Joh. 15:4 "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä."

[Emil]

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.
Niin kuin oksa ei itsessään voi kantaa hedelmää,
ellei se pysy viinipuussa,
niin ette tekään, ellette pysy minussa

Eli, Herra Jeesus pysyy meissä, kunhan vain me pysymme Hänessä.

[kalamos]

Valitettavasti tuo käännös ei ole aivan tarkka,
ja johtaa sen tähden helposti väärinymmärrykseen.
Mutta aivan pilkuntarkka suomennoskin löytyy:

Aapeli Saarisalo

Pysykää Minussa, ja Minä teissä.

Aapeli Saarisalo
tekee myös hyvin mielenkiintoisen huomion siitä,
minkälaisia oksia ovat ne,
jotka eivät kanna hedelmää.

Usein ne viinipuun oksat,
jotka näyttävät
lehtevimmiltä ja muhkeimmilta,
on leikattava pois,
koska ne eivät kanna hedelmää.
Hedelmät ovat ne sanat ja teot,
jotka kasvavat uskonyhteydestä, vrt. (Gal 5:22)

Otetaan tähän nyt vielä sitten tuo
Galatalaiskirjeen kohta, johon AS viittaa:

Mutta Hengen hedelmä on
rakkaus, ilo, rauha,
pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys,
uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

[Jukka]

Textus Receptus ja Kuningas Jaakon Versio menee samoin kuin veljemme Aapeli Saarisalo käänsi.
KJV Joh. 15:4 Abide in me, and I in you.

[Emil]

Se on sama asia. Kun Pysymme Kristuksessa, niin Kristus meissä, eli Kristus on ja pysyy silloin myös meissä.

[Natanael]

Kommenttini kodistuu tähän kirjoitukseen - lihavointi minun.

”Eli, Herra Jeesus pysyy meissä, kunhan vain me pysymme Hänessä”

Kuten muutamat veljet huomauttivat, niin keskustelun käynnistäneessä Raamatun kohdassa (Joh.15:4) on pari: ”Minussa ja Minä teissä…” Ei siis ehdollistavaa "niin" vaan ilman ehtoja "ja". Alkukielinen, kreikkalainen, raamattu antaa meille vielä lisää armorikasta ymmärrystä.

Kreikankeilinen μείνατε (meinate) -sana on tässä yhteydessä suomennettu "pysyä"-verbillä Meidän tulee pysyä siinä merkityksessä, että pysymme vain aloillamme tekemättä mitään, lähtemättä pois. Kun olemme Jeesuksessa, kaikki on hyvin ja turvallista. Kysymys on Jeesuksen luokse "jäämisestä". Siinä on meinate-sanan oikea merkitys.

Usein, ja esimerkiksi tässä tapauksessa, alkukielisen tekstin merkityksen sisäistäminen on hyvin tärkeää. Ajatus ”Me Kristuksessa ja Kristus meissä” ilahduttaa sisintämme , sillä siinä paistaa meille armon aurinko - sen lämpöön saamme jäädä lämmittelemään ja lepäämään! Valitettavasti Emilin toteamus johtaa meidät helposti ihmiskeskeisyyteen, jossa Jeesuksen ajattelemisen sijasta joudummekin raskaaseen itsetarkkailuun. Mielemme alkaa pyöriä Emilin esille tuoman ilmaisun ”kunhan vain me pysymme” ympärillä. Armosta tulee ehdollista ja sielunvihollinen pääsee meitä (erityisesti herkkäsieluisia ystäviämme) pyörittämään tähän tapaan:

”Minun on nyt yritettävä pysyä Jeesuksen luona. Pysynkö varmasti, nyt ei tunnu siltä, olen lankeillut taas, en ole oikein lukenut Sanaa, enkä ole jaksanut kunnolla edes rukoilla – olen vain huokaillut ja ajatuksissani on ollut paljon kiusauksia. Viimeaikaisissa koettelemuksissani en ole saanut hartaasti pyytämääni apua ja rukousvastauksia – onko yritykseni pysyä (vaellukseni) ollut nyt niin huonoa, että Jeesus on mennyt kauemmaksi minusta?”

Saamme levon sielullemme ja rauhan sisimpäämme tiedostamalla yksinkertaisesti vain sen, että Jeesus rakastaa juuri minua tässä ja nyt. Enemmän Raamattua on enemmän Jeesusta, enemmän Jeesusta on enemmän armoa ja enemmän armoa on enemmän lepoa. Me emme ole päässeet Jumalan yhteyteen omin voimin, me emme tuota mitään hyvää hedelmää, me vain kannamme sitä ja kaiken kaikkiaan – ilman Jumalaa me emme voi mitään tehdä.

Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois
ja sinä, joka olet metsäöljypuu,
olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon
ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta.

Siinä minun Isäni kirkastetaan,
että te kannatte paljon hedelmää...."

Minä olen viinipuu, te olette oksat.
Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn,
se kantaa paljon hedelmää;
sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

[hypomenoo]

Kiitos Jumalalle Natanaelin kirjoituksesta. Virvoittavaa tekstiä, onhan se Sanan mukaista.

[Emil]

Natanael:, Meidän tulee pysyä siinä merkityksessä, että pysymme vain aloillamme tekemättä mitään, lähtemättä pois. Kun olemme Jeesuksessa, kaikki on hyvin ja turvallista. Kysymys on Jeesuksen luokse "jäämisestä". Siinä on meinate-sanan oikea merkitys

Amen, tätä olen juuri yrittänytkin täällä painottaa. Parhaani mukaan painotin Jeesuksessa pysymisen tärkeyttä, joka on meidän tehtävä.

Natanael: Valitettavasti Emilin toteamus johtaa meidät helposti ihmiskeskeisyyteen, jossa Jeesuksen ajattelemisen sijasta joudummekin raskaaseen itsetarkkailuun. Mielemme alkaa pyöriä Emilin esille tuoman ilmaisun ”kunhan vain me pysymme” ympärillä. Armosta tulee ehdollista ja sielunvihollinen pääsee meitä (erityisesti herkkäsieluisia ystäviämme) pyörittämään tähän tapaan:

”Minun on nyt yritettävä pysyä Jeesuksen luona. Pysynkö varmasti, nyt ei tunnu siltä, olen lankeillut taas, en ole oikein lukenut Sanaa, enkä ole jaksanut kunnolla edes rukoilla – olen vain huokaillut ja ajatuksissani on ollut paljon kiusauksia. Viimeaikaisissa koettelemuksissani en ole saanut hartaasti pyytämääni apua ja rukousvastauksia – onko yritykseni pysyä (vaellukseni) ollut nyt niin huonoa, että Jeesus on mennyt kauemmaksi minusta?”

Raamattu sanoo, ettää tutkikaa itseänne, koetelkaa itseänne, että oletteko uskossa, muutoin ette kestä koetusta. Eli vaikka lepäämme Kristuksessa, Kristus kalliolla, niin silti meidän tulee tutkiskella itseämme, omaa hengellistä tilaamme, että tunnemmeko, itsemme, että Jeesus Kristus on meissä? Meidän tulee tutkia ja koetella omaa levon suhdettamme Jeesukseen Kristukseen, jotta emme luisu pois armon kalliolta, omasta aloitteestamme. Mikään ei voi erottaa meitä Kristuksen Jeesuksen rakkaudesta. Kukaan ei noi ottaa meitä pois Kristus kalliolta, ellemme itse eksy ja paadu ja lähde pois siltä kalliolta. Jeesus Kristus on meissä ja me hänessä, ellemme sitten itse luovu Kristuksesta ja armosta. Jeesus ei mistä luovu, eikä hylkää, eikä jätä. Jos kuitenkin me emme enää ole Kristuksessa leväten, silloin ei myöskään Kristus ole meissä.

”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa;
tutkikaa itseänne.
Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä?
Ellei, niin ette kestä koetusta.
Minä toivon teidän tulevan tuntemaan,
että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.
Mutta me rukoilemme Jumalaa,
ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten,
että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä,
vaan että te tekisitte hyvää
ja me olisimme ikäänkuin ne,
jotka eivät koetusta kestä.
Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan,
vaan totuuden puolesta.

[kalamos]

Kun olemme uudestisyntyneet
eli syntyneet Hengestä,
niin Jeesus Kristus on meissä Henkensä kautta.
Me olemme yhtä Henkeä Kristuksen kanssa,
eli me olemme Kristusruumiin jäseniä.
Jeesus puhuu siis nimenomaan Viinipuun oksista.

Mutta vaikka me olemme syntyneet Hengestä,
niin me emme silti aina vaella Hengessä.
Me voimmekin vaeltaa lihassa,
vaikka meidän pitäisi vaeltaa Hengessä.

Viinipuu kasvaa matalalla maata myöten.
Ja on olemasa vaara,
että Viinipuun oksa juurtuu maahan.

Ja jos näin käy,
niin silloin tuo Viinipuun oksa
ottaakin elämännesteensä maasta
eikä Viinipuusta.

Ja niin se voi olla todella vahvan oksan näköinen.
Se voi hyvin ja pulskasti.
On paljon lehtiä.
Mutta jos se tuottaa hedelmiä,
niin ne ovat pahoja.

Mitä puutarhuri silloin tekee.
Moni käännös sanoo, että tuo oksa karsitaan.
Mutta se on väärin käännetty.
Sillä tuollainen karsiminen,
joksi tuo on ymmärretty,
ilmaistaisiin alkutekstin sanalla

kopto

Mutta nyt alkutekstissä onkin
ihan toinen sana

airo

Tuo alkutekstin verbi tarkoittaa
nostamista
ja
kantamista
ja
pois ottamista

Siis Puutarhuri ottaa tuon oksan pois maasta.
eli nostaa sitä ja tukee sen niin,
että tuo tuki kannattaa sitä sen verran,
että tuo köynnöksen oksa ei enää
ime maasta elinvoimaa omilla juurillaan
vaan saa elinvoimansa yksin Viinipuusta.

Tästä Viinipuussa pysymisestä on kysymys.
Ja silloin me tuotamme hyvää hedelmää.
Tuon tekstikohdan sanoma on juuri siinä,
että me Viinipuun oksat tuottaisimme sitä.