Onko usko lahja?

[Jukka]

Kukaan ei voi tulla ellei Jumala ihmistä vedä Jeesuksen luokse. Usko syntyy Jumalan sanan kuulosta. Sanan vastaanottaminen synnyttää uskon.

Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa
vilpittömään veljenrakkauteen
ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä,
te, jotka olette uudestisyntyneet,
ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä,
Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

Itse en usko ihmisen vapaaseen tahtoon. Sen sijaan uskon, että hyvä Jumala antaa lunastamalleen ihmiselle etsikkoaikoja, jolloin ihminen voi kääntyä Jumalan puoleen, kun Jumala kutsuu. Missään tapauksessa en voi ajatella, että pelastuksessamme on 99 % Jumalan tekoa ja 1 % ihmisen tekoa.

Rakkaani!
Kun minulla on ollut harras halu
kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme,
tuli minulle pakko kirjoittaa
ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta,
joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.

Ja Jeesus itse sanoi opetuslapsilleen

Jeesus vastasi ja sanoi heille:
"Se on Jumalan teko,
että te uskotte häneen,
jonka Jumala on lähettänyt".

[kalamos]

Kun Jumala vetää meitä
Henkensä kautta Pojan tykö,
niin silloin me voimme
päästää irti vanhasta,
ja tulla Ristin juurelle
ja nostaa katseemme Ristiinnaulittuun.

Silloin Kristus vaikuttaa meissä uskon.
Ja siitä alkaen me elämme Jumalan Pojan uskossa
pitäen koko ajan katseemme Hänessä,
joka on uskomme alkaja ja täyttäjä.

silmät luotuina
uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen

Kun Jumala vetää,
niin ei silloin tarvitse muuta
kuin päästää irti vanhasta,
ja tuo vetovoima tuo ihmisen Jeesuksen tykö.

Monenkin ihmisen uusi elämä
on alkanut sanoin:
Jumala, jos Sinä olet olemassa ...


Minä olen aina tiennyt ja uskonut itsestään selvyytenä,
että Jumala on olemassa.

Mutta sillä asialla,
että minä uskon Jumalan olevan olemassa,
ja että Hän on minut luonut ja maailman luonut,
ja että minä olen syntinen,
ja että Hän on kuollut minun syntieni tähden,
ja lukemattoman muun asian uskominen,
jotka kaikki totuudet myös paholainen tietää todeksi
ja siten uskoo nuo asiat,
ei ole mitään tekemistä sen kanssa,
olemmeko uskossa.

Ei edes sillä asialla,
olemmeko saaneet kokea Pyhän Hengen voimaa,
ja esimerksi parantumisihmeitä kohdallemme.

Usko on jotakin,
minkä me saamme siinä kohtaamisessa,
jossa me tulemme Jeesuksen tykö
mielenmuutoksen tehneenä.

tehkää parannus
ja
uskokaa evankeliumi

Siis tuon uskon saamme vasta sen jälkeen,
kun kääntyminen on jo tapahtunut.

[Natanael]

Usko on joko lahjaa, jonka Jumala tarjoaa meille sulasta hyvyydestään ja armostaan ja ainoastaan Hänen rakkaan poikansa, Jeesuksen Kristuksen, ristintyön perusteella – tai sitten se on jotain, jonka me ansaitsemme tavalla tai toisella omaamiemme kykyjemme perusteella (riittävällä antautumisella Herralle, oikealla katumisella, totisella kääntymisellä Jumalan puoleen, ottamalla kokosydämisesti vastaan Jeesus elämämme Herraksi jne.). Armon evankeliumi, joka antaa ja lahjoittaa ja laki, joka käskee sekä vaatii ovat toisensa poissulkevia. Kaikki tekomme ovat aina puolinaisia, Jeesuksen ristin sovitus on kokonainen.
Luonnollisessa tilassa ihminen on hengellisessä mielessä täysin kuollut. Kuollut ihminen ei voi tehdä mitään itsensä pelastamiseksi, kuollut on kuollut. Hänen on saatava usko lahjaksi. Ainoastaan evankeliumin Sanassa on Jumalan pelastava voima, joka siirtää pimeydessä elävän ”kuolleen” ihmisen valoon ja ikuisen elämän tielle.

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.

Evankeliumin saarnaamiseen kuuluvat kuitenkin sekä lain, että evankeliumin julistaminen. Laki saa aikaan synnin tunnon ja sen varsinainen tehtävä on näyttää meille sydämessämme asuvan synnin koko karmaiseva todellisuus ja ajaa meitä synnin tuskassa hakemaan apua syntiemme vuoksi ristiinnaulitulta Jeesukselta Kristukselta. Laki ei koskaan voi pelastaa ketään. Pelastava Sana on aina ja ainoastaan evankeliumin ihanuudessa ja valtavuudessa. Jeesus antoi meille mallin julistamisesta (suluissa omat lisäykset).

ja sanoi:
"Aika on täyttynyt,
ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle;
tehkää parannus (lakia)
ja uskokaa evankeliumi (evankeliumia).

Eikö ihminen sitten antaudukaan Jeesukselle, tee parannusta, käänny Jumalan puoleen – eikö pelastusta kaipaava syntinen tee juuri tuollaisia tekoja? Kyllä hän tekee, mutta ei luonnollisessa tilassaan, eikä hän voi pelastua tekojensa ansiosta, koska hän on elänyt elämäänsä hengellisessä mielessä kuolleessa tilassa, Jumalan vihollisena. Kaikki ihmisessä ilmenevä halu lähteä seuraamaan Jeesusta, ilmenee vasta sitten, kun Pyhä Henki on häneen vaikuttanut ja avannut hänen sydämensä silmät.

Ei kukaan voi tulla minun tyköni,
ellei Isä, joka on minut lähettänyt,
häntä vedä;
ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”

”avaamaan heidän silmänsä,
että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen
ja saatanan vallasta Jumalan tykö
ja saisivat uskomalla minuun
synnit anteeksi
ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.”

Raamattu ilmoittaa monin tavoin ja hyvin selvästi, että Jumala tarjoaa uskoa kaikille, mutta toistuvasti Jeesus ja hänen armonsanomansa torjutaan ja hylätään. Vika ei ole tarjoajassa, pyhässä Jumalassa, vaan vastaanottajissa, syntisissä ihmisissä.

”Jerusalem, Jerusalem,
sinä, joka tapat profeetat
ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt,
kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota
sinun lapsesi,
niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!
Mutta te ette ole tahtoneet.”

Kaikki, jotka Pyhän Hengen vaikuttamina ottavat vastaan ja turvautuvat Jumalan Sanassa ilmoitettuun Jeesukseen ja evankeliumin ilosanomaan kaikkien syntiensä sovittamisesta Golgatan keskimmäisellä ristillä ovat sydämen uskovia, Jeesuksen seuraajia ja armosta annettavan iankaikkisen elämän perillisiä. Kerran he saavat suurenmoisen palkan – ja se annetaan heille sulasta Jumalan rakkaudesta ja armosta. Iankaikkinen elämäkin on pelkästään armolahjaa, jota emme voi vajavaisina ajatuksiltamme, sanoiltamme ja teoiltamme millään tavalla saada itsellemme. Uskon lahjoittaja lahjoittaa kerran omilleen mittaamattoman palkinnon.

Sillä synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Meissä kaikissa, myös uskovissa, on valitettavasti suuri annos lakihenkisyyttä. Me emme millään tahdo antaa Jumalan olla Jumala, kaikkivaltias, vaan me haluamme oman ansioosuutemme pelastuksesta ja uskostamme Vapahtajaamme. Voi meitä, kun turvaudumme lakiin! Pelkkä Jumalan rakkaus ja armo eivät tahdo sitten millään meille riittää. Lakihenkisyys näkyy mm. kovuutena, kiistelynä, jyrkkyytenä tarrautua tiettyihin Raamatun kokonaisilmoituksesta irrallisiin jakeisiin, käskyjen ja kehotusten jakelemisena muille, uskovassakin vaikuttavan syntisyyden kieltämisenä ja oman (teko-)hurskauden korostamisena. Vain armo hoitaa meitä heikkoja ihmisiä ja sulattaa sydämen. Armo ei sisällä ehtoa ansiosta tai onnistumisesta. Jos ansioilla yrittää saada uskon ja pelastuksen, niin ne menettää. Jos emme jatkuvasti koe tarvetta taivaalliselle armolle, ei Jeesuksella ole meille mitään annettavaa.

Älkää antako monenlaisten ja vieraiden
oppien itseänne vietellä;
sillä on hyvä,
että sydän saa vahvistusta armosta….

Tällaisissa kysymyksissä uppoudumme helposti sanojen suohon. Jos ajattelemme, että Jeesus on lahja, armo on lahja, pelastus on lahja – mutta usko ei olisikaan lahjaa, me väkivaltaisesti särjemme uskomme peilin. Jumala lahjoittaa meille koko suurenmoisen, taivaallisen paketin. Ilman uskoa Jeesukseen meillä ei ole mitään muutakaan hengellistä. Palaset ovat kauniisti koottuna roomalaiskirjeessä, jossa uskon lahjasta puhutaan. Suluissa oma lisäykseni ja raamattujakeen jälkeen siihen liittyvä selitys.

ja saavat lahjaksi vanhurskauden (=uskon Jeesukseen)
hänen armostaan sen lunastuksen kautta

Vanhurskas henkilö on syytön Jumalan edessä, henkilön synnit ovat anteeksiannettuja ja henkilöllä ei ole enää tuomion pelkoa – vanhurskas henkilö on siis matkalla taivaaseen. Vain ne, joilla on usko Jeesukseen, ovat autuaalla taivastiellä – saadessamme lahjaksi vanhurskauden olemme saaneet lahjaksi uskon.
Jos otat uskon palan pois, niin korttitalosi sortuu – meidän pelastuksemme on yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Taivaaseen kerran pääsevät uskovat ylistävät Jumalaa siitä, että Hän teki kaiken puolestamme – kun taas kadotukseen joutuvat kantavat syyllisyyttä siitä, että kerran torjuivat Jeesuksen sovitustyön.
Jos olet saanut lahjaksi pelastuksen (uudestisyntyminen), Kristuksen läsnäolon sydämeesi (Pyhän Hengen) ja ristin sovituksen synneistäsi (pyhityksen), olet saanut samalla itsellesi myös uskon. Usko armahtavaan Vapahtajaamme riittää, sillä siinä on kaikki.
Herra Jumala avaa ihmisen sydämen uskomaan ja antaa voiman ja ymmärryksen uskoa Herraan Jeesukseen Pelastajana, Herrana ja Messiaana. Pyhä Henki näyttää meille todeksi syntisyytemme ja osoittaa suuntaa Kristuksen ristille, jonne me Pyhän Hengen kutsumina ja vetäminä suuntaamme kulkumme. Usko on läsnä jo Jeesuksen luokse tulemisessa. Ilman uskoa ja ennen sitä ei ole mitään hengellistä todellisuutta.

Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen (olla Jumalalle mieleinen);
sillä sen, joka Jumalan tykö tulee,
täytyy uskoa,
että Jumala on ja että hän palkitsee ne,
jotka häntä etsivät.

Oletteko koskaan laulaneet tätä hengellistä laulua?

”Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa.
Sitä ansaita ei töin ja toimin,
Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoittaa
Sydän kun auki on,
sinne Jeesus tekee asunnon.
Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
Päivä sarastaa, sarastaa.”

[kalamos]

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä

On selvää, että tuo ei tarkoita kalamosta
eikä mitään, mikä on lähtöisin kalamoksesta.
Rakkaus (Agape) on Jumalasta lähtöisin.
Vain sen tähden, että Jumalan Rakkaus
on vuodatettu minuun,
minä voin olla, kun Hengessä vaellan,
pitkämielinen ja lempeä ja kaikin tavoin
toimia niinkuin Rakkauden kerrotaan toimivan.

Jumalan rakkaus on vuodatettu
meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta,
joka on meille annettu.

Ja nyt tuo Rakkaus,
joka Pyhässä Hengessä on minulle annettu,
on se, joka minussa uskoo ja toivoo.

kaikki se uskoo,
kaikki se toivoo

Ja tuo Rakkaus, joka uskoo ja toivoo,
ei koskaan häviä
eli ei katoa eikä lakkaa.

Rakkaus ei koskaan häviä;
mutta profetoiminen, se katoaa,
ja kielillä puhuminen lakkaa,
ja tieto katoaa.

Vielä täydellisyydessäkin Jumalan Kirkkaudessa
meillä on tuo Jumalalta saatu lahjapaketti.

Niin pysyvät nyt
usko, toivo, rakkaus, nämä kolme;
mutta suurin niistä on rakkaus.

Itse asiassa Jeesus Kristus on tuo Rakkaus,
joka meissä uskoo ja toivoo aina ja ikuisesti.
Ja jo nyt lihassa ollessamme me elämme Hänen uskossaan.

ja minä elän, en enää minä,
vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
hänen, joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni.

Lahja, jonka olemme saaneet, on Jeesus (=Pelastus).
Hän on meissä oleva Rakkaus.
Hän meissä on meidän kestävä toivomme.
Ja Hän on meidän uskomme alkaja ja täydelliseksi tekijä.