Saatanan vai Jumalan kuiskauksia?

[totuusfriikki7678]

Minua vaivaa eräs asia, jonka koin muutama päivä sitten. No en nyt tähän ala laittamaan mitä minä olin tehnyt, sitä ei ole tarpeen täällä kertoa, mutta ei se teko välttämättä kovinkaan hyvin harkittu ollut (liittyi nettiin kuitenkin).

Mutta päivä tai kaksi myöhemmin minä koin sisimmässäni taas sellaista, että omaan ajatteluni tajunnanvirtaan tuli jostain ulkoa kuin kuiskaus. Se sanoi minulle:

"Oletko nyt ylpeä itsestäsi?"

Enempää en kuullut, minä jotenkin hämmennyin.

Olen tässä paljon miettinyt, että kuka/mikä minulle oikein puhui - Saatana, Jumalan Henki vai oma lihani?

Puhuisiko Pyhä Henki tuolla tavalla, tuntui jotenkin moittivalta, ei mitään sanaa anteeksiannosta tms.?

Vai Paholainenko minulle puhui koettaen saada minut tuntemaan syyllisyyttä, tai lannistaa tms.?

Eikös se sinänsä ole ihan mahdollista, että uskova voi kuulla Pyhän Hengen kuiskauksien lisäksi myös saatanan kuiskutteluja sisimmässään? Eikös Johanneksen evankeliumissa ole, että saatana laittoi Juudas Iskariotin sydämeen ajatuksen, että tämä olisi kavaltava Jeesuksen?

[kalamos]

Jeesuksen kohdallahan tapahtui niin,
että ensin Jumala puhui ja sitten paholainen.

Jeesuksen korvissa soi vielä ääni taivaasta:
Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt
kun Jumalan Henki oli jo viemässä Jeesusta erämaahan paholaisen kiusattavaksi.

Mutta sinun tapauksessasi en usko olevan kysymys
sen enempää Jumalan kuin paholaisenkaan kuiskauksesta.
Ehkä kysymyksessä oli omantunnon ääni.

Jos teit jonkun arvottoman tai harkitsemattoman teon,
niin sitten on mielenmuutoksen aika. Älä tee niin enää.
Jos loukkasit jotakuta, niin ehkä sinun pitäisi pyytää anteeksi.

Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan;
toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.

[totuusfriikki7678]

Kiitokset, kalamos, kommentistasi ja ajatuksistasi. Ne ovat hyviä ja parannuksen teossa minä kilvoittelenkin ja koetan käyttää parempaa harkintaa jatkossa.

[Jukka]

Jeesuksen kohdallahan tapahtui niin,
että ensin Jumala puhui ja sitten paholainen.

Tässä minä kyllä näen, että Jumala antoi todistuksen Pojastaan ihmisille, ei Pojalleen, joka tiesi olevansa Jumalan luota lähtenyt ja Jumalan Poika. Jumala puhui meille, ei Pojalleen. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että Jeesus ei olisi tiennyt olevansa Jumalan Kristus.

Erämaassa kiusauksissa Jeesukselle puhui ensiksi paholainen, ei Jumala. Tämä on meidän hyvä muistaa erämaassa ja kiusauksissa ollessamme (sekä paastotessamme). Surullista, jos siellä erämaataipaleella emme erota paholaisen puhetta Jumalan äänestä ja vastusta Perkeleen hyökkäystä Jumalan sanalla.

[Jukka]

Mutta sinun tapauksessasi en usko olevan kysymys
sen enempää Jumalan kuin paholaisenkaan kuiskauksesta.
Ehkä kysymyksessä oli omantunnon ääni.

Samoilla linjoilla olen kuin Kalamoskin. Tosin minua jäi hieman vaivaamaan aloituksessa käyttämäsi termi "...omaan ajatteluni tajunnanvirtaan tuli jostain ulkoa kuin kuiskaus..."

Nimisana 'tajunnanvirta' kuuluu psykologian termistöön sekä liittyy läheisesti mm. itämaiseen mietiskelyyn, joogaan ja rajatietoon (tämä on siis oma näkemykseni tutkittuani itämaisia uskontoja ja sieltä 'länsimaiseen kristinuskoon' soluttautuneita harhaoppeja). Psykologiassa tajunnanvirralla tarkoitetaan muistikuvien, tunteiden, elämysten ja ajatusten jatkuvaa virtaa tajunnassamme.

Tuo on harvoin kohtaamani termi hengellisistä asioista keskusteltaessa. Jäinkin pohtimaan oletko tutkinut tai käytännössä tutustunut tajunnanvirran käsitteisiin? Tähän ei tietenkään tarvitse vastata, mutta termi kiinnostaa (kuten kumisetäni lupsakka lausahdus vaimolleen: "Kylläpäs sitä nyt ollaan niin tärreillään!").

[totuusfriikki7678]

Minä välillä puhun termiä "tajunnanvirta" mainiten. En minä mistään itämaisista uskonnoista tai joogasta ole kiinnostunut enkä niistä välitä. Eli sitä ajatuksien ja tuntemuksien sisäistä virtaa tarkoitan, ajatteluahan kutsutaan joskus sisäiseksi puheeksi. En tiedä parempaakaan ilmausta kuvaamaan muistikuvien, tunteiden, elämysten ja ajatusten jatkuvaa virtaa mielessä.

[Jukka]

Minä välillä puhun termiä "tajunnanvirta" mainiten... En tiedä parempaakaan ilmausta kuvaamaan muistikuvien, tunteiden, elämysten ja ajatusten jatkuvaa virtaa mielessä.

Tajunnanvirta on hyvä ilmaisu ymmärryksen ja ajatusten jatkumolle. Se vain on niin harvoin käytetty ilmaisu, että jäin sitä pohtimaan. Itselleni on muovautunut vuosien saatossa "omanlaista terminologiaa" jota joudun välillä selittelemään, koska ilmaisuni ovat 'Koto-Suomen hengellisellä rintamalla" monille taistelutovereilleni vieraita ja siksi toisinaan väärin ymmärrettyjä. No, miksi kuitenkin käytän niitä? Pääasiassa siksi, että monista sanoista ja lauseista on tullut pelkkiä kliseitä, joita toistetaan ajattelematta (jopa ymmärtämättä) niiden todellista merkitystä.

Esimerkkinä tähän ihmisen uskoon tuleminen, joka lähtee evankeliumin kuulosta, sen synnyttämästä mielenmuutoksesta ja katumuksesta, kääntymisestä Jumalan puoleen sekä Jeesukseen ja Hänen lunastustyön uskomista ja sen vastaanottamista. Tuossa oli aika monta sanaa, jotka kaikki liittyvät uskoon tulemiseen. Nimitän tuota prosessia yksinkertaisesti uskontapahtumaksi.

[totuusfriikki7678]

Uskontapahtuma kuulostaa ihan ok termiltä - etenkin jos sitä tarvittaessa selittää ja avaa, että mitä se tarkoittaa.

Olen lukenut joidenkin teologien käyttävän termiä "Kristus-tapahtuma", mutta minulle ei ole selvinnyt, että mitä sillä Jeesukseen liittyen tarkemmin sanottuna tarkoitetaan tai millaisia tulkintoja siinä tehdään.

[Jukka]

Pitää korjata omaa virhettäni. Alla siihen liittyvät lainaukset:

Jeesuksen kohdallahan tapahtui niin,
että ensin Jumala puhui ja sitten paholainen.

Tässä minä kyllä näen, että Jumala antoi todistuksen Pojastaan ihmisille, ei Pojalleen, joka tiesi olevansa Jumalan luota lähtenyt ja Jumalan Poika.

Asia ei ole niin kuin kirjoitin vaan kuten Kalamos kirjoitti. Nimittäin Jordanilla Jeesuksen noustessa vedestä Jumala puhui paitsi Johannekselle niin myös Jeesukselle.

Johannekselle

Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt".

Jeesukselle

ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt".

Erämaassa kiusauksissa ollessaan Jeesukselle puhui ensiksi paholainen. Anteeksi virheellistä tietoa sisältänyt aikaisempi kirjoitukseni.

[Jukka]

Olen lukenut joidenkin teologien käyttävän termiä "Kristus-tapahtuma", mutta minulle ei ole selvinnyt, että mitä sillä Jeesukseen liittyen tarkemmin sanottuna tarkoitetaan tai millaisia tulkintoja siinä tehdään.

'Kristus-tapahtuma' termi on käytössä Jeesuksen Kristukseksi tunnustavissa piireissä, siis Häneen uskovien keskuudessa. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että tätä termiä käytetään myös 'erilaisten uskovaisten' piireissä kuten myös minun käyttämää uskontapahtuma. Teosofiasta (jumalviisaus) ja antroposofiasta (ihmisviisaus) löytyy kristus-tapahtumia. Sitä käytti jo Rudolf Steiner. Se on 'sosiaalisesta joogasta' tuttu termi (esim. tri Ben-Ahar*)) ja käytetään okkulttis-gnostilaisissa järjestelmissä. Ollaan siis tarkkoja; kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää.

Kristus-tapahtuma on kuitenkin ihan hyvä termi, jos se selkeästi liitetään Jeesukseen, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, jonka arvonimi on Kristus, Voideltu Kuningas.

*) Tarkistin tuon Ben-Ahar´in nimen. Hänen nimi on Jesaiah Ben-Saharon, israelilainen ja luennoi Haifan yliopistossa. Käynyt myös Suomessa 2010-luvulla. Maailma on tulvillaan näitä "toisen evankeliumin levittäjiä", mutta me tiedämme, että ei ole mitään toista evankeliumia. On vain Jumalan taivaasta lähettämä Poikansa Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Tämän evankeliumin ja nimen ulkopuolella on vain pimeyttä.