitä, että Jumala armossaan peittää Jumalan puoleen kääntyvän synnit. Daavid ylisti autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja.

”niin kuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"

Jopa fariseuksetkin tiedostivat sen, että Jumalan on oltava heille armollinen, jotta he voivat periä Taivasten valtakunnan. Olivathan he Kirjoituksista niin paljon armahtavasta Jumalasta lukeneet. Omavanhurskaudessaan he kuvittelivat, että yrittäessään tosissaan noudattaa lakia Jumala on armollinen ja ikään kuin täydentää sen lopun, mihin ihminen ei pysty – traagista on se, että tässä ankarassa yrityksessään heidän sydämensä kovettui heikompia lähimmäisiä kohtaan ja he menettivät sen , mikä laissa on tärkeintä: rakkauden.
Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Jobin kirja on Raamatun vanhin kirja. Jobkin tiedosti Jumalan edessä syntisyytensä ja tarttui uskossa siihen, että on Joku, joka armahtavasti maksaa hänen syntivelkansa. Uskossa Job loi katseensa synnit sovittavaan Vapahtajaan.

”Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.”

Ainoastaan täydellinen, synnitön, pyhä Jumalan Poika on täyttänyt lain – ja sen Hän teki meidän puolestamme. Meidän ajatuksemme, sanamme, tekomme ovat aina puolinaiset – Jeesuksen teko on kokonainen. Vain Jeesus on täyttänyt lain – Hän, ei kukaan muu. Pelastuminen kaikkina aikoina on kiinni yksin siitä, että Jumala on hyväksynyt synnittömän ja puhtaan sovintouhrin ja lukee Hänen pyhyytensä Hänen rakkautensa turviin meneville syntisille ihmisille.

"Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä."

[kalamos]

Keskustelun aihe on
viime aikoina foorumilla runsaasti viljelty ilmaisu:
Armossa pysyminen.
Ihan tuollaista ilmaisua ei Raamatussa taida olla.
Mutta seuraava kohta löytyy,
jossa puhutaan lankeamisesta pois armosta.

Te olette joutuneet pois Kristuksesta,
te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi;
te olette langenneet pois armosta.

Jotenkin minulla on sellainen aavistus,
että tuon sanonnan viljelyn
takana on ajatus,
joka on nimenomaan lankeamista pois armosta.
Siis jotenkin niin,
että täytyy suorittaa,
jotta pysyy armosta osallisena.

Paavali kirjoittaa lainaamani kohdan pakanoille.
Hän ei kirjoita sitä ympärileikatuille.

Vain Israelin kansalle oli annettu laki.
Ja tuon lain kautta Israel varjeltiin armossa.

Israelin kansa osoitti uskonsa seremonioilla,
jotka selvästi viittasivat Jumalan Karitsaan,
joka sovittaa ihmiskunnan synnin.

Eli vanhan liiton aikana
armon vastaanottamisen osoitus oli se,
että juutalaiset noudattivat tarkoin kaikkea sitä,
mitä Mooseksen laissa oli määrätty.

Nyt uuden liitossa me pakanatkin pääsemme
osallisiksi Jumalan armosta.
Ja meille ei ole annettu noudatettavaksi
Israelin kansalle annettua seremonialakia.

Yhteinen nimittäjä
kaikille armosta osallisille on tämä:

Autuaat ne,
joiden rikokset ovat anteeksi annetut
ja joiden synnit ovat peitetyt!
Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!

Paavali lainaa Daavidia,
joka ylistää autuaaksi sitä ihmistä,
jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja.

Daavid oli tehnyt aviorikoksen Batseban kanssa.
Sitten tapattanut Batseban aviomiehen.

Daavid tietää, mistä puhuu,
kun sanoo,
että autuas se mies (Daavid),
jonka synnit ovat peitetyt.

Armossa pysyminen on sitä,
että me pysymme anteeksiantamuksessa.

Jos me tunnustamme syntimme,
on hän uskollinen ja vanhurskas,
niin että hän antaa meille synnit anteeksi
ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet,
niin me teemme hänet valhettelijaksi,
ja hänen sanansa ei ole meissä.

[Natanael]

”Israelin kansa osoitti uskonsa seremonioilla, jotka selvästi viittasivat Jumalan Karitsaan, joka sovittaa ihmiskunnan synnin.”
”Vain Israelin kansalle oli annettu laki. Ja tuon lain kautta Israel varjeltiin armossa.”

Kiitos asiallisesta kommentista. Uhrilaki viittasi luonnollisesti Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemaan (Jumalan Karitsaan), joka sovittaa ihmiskunnan synnin – yhtä lailla VT:n liiton aikana eläneiden kuin myös uuden liiton aikana eläneiden synnit. Koko Raamatun punainen lanka on Jeesus Kristus. Kirjoitin: ”Me katsomme ristin sovitusta taaksepäin, sillä Jeesus Kristus kuoli ristinkuoleman ja nousi ylös pari tuhatta vuotta sitten. VT:n ihmiset loivat sydämen katseensa eteenpäin odottaen armollista sovittajaa.”

Mitään viittauksia Messiaan tulevaisuudessa tapahtuvaan ristinkuolemaan eläimiä uhraamalla ei tietenkään tarvita, koska Jeesus on jo kuollut todellisena, puhtaana syntiuhrina meidän tähtemme. Tästä asiasta kaikki uskovat ovat varmaankin yhtä mieltä.

Meille laista on kuitenkin voimassa edelleen moraalilaki. Tätä aihetta käsittelin joskus näillä palstoilla hyvinkin paljon. Ihmiset voivat yleisesti ottaen kyllä ymmärtää sen, että meidän ei tulisi varastaa, ei antaa väärää todistusta lähimmäisestämme, ei elää haureellisesti, ei valehdella jne. Jonkinlainen moraalintaju ihmisillä on; eri asia on se, kuka hyväksyy Raamatun antaman moraalilain ja kuka torjuu sen.

Yhä edelleen Jumalan lain yhtenä tehtävänä on varjella Jeesuksen omia armossa. Uskova ei halua mennä takaisin syntielämään vaan ojentautua arkielämässä Jumalan moraalilain mukaan ja elää Armahtajansa lähellä.
Lain päätehtävä on näyttää meille syntisyytemme ja heikkoutemme Jumalan edessä, viedä meidät ”ristin juurelle” tunnustamaan syntimme ja saamaan voimaa arkielämään Hänen armostaan. Lain peiliin katsominen vie meidät yhä uudestaan turvautumaan yksin Herraamme ja Vapahtajaamme. Olemme pyhiä vain Kristukseen kätkettyinä, mutta emme suinkaan ole uskovinakaan täydellisiä kuin Jeesus. Vajavaisina ja lankeilevina tarvitsemme Jeesuksen sovitusveren puhdistusta, joka varjelee meidät armossa.

”Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme.”

”… on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta….” (Hebr.13:9)

Lain vaatimukset estävät jossain määrin synnin karkeita purkautumisia ihmiselämässä. Siten laki pitää yllä maailmassa ulkonaista kuria, järjestystä ja moraalia sekä kahlitsee ulkonaista pahaa. Jotkut puhuvat tässä yhteydessä lain yhteiskunnallisesta käytöstä.

”Lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille. ”

Laki osoittaa Kristukseen uskoville, mitkä ovat niitä Jumalan säätämiä ihmiselämän velvollisuuksia, joissa heidän tulee vaeltaa. Laki on ohje. Sana on kuin valo, joka näyttää meille tietä. Uskova saa kokea vapautta ja suunnatonta iloa siitä, että hän saa elää armosta käsin - Jumalan valoisa taivastie on armoa ja rakkautta tulvillaan.

”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.”

Kauniiksi lopuksi: kukaan ei voi koskaan pelastua yrittämällä täyttää Jumalan lain vaatimuksia. Jumalan lain pyhät vaatimukset ajavat meidät Kristuksen luo uskon iloon ja autuuteen.

”Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.”

[Emil]

Emil,

usko on lahja Jumalalta.

Kuten yleensäkin lahja. Sellainen asia, jonka joku toinen antaa sinulle tai minulle.

Jos usko olisi Jumalan lahja, niin eikö silloin kaikki vain saisi sen uskon lahjan Jumalalta, kun Jumalahan tahtoo, että kaikki pelastuisivat ja uskoisivat Häneen?

Nyt jos kuitenkin ajattelet, että usko olisi lahja, joka on otettava vastaan ja koska kaikki, eivät ota sitä lahjaa vastaan, vaikka kaikille sitä uskon lahjaa tarjotaan, niin herää kysymys? Eikö Jumala vaikutakkaan kaikissa lahjan ottajissa tahtomista ja tekemistä lahjan vastaanottamiseksi? Valikoiko Jumala, että kenessä hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, että ihminen ottaa usko lahjan vastaan ja kenessä Hän ei sitä tahtomista ja tekemistä sitten vaikuta? Sellainen tekisi Jumalasta väärämielisen. Se ei voi olla Raamatun opetus. Eikö Raamattu ole se lahja pelastukseen? Raamatun evankeliumi? Sanan / evankeliumin saarnan kuuleminen? Tuon lahjan vastaanottaminen etsikkoaikana on jokaisen ihmisen tehtävä, ei Jumalan tehtävä jokaisessa ihmisessä. Jumalan tehtävä on lahjan antaminen ja etsikkoaikana sen vastaanottamiseen erityisesti ensin, ennen meitä vetäminen ja kutsuminen.

Eipä tullut vastausta näihin kysymyksiini. En ihmettele, että ette kyenneet vastaamaan kysymyksiini.

[kalamos]

Keskustellaan nyt tässä viestiketjussa
viljelemästäsi ilmaisusta:
Armossa pysyminen.

Galatalaiset eivät siinä pysyneet.
He lankesivat pois armosta.

He tavoittelivat
vanhurskautta eli syyttömyyttä
väärällä tavalla.

Te olette joutuneet pois Kristuksesta,
te, jotka tahdotte
lain kautta tulla vanhurskaiksi;
te olette langenneet pois armosta.
Sillä me odotamme uskosta
vanhurskauden toivoa Hengen kautta.

Siis meillä tulisi olla usko eli luottamus siihen,
että meillä on vanhurskauden toivo
Hengessä eikä lihassa
- siis Kristuksessa eikä itsesssämme.

Ja nyt Galatalaiset olivat joutuneet
pois tästä Hengen yhteydestä Kristukseen.

Ja niin Paavali seuraavassa jakeessa jatkaa
puhuen Kristuksen Rakkaudesta meissä,
joka kykenee kaikkeen.

Sillä Kristuksessa Jeesuksessa
ei auta ympärileikkaus
eikä ympärileikkaamattomuus,
vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.

Siis Kristus meissä on tuo Rakkaus,
joka mahdollistaa sen,
että täytämme lain täysimääräisesti.
Paavali jatkaa kohta näin:

Sillä kaikki laki on täytetty
yhdessä käskysanassa, tässä:
"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Tässä Kristuksen Hengessä kun vaellamme,
niin me täytämme lain.

Minä sanon:
vaeltakaa Hengessä,
niin ette lihan himoa täytä.

Ja tuota Hengestä
Raamattu käyttää nimitystä
Armon Henki

Eli ...
me emme pysy armossa
tekemällä vanhurskaita tekoja.

Vaan ...
me teemme vanhurskaita tekoja
pysymällä armossa.