Julmuus VT:ssä

[Kirjoittaja]

Tässä muutama kohta asian pohjustukseksi:

Autuas se,
joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

Mene siis ja voita amalekilaiset,
ja vihkikää tuhon omaksi kaikki,
mitä heillä on;
äläkä säästä heitä,
vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset,
raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit.

Jos kaksi miestä tappelee keskenään
ja toisen vaimo tulee auttamaan miestään
sen käsistä, joka häntä lyö,
ja ojentaa kätensä ja tarttuu tämän häpyyn,
niin hakkaa poikki hänen kätensä säälimättä.

Miten te selitätte näitä julmia kohtia VT:ssä? Tämä on varmaan yksi sellainen iso syy, miksi nykyihmisen on vaikea uskoa, että koko Raamattu olisi totta. Eräs ystäväkin kerran sanoi, että miksi hänen pitäisi uskoa Jumalaan, joka käskee tappamaan naisia ja lapsia. En oikein osannut vastata.

[Jukka]

Ihminen on merkillinen olento. Hän lukee Vanhaa Testamenttia, jossa Jumala toimii kysymättä ihmisten mielipiteitä ja lukija sanoo: "Voi miten verinen ja kauhea on VT:n Jumala. En voi hyväksyä tuollaista. Minulle ei kelpaa noin julma Jumala."

Sitten Hän lukee Uutta Testamenttia, jossa Jeesusta yritetään useita kertoja kivittää, Hän joutuu pakenemaan vainoojiaan ja lopuksi he surmataan Hänet ristillä ja lukija sanoo: "Voi kauheaa kun oli niin avuton ettei voinut edes puolustaa itseään! Tällainen heikko Jumala ei kelpaa minulle."

Jumala on monella tapaa salattu Jumala. Tässä ajassa on paljon asioita joita emme tiedä emmekä ymmärrä. Tiedämme vain sen, minkä Jumala on nähnyt tarpeelliseksi meille ilmoittaa. Jumala on tarkka kunniastaan ja siksi teemme tyhmästi jos pyrimme sellaisesta asiasta selvyyteen, jota Herra ei ole nähnyt tarpeelliseksi meille ilmoittaa. Kaikki se viisaus ja tieto, mitä me tarvitsemme, on jo ilmoitettu Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on Jumalan salaisuus, voima ja viisaus. Siihen tyytykäämme.

Jumala on muuttumaton, pyhä ja kaikkivaltias Jumala. Kun Raamattua tutkiessamme tulemme kohtaan, jota emme ymmärrä, niin meillä on rukouksen mahdollisuus. "Herra, opeta minua!" Ajallaan Hän opettaa sen, mikä tässä ajassa on tarpeellista - taivaassa selviää loput jos on tarvis.

Jumala on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen [s.o Jeesuksen Kristuksen] tuntemisensa kautta :(2.Pt.1:3ss)

[kalamos]

Erittäin tärkeä avaus.
Ja juuri siistä syystä,
joka aloituksessa tuotiin esiin.

Oikeastaan nuo kaikki kolme Raamatun kohtaa
pitäisi kukin ammentaa omalle puhtaalle lautaselle.

Mutta etsitään nyt tässä viestiketjussa
yleisesti vastausta keskustelun otsikon kysymykseen.

Julmuus VT:ssä

Jumala on vanhurskas.
Siis absoluuttisen oikeudenmukainen.
Hän ei voi pilkunkaan vertaa livetä tästä vanhurskaudesta.
Jos Hän näin tekisi, niin kaikki romahtaisi.

Siksi Jumalan täytyi hoitaa
myös ihmisen aiheuttama syntiongelma vanhurskaasti.
Synnin täytyi saada tuomionsa.
Mutta Jumala Rakasti maailmaa niin paljon,
että antoi oman Ainokaisen Poikansa
pelastaakseen syntiset ihmiset tuomiolta.

Jumala ei voi katsoa syntiongelmaa sormien läpi.
Jos Hän näin tekisi,
niin silloin synti ja itse paholainen olisi ikuinen riesamme.

Mitä sitten tulee siihen,
mitä Jumala on joutunut tekemään ihmisten pahuuden tähden,
niin näissäkin asioissa on kysymys Jumalan Vanhurskaista tuomioista.

Kun esimerkiksi jokin pakanakansa
on uhrannut omat lapsensa paholaiselle,
eikä tee tästä parannusta,
niin Jumalan on silloin ollut pakko puuttua asiaan,
ennenkuin paholainen on ehtinyt tuhota koko ihmiskunnan.

Vastaavasta syystä eli sen tähden,
että paholainen oli valtaamassa koko luomakunnan haltuunsa
aivan konkreettisesti siten,
että langenneet enkelit sekaantuivat ihmisten tyttäriin,
Jumala joutui kerran tuhoamaan koko luomakunnan
lukuunottamatta arkillista ihmisiä ja eläimiä, jotka pelasti.

Tällä teolla Jumala loppujen lopuksi pelasti ihmiskunnan,
joka olisi muuten kokonaan saastunut,
eikä koskaan olisi voinut syntyä luvattua vaimon siementä,
joka murskaisi paholaisen vallan,
kuten Jumala oli luvannut jo ensimmäiselle ihmisparille.
Mutta tuossakin ääritilanteessa Nooan aikana
Jumala odotti 120 vuotta
ennen tuon tuomion täytäntöönpanoa.
Siis Jumala on vanhurskas ja oikeudenmukainen
eikä tahdo jumalattoman kuolemaa,
vaan tahtoo, että tämä kääntyy pois teiltänsä ja elää.

Kun luemme Vanhaa Testamenttia kokonaisuutena,
niin huomaamme,
että Jumala ei olekaan se, joka on julma.
Vaan paholainen on tuo julma hirmuinen.

[Kirjoittaja]

Miksi Jumala kuitenkin tapatti esim. imeväiset jos kyse on ollut tuomioista kun tuskin olivat vielä pahoin tehneet? Vai oliko niin että he kärsivät vanhempiensa takia? Tai onko niin, että Jumalan piti pitää juutalainen veri puhtaana, niin ettei voitu ottaa lapsia huostaan? Tosin lähtihän Egyptistäkin sekakansaa juutalaisten mukana.

[kalamos]

Miksi Jumala kuitenkin tapatti esim. imeväiset

Kun Aadam söi kielletystä puusta,
tuli synti hallitsijaksi maailmaan.

Totisesti, totisesti minä sanon teille:
jokainen, joka tekee syntiä,
on synnin orja.

Kysymys on perimmältään paholaisesta,
joka on nyt tämän maailman ruhtinas.

Jumala varoittaa Aadamin ensimmäistä poikaa
tämän hallitsijan pyrkimyksestä.

Eikö niin:
jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi;
mutta jos et hyvin tee,
niin väijyy synti ovella,
ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!

Kuitenkaan edes ensimmäinen Aadamin poika
ei kyennyt hallitsemaan syntiä,
vaan päästi synnin sisälleen hallitsemaan häntä.

Vanhurskas Aabel taas tuli surmatuksi tuon
synnin hallitseman Kainin toimesta.
Jumala ei kuitenkaan surmannut Kainia,
vaan ainoastaan karkoitti Kainin pois.

Ja kun Kain valitti syyllisyytensä suuruutta
ja tulevaa kohtaloaan pahantekijänä,
kun joku kostaa hänelle ja tappaa hänet,
niin Jumala laitti vieläpä Kainiin merkin,
että kukaan ei surmaisi Kainia.
Ja Jumala varmuuden vuoksi määräsi vielä niin,
että jos joku surmaa Kainin,
niin se on niin ankara rikos,
että se tulee kostetuksi seitsenkertaisesti.

Mutta ei tämä Jumalan hyvyys tätä murhaajaa
kohtaan muuttanut Kainin sukua paremmaksi.
Veri vaan sakeni.
Luetaanpa mitä
Kainin jälkeläinen, kuudes Aadamista, sanoi:

Ja Lemek lausui vaimoillensa:
"Aada ja Silla, kuulkaa puhettani,
te Lemekin emännät,
ottakaa sanani korviinne:
minä surmaan miehen haavastani
ja nuorukaisen mustelmastani.
Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti,
mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa."

Ja näin paha oli jo tässä vaiheessa
saanut niin suuren vallan,
että maailma huusi Jumalan puoleen.
Luetaan kaksi jaetta eteenpäin.

Ja Aadam yhtyi taas vaimoonsa,
ja tämä synnytti pojan
ja antoi hänelle nimen Seet, sanoen:
"Jumala on suonut minulle
toisen pojan Aabelin sijaan,
koska Kain hänet surmasi."
Ja myöskin Seetille syntyi poika,
ja hän antoi hänelle nimen Enos.
Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.

Siis paha paholainen ottaa heti tilaisuuden saatuaan
koko ihmissuvun hallintaansa.
Olemme vasta Raamatun neljännessä luvussa,
joka alkaa siten, että Aadam syntiinlankeemuksen jälkeen
kirjaimelliesti kääntäen tuntee vaimonsa,
ja tämä tulee raskaaksi ja synnyttää pojan.
Ja tuo neljäs luku päättyy siihen,
että Aadam saa toisen pojan surmatun Aabelin sijaan.
Ja koko maailma huutaa jo avuksi Herran nimeä.

Aabel, jonka Kain surmasi,
oli ollut kuuliainen sille Jumalan säätämälle sovitukselle,
josta Jumala oli antanut Aadamille määräyksen.
Ja niin Aabel oli tuonut soveliaan uhrin Herralle.
Ja tämä tapahtui siis uskon kautta,
kuten Jaakobin kirjeessä kerrotaan.

Vastaavasti oli Seet,
jonka Aadam ja Eeva saivat Aabelin sijaan,
vanhurskas.

Seetin sukuluettelossa on
Hanok eli Eenok, seitsemäs Aadamista,
joka eli Jumalan yhteydessä 365 vuotta,
ja otettiin sitten Jumalan tykö kuolemaa näkemättä.

Seetin sukuun syntyi sitten
Nooa, kymmenes Aadamista.

Ja nyt ollaan tilanteessa,
johon edellisessä viestissäni viittasin.

Kun Nooa oli viidensadan vuoden vanha,
syntyivät hänelle Seem, Haam ja Jaafet.
Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä
ja heille syntyi tyttäriä,
huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi
ja ottivat vaimoikseen kaikki,
jotka he parhaiksi katsoivat.

Eli Kainin suku oli turmeltunut,
mutta Seetin vanhurskaasta suvusta
varjeltui Nooa.

Mutta nyt paholainen päätti tehdä lopun
myöskin Seetin suvusta
siis ottaa koko ihmissuvun haltuunsa.
Ja tämä tapahtui niin konkreettisesti,
että pahuuden henkiolennot yhtyivät ihmisten tyttäriin.
Ja näin syntyi sekasikiöitä maailmaan.
Ja kohta koko maailma olisi täynnä paholaisia.
Ja kun tällaisesta pahuudesta puhutaan,
niin tiedämme, että ei tuollainen pahuus
pysähdy siihen, että nuo jumalanpojat
yhtyisivät vain ihmisten tyttäriin,
vaan kohta olisi eläinkuntakin saastutettu.

Ja niin Jumalan oli pakko
pelastaa ihmis- ja eläinkunta tuolta täystuholta.
Ja se tapahtui vedenpaisumuksen kautta.
Mitään muuta mahdollisuutta ei ollut.

PS

En millään malttaisi pysähtyä nyt tähän,
vaan haluaisin jatkaa tästä eteenpäin
seuraavaan sukupolveen,
sillä se avaa meille lopullisesti sen,
miksi myöhemminkin oli toimittava
niinkuin Mooses kertoo historiaa Jumalan kansalle:

Niin Siihon ja kaikki hänen sotaväkensä
lähti Jahaaseen taistelemaan meitä vastaan.
Mutta Herra, meidän Jumalamme, antoi hänet meidän valtaamme,
ja me voitimme hänet ja hänen poikansa ja kaiken hänen sotaväkensä.
Ja me valloitimme silloin kaikki hänen kaupunkinsa
ja vihimme tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa
miehet, naiset ja lapset, päästämättä pakoon ainoatakaan.

Mutta ennen sitä
haluaisin kuulla Sinulta,
jäikö tämän kertaisesta viestistäni
jokin kohta epäselväksi
tai onko sen sisältö kokonaisuudessaankin
ehkä jotenkin hämärän peitossa.

[Kirjoittaja]

ei jäänyt epäselvää, voit jatkaa.

[kalamos]

Israelin kansan ja siihen liittyen myös pakanakansojen vaiheissa
on hämmentäviä kohtia,
jotka kuitenkin selkenevät,
kun luetaan Raamatun koko ilmoitus.

Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra;
eikö se,
että hän kääntyy pois teiltänsä
ja elää?

Siis Jumalan mieleen ei ole jumalattoman kuolema.
Mutta on toinen,
joka vihaa Jumalan kuvaksi luotua ihmistä yli kaiken,
ja ei sen tähden haluaisi
yhdenkään ihmisen koskaan kohtaavan Jumalaa
ja tulevan osalliseksi Jumalan Rakkaudesta.
Paholaisen mieleen on ihmisen ikuinen kuolema.
Jumalan mieleen on ihmisen ikuinen elämä.

Jumalalla ja paholaisella on riita-asia.
Tämä alkoi siitä,
kun Aamuruskon poika (Lucifer)
halusi korottaa itsensä sille istuimelle,
joka on varattu Jumalan ainokaiselle Pojalle.

Sinä sanoit sydämessäsi:
'Minä nousen taivaaseen,
korkeammalle Jumalan tähtiä
minä istuimeni korotan
ja istun ilmestysvuorelle,
pohjimmaiseen Pohjolaan.
Minä nousen pilvien kukkuloille,
teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'

Aamuruskon poika muuttui.
Hänen sydämensä täytti ensin
ylpeys ihanuudestaan
ja sitten kohta kaikki pahuus.
Enkelikunnan hohdokkain
oli muuttunut pimeyden ruhtinaaksi.

Ja tuo paholainen omiensa kanssa
heitettiin taivaasta maan päälle.
Ja niin olemme siinä tilanteessa,
josta Raamatun toinen jae kertoo.
Maa joutui sekasorron ja kaaoksen valtaan.

Pimeys oli nyt hallitseva elementti Maan päällä.
Mutta sitten tuli Valkeus.
Ja kuusi päivää myöhemmin
kaikki sekasorto ja kaaos oli väistynyt.

Mutta paholaisella oli kuitenkin edelleen
riita-asia Jumalan kanssa.

Ja kun ihminen luotiin Jumalan kuvaksi
(Jumala=Elohim=Valtiaat)
ja sai tehtäväksi olla valtiaana
koko Maa-planeetalla,
niin paholainen vihasi
paitsi Jumalaa nyt erityisesti myös
Jumalan kuvaksi luotua ihmistä.

Koska Jumala oli osallinen tässä riita-asiassa,
niin ei Jumala voinut tuosta vain heittää
osaa enkelikunnasta helvettiin.

Tarvitaan ulkopuolinen jury,
joka sanoo, kumpi on oikeassa:
Jumala vai paholainen.

Ja niin Jumala istutti
keskelle Paratiisia kaksi puuta.
Toisessa oli tarjolla Iankaikkinen Elämä
ja toisessa iankaikkinen kuolema.

Ihmisen Jumalan kuvana täytyi saada itse valita
näiden kahden välillä.

Ja Jumalalla oli oikeus ja velvollisuuskin kertoa,
mitä nuo puut merkitsevät.

Mutta Jumalan täytyi vanhurskaana sallia myös se,
että riita-asian toinen osapuoli
tuo oman sanomansa tiettäväksi.

Ja paholainen tekee sen tietenkin valehtelemalla.
Jumala taas kertoi totuuden.

Ja näin on edelleen koko ajan.
Jumala julistaa totuutta.
Ja paholainen keksii koko ajan uusia valheita.

Ja niin kävi,
että ihminen mieltyi siihen sanomaan,
jonka paholainen käärmeen välityksellä toi.

Ja välittömästi kun Aadam söi puusta,
josta Jumala oli kieltänyt,
tapahtui niinkuin Jumala oli sanonut.
Kuolema astui maailmaan.
Ja Aadam ja Eeva kuolivat välittömästi hengellisesti.
Jumalan kirkkaus oli riisuttu alastomuudeksi.
Rakkauden tilalle tuli sillä silmänräpäyksellä pelko.
Elämä oli sammunut kuolemaksi.

Ja nyt paholainen odotti innoissaan,
että jippppppiiiiiiii,
nyt Jumala joutuu surmaamaan
tänä ihanan kamalana päivänä
oman kuvansa - Aadamin ja Eevan.

Mutta paholaisen suureksi tyrmistykseksi
Jumala otti viattoman eläimen
ja surmasi sen,
ja peitti Aadamin ja Eevan synnin
ja tuon eläimen nahasta tehdyllä vaatteella.

Aadamin ja Eevan alastomuus oli peitetty.
Ei enää Jumalan kirkkaudella
vaan verisellä vaatteella
- viattoman sijaiskärsijän nahalla.

Siis aivan alusta asti
paholainen on se,
joka on julma ja haluaa ihmisen kuolemaa
viimeiseen mieheen.

Mutta Jumala Rakasti maailmaa niin paljon,
että antoi oman ainokaisen Poikansa
- oman ainokaisen Karitsansa -
teurastettavaksi ihmiskunnan sijasta.


PS

Minun piti jatkaa suoraan siitä,
mihin viimeksi jäin.
Eli siitä hetkestä,
kun Nooa oli astunut arkista ulos
ja uhrasi eläimiä Jumalalle.

Mutta sitten kävi niin,
että minun olikin pakko kirjoittaa
vielä tämä pohjustukseksi.

Herättikö tämä viestini
uusia ajatuksia tai kysymyksiä?

[Kirjoittaja]

kiitos viestistä, ei herättänyt uusia kysymyksiä.

[kalamos]

Olen pohjustanut asiaa kolmella viestillä.
Jos niiden sisältö ei ole tuoreena muistissa,
niin kertaathan ne ensin.

Eli nyt olemme Jumalan pelastusteon seurauksena
uudistuneen maan päällä.
Nooa on uhrannut puhtaita eläimiä Herralle.
Ja Jumalan sydän tulee kosketetuksi.
On yksi ihminen
- uudistetun maan kantaisä -
Nooa,
joka uskon kautta
on Jumalan pelastusteon jälkeen
tuonut soveliaan uhrin Herran eteen
ja näin nostanut katseensa siihen Pelastukseen,
joka tulee lopullisesti vapauttamaan
ihmiskunnan paholaisen vallasta.

Ja tuo Pelastus oli nyt tuleva konkreettisemmaksi.
Ihminen ei enää vain osoittanut uskoaan
tuomalla Jumalan säätämän soveliaan uhrin,
vaan ihminen sai määräyksen syödä eläimiä.

Kaikki, mikä liikkuu ja elää,
olkoon teille ravinnoksi;
niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit,
niin minä annan teille myös tämän kaiken.

Aikanaa tuli Jumalan Karitsa,
joka oli ottava pois maailman synnin.
Hän sanoi:

Totisesti, totisesti minä sanon teille:
ellette syö Ihmisen Pojan lihaa
ja juo hänen vertansa,
ei teillä ole elämää itsessänne.

Nooa oli ollut se yksi vanhurskas,
joka vielä maan päällä oli,
ennenkuin Jumala antoi vedenpaisumuksen tulla.
Näin pitkälle Jumalan pitkämielisyys odotti.
Pidemmälle ei enää olisi voinut.
Siis aivan viime hetkeen saakka
Jumala odotti,
ennenkuin teki pakon saneleman pelastustekonsa
ja hukutti pahan maailman.

Ja tuon yhden vanhurskaan tähden
pelastui koko Nooan perhekunta
kuin myös ihmisen hallintaa annettu eläinkunta.

Aivan samoin kuin nyt Nooan vanhurskaus
nyt oli pelastanut tuon ihmissuvun,
oli aiemmin yhden ihmisen eli Aadamin
epävanhurskas teko
tuonut kuoleman ihmiskunnalle.

niinkuin yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi

Jumala kuitenkin pelasti Aadamin suvun
sijaisuhrin kautta kuten aiemmin kerroin.
Mutta Kain ei halunnut tuoda
Jumalalle soveliasta uhria
vaan toi oman tekonsa hedelmää.

Ja kohta paholainen sai sijan
Kainin sydämessä.
Oli siis kolme poikaa Aadamilla,
jotka mainitaan.
Kain, Aabel, Seet.
Ja yksi näistä valitsi pahan.

Vastaavasti kävi Nooan kolmen pojan kesken.
Yksi heistä valitsi tehdä erittäin pahan teon.
Haam käytti isäänsä Nooaa hyväksi seksuaalisesti.
Ja sitten vieläpä kerskui tekoaan veljilleen.

Ja Haam, Kanaanin isä, näki isänsä hävyn
ja kertoi siitä molemmille veljillensä ulkona.

Tuo ilmaisu isän hävyn näkemisestä
ei tarkoita mitään vilkaisua.
Kysymys on samasta asiasta, kun sanotaan:

Älköön kukaan teistä ryhtykö veriheimolaiseensa
paljastaakseen hänen häpyänsä.

Samoin kuin Kain kirottiin,
kirosi Nooa Haamin jälkeläiset.

Kun Nooa heräsi päihtymyksestänsä
ja sai tietää,
mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt,
niin hän sanoi:
"Kirottu olkoon Kanaan,
olkoon hän veljiensä orjain orja".
Vielä hän sanoi:
"Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala,
ja olkoon Kanaan heidän orjansa.
Jumala laajentakoon Jaafetin,
ja asukoon hän Seemin majoissa,
ja Kanaan olkoon heidän orjansa."

Amorilaiset polveutuvat Haamista.
Siis esi-isät ovat Nooa, Haam, Kanaan ....

Eli jo esi-isä Haamin teossa on nähtävissä tuon
hirvittävän siveettömyyden siemen,
joka sitten tuli paholaisen palvonnan myötä
täyteen kauheuteensa Amorilaisten keskuudessa.
Ja tätä siis jatkui vuosisatoja sukupolvesta toiseen.
Samoin paholaisen palvontaan liittyvät ihmisuhrit jne.

Siihon oli Amorilaisten kuningas.
Ja kun puhutaan Amorilaisista,
niin silloin puhutaan siis äärettömän pahasta kansasta,
jotka jo kauan sitten olivat valinneet tuhon tiensä.
Juuri Amorilaiset olivat kansa,
joka kaiken muun kauheuden lisäksi
muun muassa uhrasi ihmisuhreja paholaiselle.

Siis tuo kansa oli täysin paatunut jo vuosisatoja sitten.
Mutta Jumalan armollisuus heitä kohtaan
oli kestänyt valtavan pitkän ajan
eli monen monta sukupolvea.

Mutta lopulta oli tuomion aika.
Ja niin tämän tuomion aika,
kun kääntymystä ei nyt vieläkään tapahtunut,
oli lopulta lähestymässä.

Eli luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta,
mitä Jumala sanoi aikanaan Abramille:

Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin;
sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi.

Se, mikä tapahtui amorilaisille,
tapahtui vasta valtavan pitkän
monta sukupolvea ja vuosisatoja kestäneen
Amorilaisten hirvittävän pahuuden
ja katumattomuuden jälkeen.

Ja tuo Amorilaisten tuho käynnistyi siten,
että Siihon hyökkäsi eli aloitti sodan Israelia vastaan.

Niin Siihon ja kaikki hänen sotaväkensä
lähti Jahaaseen taistelemaan meitä vastaan.
Mutta Herra, meidän Jumalamme, antoi hänet meidän valtaamme,
ja me voitimme hänet ja hänen poikansa ja kaiken hänen sotaväkensä.
Ja me valloitimme silloin kaikki hänen kaupunkinsa
ja vihimme tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa
miehet, naiset ja lapset, päästämättä pakoon ainoatakaan.

Eli Jumala oli sietänyt
Amorilaisten hirvittävää pahuutta vuosisatojen ajan.
Ja vasta nyt monen sukupolven jälkeen,
tuli mitta täyteen,
kun Amorilaisten kuningas Siihon
ei vieläkään tehnyt parannusta,
vaan aivan päinvastoin
hyökkäsi Jumalan valitun kansan Israelin kimppuun.

Tuon edellä mainitsemani
Jumalan ja Abramin kohtaamisen jälkeen
Israel oli muun muassa Egyptin orjuudessa reilut 400 vuotta.
Eli Amorilaisten syntivelka oli todella pitkä ja pitkältä ajalta,
ennenkuin Jumala puuttui asiaan.

Ja mikä oli tuo syntivelka.
Se oli epäjumalanpalvelus,
johon aina sisältyy kauheita asioita.
Olen jo maininnut ihmisten uhraamisen paholaiselle.
Mutta siihen sisältyi kuten paholaisen palvontaan aina sisältyy
myö hirvittävä siveettömyys.

Kaikki alkoi jo Haamin teosta.
Eikä tuo kierre katkea,
jos Jumala ei lopulta
valtavan suuren pitkämielisyyden jälkeen
tee jotain radikaalia,
joka on pakko tehdä.

Siis paholainen saa ihmisen tekemään julmuuksia.
Ja Jumalan on pakko joskus
toimia hyvin radikaalilla tavalla,
pelastaakseen ihmiset paholaisen vallasta.

Minä ihmettelen Jumalan pitkämielisyyttä Amorilaisia kohtaan.
Mutta vihdoin Jumala toimi, kun Amorilaisten syntivelka tuli täyteen.
Ja niin tuo kauheus ei enää jatkunut sukupolvelta toiselle.

Joskin Amorilaisia oli levinnyt laajalle maailmaan,
ja niin ei tuossa keskustelumme pohjana olleessa tilanteessa
tuhoutuneet kaikki Amorilaiset,
ja sen seurauksena myöhemmin
Amorilaiset onnistuivat viettelemään jopa Israelilaisia
epäjumalanpalveluksen kauheuksiin.
Ja niin tuli Jumalan ankara sana Israelilaisille
heidän kivijumaliensa edessä tekemänsä haureuden tähden.

Amorilaiset, joka on myös yleisnimitys Kanaanilaisille,
olivat siis äärettömän paha kansa,
jonka pahuus jatkui sukupolvelta toiselle vuosisatojen ajan,
ennenkuin tuo pahuuden kierre katkaistiin.

Ja niin uskomatonta kuin se onkin,
niin Jumalan täytyi varoittaa Israelia,
etteivät he ala palvoa samoja kivijumalia eli käytännössä paholaista,
josta seuraa se sama hirvittävä kauheus,
jonka siteisiin Amorilaiset olivat joutuneet,
ja josta he eivät suostuneet tekemään parannusta.

Ja tässä vielä tuo Jumalan Sanan kohta,
josta käy ilmi se kauheuden huippu,
johon tuo paholaisen palvonta johtaa.

Kun Herra, sinun Jumalasi, on hävittänyt ne kansat,
joita sinä menet karkoittamaan tieltäsi,
ja kun olet karkoittanut heidät ja asettunut heidän maahansa,
niin varo, sittenkuin he ovat hävitetyt sinun tieltäsi,
ettet kietoudu heidän pauloihinsa, heitä seuraamaan,
ja ettet etsi heidän jumaliansa ja kysy:
'Miten oli näiden kansojen tapana palvella jumaliansa,
että minäkin tekisin niin?'
Älä tee niin Herraa, sinun Jumalaasi, kohtaan, sillä kaikkea,
mikä on Herralle kauhistus ja mitä hän vihaa,
he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa:
omia poikiansakin ja tyttäriänsä he ovat jumalillensa polttaneet.

Tällainen kauheus ei ole kaukana meidän päivistämme.
Esimerkiksi vielä joitakin aikoja sitten on
eräässä epäjumalia palvovassa uskonnossa menetelty niin,
että kun mies kuolee,
niin miehen ruumiin kera poltetaan myös vaimon ruumis elävältä.

Sivistyneillekin kansoille tuodaan tänä päivänä
salakavalasti ikivanhojen jumalien palvonta hienoilla nimikkeillä.
Joten sama varoitus, jonka Jumala antoi jo Israelille,
on hyvin ajankohtainen myös meille tänä päivänä.

[Kirjoittaja]

mutta eihän lapset ole syyllisiä mihinkään, miksi pitää babylonilainen lapsi murskata kallioon, ei viestisi ratkaise sitä. Paitsi jos kaikki babylonilaiset olivat dna:ltaan enkelien kautta saastuneita.