Uskotko sinäkin itsestäsi liikoja?

[Emil]

Uskotko itsestäsi liikoja?

Minä ainakin uskon (en ajattele, vaan uskon) itsestäni liikoja, joka ikinen päivä ja vähän vielä lisääkin sen päälle, kun olenhan niin erinomainen ja niin taiten tehty ja minussa on erittäin paljon potentiaalia, mitä on aihettakin ajatella kohdallani, kaikessa mahtavassa laajuudessaan. Kaikki päiväni nähty on, jo etukäteen ja määrätty ja se miten tulen jättämään nimeni historian kirjoihin, vaikka sillä ei mitään merkitystä olekkaan maailman suhteen, koska nekin kirjat lopulta katoavat. :) Se, joka tekee Herran Jeesuksen tahdon, pysyy iankaikkisesti ja osoittaa käytännössä rakastavansa yhtä Jumaluutta, eli Jeesusta Kristusta ja Taivaan Isää ja Pyhää Henkeä.


Mieluummin uskon (en ajattele olevani jotain, vaan uskon olevani enemmän, kuin osaan kuvitellakaan Jumalan minulle antaman usko määrän mukaan) itsestäni liikoja, kuin liian vähän, ollen turhan vaatimaton ja vähemmän hyvä itsetunto, sekä itsevarmuus. Luulla liikoja itsestä ei kannata, eikä saakkaan. Usko on se juttu. Luulo ei ole uskon väärti.

KR 1992

Sen armon perusteella,
joka minulle on annettu,
sanon teille jokaiselle:
älkää ajatelko itsestänne liikoja,
enempää kuin on aihetta ajatella,
vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa,
kukin sen uskon määrän mukaan,
jonka Jumala on hänelle antanut.

[Kirjoittaja]

ettekä tee mitään itsekkyydestä
tai turhan kunnian pyynnöstä,
vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

[kalamos]

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu,
minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella itsestänsä enempää,
kuin ajatella sopii,
vaan ajatella kohtuullisesti,
sen uskonmäärän mukaan,
minkä Jumala on kullekin suonut.

Paavali kehottaa meitä antamaan itsemme
eläväksi, pyhäksi Jumalle otolliseksi uhriksi
eli palvelemaan Jumalaa siinä tehtävässä,
minkä Jumala itse kullekin on antanut.

Toinen ja huonompi vaihtoehto on,
että mukaudumme tämän maailmanajan mukaan.

Ja parempi siis se,
että palvelemme Jumalaa saamassamme tehtävässä
sen uskonmäärän mukaan,
mikä meille on suotu. Esimerkiksi

jos jollakin on profetoimisen lahja,
käyttäköön sitä sen mukaan,
kuin hänellä uskoa on

Minä olen omalta osaltani tällä foorumilla kertonut,
että minä olen saanut kynän.
Olin polvistuneena vanhan rovastin viereen
vanhan kivikirkon alttarilla,
kun tuo rovasti ja toinen Herran palvelija
rukoilivat puolestani.
Rovasti sai myös profeetallisen sanan.

Katso, minä olen antanut sinun käteesi kynän.
Sinä saat kirjoittaa.

Rovasti sanoi tuon niin voimakkaalla äänellä,
että vaimoni kuuli sen kauas kirkon penkkiin
ja näki ilmestyksen puukynästä.

Siis.
Minä olen saanut käteeni puukynän.
Ja sillä raapustan.

Mutta se vaatii uskoa.
Minulla ei ole mitään varastossa,
mitä jakaa toisille.

Ja niin minä vain tartun tuohon kynään
ja kirjoitan uskon varassa.

Jostain tällaisesta uskosta
tuossa avauksen kohdassa puhutaan.

Jos ajattelisin,
että koska minulla ei ole mitään varastossa,
niin minäpä en kirjoita puukynälläni edes puumerkkiä,
niin silloin minä en voisi palvella Jumalaa.

Mutta jos uskon ja armon varassa
kuitenkin otan tuon minulle annetun työkalun käyttöön,
niin sitten minä voin palvella Jumalaa kutsumuksessani.

Mutta ei niin,
että ajattelisin itsessäni olevan jotain
tai peräti itse olevani jotain.
Ei ollenkaan.
Minä aina rukoilen ennen puukynään tarttumista,
että kalamos ei mitään kirjoittaisi
vaan pysyisi kuolleena.
Lienen vastannut otsikon kysymykseen.

[Emil]

ettekä tee mitään itsekkyydestä
tai turhan kunnian pyynnöstä,
vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

Itsestä liikoja uskominen sen usko määrän mukaan, minkä Jumala on kullekin antanut, ei sulje tätä totuutta mitenkään pois tai tee sitä tyhjäksi. Näin on.

Liikoja itsestä uskominen, josko uskoa vain on määrällisesti tarpeeksi kohdalle suotu, niin se on verrattavissa maljan täyttämiseen, siten että viini valuu yli ja tarvitaan entistäkin suurempi malja ja sekin kaadettan yli eikä puolittain tai vajaaksi. On parempi kaataa yli.

[Kirjoittaja]

Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin,
mutta nöyräin tykönä on viisaus.

ja minä elän,
en enää minä, vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
hänen, joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni.

Uskovassa elää Kristus, itse hän ei enää elä. Kuollut ei voi uskoa itsestään liikoja.

Itsestä liikoja uskominen sen usko määrän mukaan, minkä Jumala on kullekin antanut, ei sulje tätä totuutta mitenkään pois tai tee sitä tyhjäksi. Näin on.

Liikoja itsestä uskominen, josko uskoa vain on määrällisesti tarpeeksi kohdalle suotu, niin se on verrattavissa maljan täyttämiseen, siten että viini valuu yli ja tarvitaan entistäkin suurempi malja ja sekin kaadettan yli eikä puolittain tai vajaaksi. On parempi kaataa yli.

en ymmärrä vastaustasi, mielestäni jos minä uskon itsestäni liikoja, niin se väistämättä aiheuttaa sen, että pidän itseäni parempana kuin toista eikä myöskään ole nöyryyttä.


KR 1992

Sen armon perusteella,
joka minulle on annettu,
sanon teille jokaiselle:
älkää ajatelko itsestänne liikoja,
enempää kuin on aihetta ajatella,
vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa,
kukin sen uskon määrän mukaan,
jonka Jumala on hänelle antanut.

Uskominen on myös ajattelemista.

[Emil]

"Enempää kuin on aihetta ajatella". "Kuka sen määrittelee kuinka paljon on aihetta ajatella? Jos minä itse sen määrittelen, niin silloin kuule aihetta on ajatella vaikka kuinka paljon. Niin mahtava ja monikykyinen kuin olenkin Herrassa ja kaikki yksin armosta.

[Jukka]

"Enempää kuin on aihetta ajatella". "Kuka sen määrittelee kuinka paljon on aihetta ajatella? Jos minä itse sen määrittelen, niin silloin kuule aihetta on ajatella vaikka kuinka paljon. Niin mahtava ja monikykyinen kuin olenkin Herrassa ja kaikki yksin armosta.

Raamatun sana määrittelee useissa kohdin "kuinka paljon on aihetta [itsestään] ajatella".

Samoin te, nuoremmat,
olkaa vanhemmille alamaiset
ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen,
sillä "Jumala on ylpeitä vastaan,
mutta nöyrille hän antaa armon"

… ettekä tee mitään itsekkyydestä
tai turhan kunnian pyynnöstä,
vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

[Emil]

Jos vanhempi ei opeta kuten minä ja opettaa mielestäni väärin, NIIN EN TODELLAKAAN OLE ALAMAINEN SELLAISELLE.

TOINEN ON PIDETTÄVÄ PAREMPANA, MUTTEI LAHJAKKAAMPANA, KUIN MITÄ ITSE ON JA KOKEE VILPITTÖMÄSTI OLEVANSA.

[Kirjoittaja]

Jos minä itse sen määrittelen, niin silloin kuule aihetta on ajatella vaikka kuinka paljon. Niin mahtava ja monikykyinen kuin olenkin Herrassa ja kaikki yksin armosta.

Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi;
vieras, eikä omat huulesi.

[Emil]

Toisilla ei ole paljon kehuttavaa minusta, joten on itse kehuttava. Muuten ei kukaan kehu ja mitä järkeä muutoin on edes elää. Eläminen olisi surkeana mielettömyyttä, jos vielä itsekkin uskoisi olevansa surkea ja kaikki muut itseä parempia. Ei Raamattu sellaista opeta.