Annora kirjoitti:
Tuli mieleen, jotta eikös se ole armolahja tuo henkien arvosteleminen.
Jokaisella uskovalla ei ole kaikkia armolahjoja saatuna. Voisiko tuon tulkita siten, että kuka tahansa uskova ei voi tulkita, mikä henkivalta on kyseessä?
Raamattu 1933/38
1Kor. 12:10
toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
Kyllä tuollainen armolahja on tuon kohdan mukaan olemassa.
Ja silloin se merkitsee sitä, että kaikki uskovat eivät voi arvostella henkiä.
Mutta kyllä itse julistetun sanoman voi jokainen uskova arvostella.
Luukas (Ap.t 17:11) kirjoitti:he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti
ja tutkivat joka päivä kirjoituksia,
oliko asia niin.
Tuo lainaamasi kohta henkien arvostelemisesta varamastikin liittyy siihen,
minkä minä toin avauksessani esille.
Johannes (1 Joh 4:1) kirjoitti:Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko,
vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta;
sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
Mutta ymmärrän kummankin jakeen kohdalla niin,
että kysymys ei olisi sellaisesta toiminnasta,
jonka avauksessa toin Emiliä lainaten esiin.
Eli minä en vielä tavoita Raamatun ilmoituksesta
sellaista menettelytapaa,
jonka Emil on tuonut esiin tällä foorumilla,
kun hän keskustelee hengen kanssa,
joka on hänelle jonkin sanoman antanut.
Avain hengen sanomien koettelussa
kätkeytyy mielestäni esimerkiksi tähän kehotukseen:
Paavali (1 Kor 14:29-31) kirjoitti:Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua,
ja muut arvostelkoot;
mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen,
vaietkoon ensimmäinen.
Sillä te saatatte kaikki profetoida,
toinen toisenne jälkeen,
että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.
Tuossa asetetaan vähän samaan kategoriaan
sekä profetia että ilmestys.
Oli sanoma tullut millä tavalla tahansa,
niin joka tapauksessa
muut arvostelkoot 