Ja vähän huonovointinenkin.
Sitten menin pitkäksi sänkyyn
ja kohta minä nukuin.
Minun ruumiini eli kehoni lepäsi.
Se on kuin halvaantunut,
kun minä nukun.
Mutta minun sieluni ja henkeni
kyllä elää silloinkin, kun nukun.
Mutta mitähän Paavali-setä tarkoitti,
kun puhui kuolemaan nukkumisesta?
Minä luulen,
että Paavali tarkoitti tätä ruumistamme.
Se kuolee aikanaan.
Ja sitten taas aikanaan se herätetään.
Siis se ikäänkuin nukkuu välillä.
Minä muistan myös
kertomuksen köyhästä Lasaruksesta,
joka oli kovin sairas.
Hänellä oli muun muassa paiseita.
Ja sitten hän kuoli.
Luukas (16:22) kirjoitti:
Niin tapahtui, että köyhä kuoli,
ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan.
Eivät enkelit tietenkään tuota paiseista ruumista
mihinkään vieneet vaan itse Lasaruksen.
Lasaruksen paiseinen liharuumis
jäi maan päälle.
Ihminen on henki,
joka asuu nyt kuolevaisessa ruumiissa.
Siis tämä liharuumis on meidän asuntomme
kuin telttamaja.
Mutta kerran se puretaan yltämme.
Ja se jää tänne.
Esimerkiksi Pietari tiesi,
että tulee kokemaan tuon äkisti.
Pietari (2 Piet 1:14) kirjoitti:
Sillä minä tiedän,
että tämän majani poispaneminen tapahtuu äkisti,
niinkuin myös meidän Herramme Jeesus Kristus minulle ilmoitti.
Ristin ryövärikin kuoli,
ja hänen ruumiinsa jäi ristille,
josta sotilaat veivät sen johonkin.
Mutta itse tuo ryöväri
oli ensimmäinen,
joka päätyi heti kuolemansa jälkeen
Jeesuksen tykö Jumalan Paratiisiin.
Sinne meidän henkemme viedään,
kun meidän ruumiimme nukahtaa kuolemaan.
Siellä
Lasaruskin ja Aabraham
ja kaikki ajasta iäisyyteen siirtyneet Jumalan lapset
nyt ovat.
