Tuo Malakian kohta tuo mielestäni esiin
hyvin juuri sen, mitä edellä olen kertonut.
Kirous on sitä,
että olemme joutuneet pois Jumalan yhteydestä.
Tuo Genesiksen kohta taas on ollut koko ajan mielessäni,
ja raapustinkin sitä jo yhden viestin jatkoksi,
mutta kun viesteistäni tulee koko ajan liian pitkiä,
niin jätin sen pois.
Taivaan Isän lapsina me olemme siunatut.
Jos emme sitä ole, vaan isänämme on ihan toinen,
jonka haluja tahdomme toteuttaa,
niin silloin me olemme tuon Taivaan Isän siunauksen ulkopuolella
eli kirouksessa.
Abram (korkea isä) on ikäänkuin esikuva Jumalasta.
Hän sai uuden nimen Aabraham (monien isä)
ja tuli näin esikuvaksi siitä Jumalasta,
joka pelastaa ihmiset.
Jos Aadam ei olisi kääntänyt selkäänsä Jumalalle,
olisi ihmiskunnalle riittänyt korkea isä.
Aadam olisi syönyt elämän puusta,
ja koko Aadamin suku olisi ollut iankaikkisen elämän perillisiä.
Mutta kun Aadam valitsikin
käärmeen oveluuden tähden
syödä kielletystä puusta,
tuli Jumalalle ongelma.
Ihminen oli joutunut Jumalan siunausliitosta ulos.
Kirous oli saanut valtaansa Maan ja kaiken siinä.
Ja tuo paha otti niin täydelllisen vallan tästä Maasta
asukkaineen ja eläimineen ja kaikkineen,
että kaikki oli yhtä perversiota.
Paholaisen hallinnassa olevat langenneet
enkelit yhtyivät ihmisiin jne.
Jumalan oli pakko
pelastaakseen ihmisen tuosta kirouksesta
hukuttaa koko silloinen maailma.
Vain arkillinen maan päällä eläviä olentoja
pelastettiin uuteen alkuun Nooan kanssa.
Mutta kohta tapahtui jälleen jotakin luonnotonta.
Haam paljasti juopuneen ja sammumeen isänsä hävyn.
Siis käytti tätä hyväksi.
Nooa kirosi Haamin pojan Kanaanin.
Tuo suku oli siis oman ratkaisunsa tähden
joutunut pois Jumalan siunauksen alta.
Se oli kirouksen alla.
Kanaanilaiset palvelivatkin sitten
toista herraa kuin Nooa.
Kanaanilaisten uskontoon kuului hedelmällisyysriitti.
Kaiken kaikkiaan tuo suku harjoitti kauheaa epäjumalanpalvelusta.
Sitten Jumala kutsuu Abramin.
Ja Abran otti kutsun vastaan.
Ja Jumala lupasi Aabrahamille Kanaanin maan.
Kaikki on esikuvaa taivaallisesta.
Taivaan Isä joutui tilanteeseen,
jossa Hänen Maansa oli joutunut
paholaisen hallintaan.
Mutta Isällä on suunnitelma,
jonka kautta Hän palauttaa
ihmiset tuosta kirouksesta takaisin Siunauksensa alle.
Jumala tulee ottamaan tämän Maan
hallinnan takaisin itselleen.
Ja paholainen on silloin poissa täältä.
Silloin maan päällä vallitsee siunaus eikä kirous.
Ja Aabrahamin siemen tuli tähän maailmaan.
Ja sehän on Jeesus Kristus Jumalan Poika.
Ja nyt me, jotka olemme synnin orjia,
kuolleita synteihimme,
saamme ottaa vastaan Jeesuksessa
tarjolla olevan siunauksen tuon kirouksen sijaan.
Jeesus
tuli kiroukseksi
meidän edestämme
Ja niin meille on tarjolla siunaus.
Mutta se edellyttää,
että siunaamme / ylistämme tätä Jumalan Poikaa,
Aabrahamin siementä.
Jos emme siunaa vaan siis kiroamme,
niin silloin me pysymme siinä kirouksessa,
jossa paholainen on herramme, synti hallitsijamme,
ja kuolema ikuinen kohtalomme.
Mutta jos otamme siunauksen vastaan,
niin Jumala on Herramme, Vanhurskaus hallitsijamme,
ja kuolemaa emme koskaan kohtaa/näe
siis Jeesuksen sanoja lainaten meistä
hän ei ikinä
näe kuolemaa
vaan olemme jo siirtyneet kuolemasta Elämään,
joka on Jeesus Kristus.
Kysymys on siis meidän valinnastamme.
Mooses (Deut 30:19) kirjoitti:Minä otan tänä päivänä taivaan
ja maan todistajiksi teitä vastaan,
että minä olen pannut sinun eteesi
elämän ja kuoleman,
siunauksen ja kirouksen.
Niin valitse siis elämä,
että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.
Me teemme valinnan.
Valitsemme syödä Elämänpuun hedelmän
tai hyvän- ja pahantiedonpuun hedelmän.
Toisessa on kuoleman kirous.
Toisessa on Elämän siunaus.