Keisarille keisarin ja Jumalalle Jumalan

[Jukka]

Keskustelin erään seurakunnan työntekijän kanssa Mooseksen laissa juutalaisille määrätyistä kymmenyksistä. Puolustaakseen kymmenysten maksamista Uuden Liiton aikana hän otti esille Raamatusta alle kopioimani paikan, jossa kirjanoppineet ja ylipapit kyselivät 'veroasioita Jeesukselta'. Seurakunnan työntekijän näkemys oli, että raamatunpaikka kehottaa meitä antamaan rahaa veroina esivallalle ja velvoittaa myös antamaan rahaa Jumalalle.

Ja ne kysyivät häneltä sanoen:
"Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein
etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa.
Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?"

Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille:
"Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?"

He vastasivat:
"Keisarin".

Niin hän sanoi heille:
"Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on"

Jeesuksen vastaus ja opetus on mielestäni hyvin selkeä. Denari kuului keisarille, koska siinä oli hänen kuva ja päällekirjoitus. Ihminen kuului Jumalalle, koska ihmisessä oli Jumalan kuva ja päällekirjoitus. Kuva ja päällekirjoitus merkitsivät omistusoikeutta. Keisarilla oli siis oikeus teettämäänsä denariin. Jumalalla oli omistusoikeus ihmiseen, koska oli tehnyt hänet kuvakseen ja kaltaisekseen.

Ymmärrän kohdan niin, että Jeesus kehoittaa kuulijotaan antamaan itsensä Jumalalle ehyesti kuten koko denari annettiin keisarille, sitä osiin paloittelematta. Kymmenyksistä tässä ei mielestäni ole kysymys.

Eräs toinen veli kantoi huolta seurakuntansa vaikeasta rahatilanteesta. Hän moitti jäseniä siitä, etteivät he uhraa tarpeeksi. Hän arvioi, että seurakunta oli konkurssin partaalla. Minulle tuollainen ajatuskin oli niin vieras ja kaukainen, että muistan sanoneeni: "Ei Jumalan Seurakunta voi mennä konkurssiin. Se ei ole koskaan ollut menossa eikä koskaan tule menemään. Meidän ihmisten perustamat uskonsuunnat ja järjästöt voivat mennä konkurssiin, mutta ei milloinkaan Jumalan Seurakunta".

Uudessa Liitossa pätee kymmenyksiin tämä apostolin ja Herran itsensä antama ohje

Kaikessa minä olen osoittanut teille,
että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista
ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi:
'Autuaampi on antaa kuin ottaa'.

[kalamos]

Kuka tekee koskaan sotapalvelusta omalla kustannuksellaan?
Kuka istuttaa viinitarhan, eikä syö sen hedelmää?
Tai kuka kaitsee karjaa, eikä nauti karjansa maitoa?

Puhunko tätä vain ihmisten tavalla? Eikö myös laki sano samaa?
Onhan Mooseksen laissa kirjoitettuna:
"Älä sido puivan härän suuta".
Eihän Jumala häristä näin huolta pitäne?
Eikö hän sano sitä kaiketikin meidän tähtemme?
Meidän tähtemmehän on kirjoitettu,
että kyntäjän tulee kyntää toivossa ja puivan puida osansa saamisen toivossa.

Jos me olemme kylväneet teille hengellistä hyvää,
onko paljon, jos me niitämme teiltä aineellista?
Jos muilla on teihin tällainen oikeus,
eikö paljoa enemmän meillä?

Mutta me emme ole käyttäneet tätä oikeutta,
vaan kestämme kaikki,
ettemme panisi mitään estettä Kristuksen evankeliumille.

Ettekö tiedä, että ne, jotka hoitavat pyhäkön toimia, saavat ravintonsa pyhäköstä,
ja jotka ovat asetetut uhrialttarin palvelukseen, saavat osansa silloin kuin alttarikin?
Samoin myös Herra on säätänyt,
että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa.

Liittyisikö tuo jotenkin avauksesi aiheeseen?

[Jukka]

Kalamos kysyi lainaamansa Korinttolaiskirjeen kohtaan viitaten, että "Liittyisikö tuo jotenkin avauksesi aiheeseen?"

Ei mielestäni liittynyt. Tottakai työmies on palkkansa ansainnut, mutta UT:ssa ei kehoteta kertaakaan antamaan kymmenyksiä (IRT). Jeesuksen maininta kymmenyksistä (muistaakseni Matteuksen luvussa 23) sanottiin Mooseksen Lain voimassaoloaikana. Aloitukseni koski siis kymmenysten maksamista ei uhraamista. Raamattu opettaakin, että "iloista antajaa Jumala rakastaa" ja kuten aikaisemmin jo mainitsin Herran sanoneen: "Autuaampaa on antaa kuin ottaa."

Muuten, kun olin mukana vajaan vuoden Jeesus-liikkeen synnyttämissä jälkimainingeissa Suomessa (1972-1973), niin opin jotain siitä, kuinka Jumala piti kaikesta huolen, kun liikuimme Hänen asiallaan; ruuasta, vaatteista, yösijoista, matkakuluista, niin, aivan kaikesta. Toivon, että jossain vaiheessa pääsen aloittamaan omaa blogiani, jossa voin kertoa jotain Herran hyvästä huolen- ja kurinpidosta.

[kalamos]

Minusta tuossa lainaamassani kohdassa puhutaan hyvin selkein sanoin
Vanhan Liiton kirjoituksiin ja suoraan Moosekseenkin viitaten,
kuinka meillä Uuden liiton uloskutsuttujen joukolla
on velvollisuus pitää huolta seurakuntamme työntekijöiden elatuksesta.

Ja jos sitten etsitään jotain perusteita sille,
kuinka paljon meidän pitäisi tästä asiasta kantaa vastuuta,
niin silloin sekin on vastaavasti luettavissa Vanhan liiton kirjoituksista.

Minä en ikinä uskaltaisi olla antamatta kymmenyksiä.
Se on kuin varastaisi itse Jumalalta jotain sellaista,
mikä on Hänelle pyhitetty/erotettu.

[Jukka]

Minä en ikinä uskaltaisi olla antamatta kymmenyksiä.
Se on kuin varastaisi itse Jumalalta jotain sellaista,
mikä on Hänelle pyhitetty/erotettu.

Tässä meillä on eri näkemys. Sinä ilmeisesti ajattelet, että Mooseksen laki on kymmenysten osalta voimassa eikä sitä ole ristiinnaulittu Jeesuksessa muun lain kanssa. Minä taas näen Kirjoituksista, että Jeesus täytti koko lain ja se ristiinnaulittiin Hänen kanssaan ristille ja lakkasi olemasta voimassa kaikilta osin niinkuin Kirjoitettu on "pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos" (Hebr. 7:12). VT:ssa Jumala odotti kansaltaan kymmenyksiä. UT:ssa Jumala odottaa meiltä enemmän, kaikkemme antamista Hänelle, jolle kuuluu sekä luomisen että lunastuksen perusteella ihmisen omistusoikeus. Keisarille keisarin ja Jumalalle Jumalan.

Uudessa Liitossa meitä ei kehoteta antamaan kymmenyksiä (sellaista kehotusta siellä ei ole eikä voikkaan olla), mutta suunnattoman paljon enemmän, nimittäin antamaan itsemme Jumalalle Rm.6:13, 12:1-2, 1.Kor. 6:19.

Raamatun opetus pysyy horjumattomana: joka tahtoo täyttää jonkun lain kohdan hän on velvollinen täyttämään koko lain. Tässä on kysymyksessä kaikki tai ei mitään, mutta kukaan meistä ei lakia täytä. Jeesus itse sanoi sen

Eikö Mooses ole antanut teille lakia?
Ja kukaan teistä ei lakia täytä.
Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?"

Minä olen pelastunut Jeesuksen sovitustyön perustuksella ja ilman lain tekoja. Kauas se minusta, että turvautuisin Jeesukseen ja lisäksi koettaisin täyttää jonkun osan Mooseksen laista, olkoon se kymmenysten maksaminen, ympärileikkaus, saastaisuussääntöjen noudattaminen siveydessä tai ruoissa tms. Mooseksen lain vaatimukset ja niiden noudattaminen pienimmässäkin määrin on judaismia.

Jotta tästä asiasta ei tulisi enempää kiistelyä, niin toivon kymmenyksistä kiinni pitäviä esittävän jonkun raamatunpaikan UT:sta, jossa kehoitetaan kymmenysten maksamiseen. Otan mielelläni palautetta vastaan.

Vähän täsmennystä viestiini (lisäys 13.8.2015 klo 10:04)
Olen iloinen jos joku uhraa Jumalan Valtakunnan työlle edes 10 % tuloistaan, kunhan se ei tapahdu Mooseksen lain vaatimuksen täyttääkseen. Itse olen ajatellut, että kaikki kuuluu Jumalalle ja olen luopunut omaisuudestani ja antanut tarvitseville, jos on ollut, mitä antaa. Tällä tiellä olen kokenut siunauksia, mutta vaikka en olisi kokenutkaan, niin koen tehneeni oikein.
JK. Olen tullut oikein hyvin toimeen silloinkin, kun minulla ei ole ollut rahaa ostaa ruokaa ja jääkaappi on ollut tyhjä. Jumalan lupaukset ovat toteutuneet runsain määrin.

[kalamos]

Nimenomaan VT:n kirjoitukseen perustuen
ja vieläpä Moosekseen ja lakiin vedoten
Paavali perustelee rivi riviltä erittäin selkein sanoin sen,
että meidän Uuden liiton uskovillakin
on velvollisuus pitää huolta seurakuntamme työntekijöiden elatuksesta.
Siis maksaa kymmenykset.

Jeesus nimenomaan sanoi kymmenyksistä,
että niitä ei tule jättää maksamatta:

Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut,
kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista,
mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä:
oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden!
Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.

Jos me jätämme kymmenykset maksamatta,
me sidomme puivan härän suun.
Ja se on selvästi asia, jota meidän ei tule tehdä,
kuten Paavali sanoo. Siis ...

Kuka tekee koskaan sotapalvelusta omalla kustannuksellaan?
Kuka istuttaa viinitarhan, eikä syö sen hedelmää?
Tai kuka kaitsee karjaa, eikä nauti karjansa maitoa?

Puhunko tätä vain ihmisten tavalla? Eikö myös laki sano samaa?
Onhan Mooseksen laissa kirjoitettuna:
"Älä sido puivan härän suuta".
Eihän Jumala häristä näin huolta pitäne?
Eikö hän sano sitä kaiketikin meidän tähtemme?
Meidän tähtemmehän on kirjoitettu,
että kyntäjän tulee kyntää toivossa ja puivan puida osansa saamisen toivossa.

[עֵד]

Kiitos aloituksesta.

En ole vielä aiemmn kuullut tuollaista perustelua, että Jeesuksen maininta (ennen ristiinnaulitsemista) kymmenyksistä kuului Mooseksen lain aikaan. Ihan ok.

Sapattiahan ei voi 'kumota' samoin perustein, koska se oli voimassa ennen Mooseksen lakia (maailman luomisesta alkaen).

Lain täyttäminen itsessään on monimuotoinen asia, niinkuin Jeesus sanoikin, ettei Hän ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

Uskoontullessani annoin prosentintarkasti kymmenykset (seurakuntaan), kunnes jossakin vaiheessa se jäi. Uudistumiseni jälkeen asia nousi uudelleen sydämelle lähes promillentarkasti, kunnes se muotoutui lähimmäisen tukemiseksi (taloudellisesti). Nykyisin en enää laske, ja tilalle on tullut usein kysymyksiä 'kuka tarvitsee?' ja 'tarvitsenko tuota?'. Myös on tullut halu rukoilla puutteenalaisen puolesta, mutten koe itseäni erityisen anteliaaksi.

Joku sanoikin, että Vanhassa Liitossa pääsi vähemmällä, kun tarvitsi antaa vain 10%, kun taas Uudessa Liitossa annetaan 100% (itsemme kokonaan).

[Jukka]

Nimenomaan VT:n kirjoitukseen perustuen
ja vieläpä Moosekseen ja lakiin vedoten
Paavali perustelee rivi riviltä erittäin selkein sanoin sen,
että meidän Uuden liiton uskovillakin
on velvollisuus pitää huolta seurakuntamme työntekijöiden elatuksesta.
Siis maksaa kymmenykset.

Jeesus nimenomaan sanoi kymmenyksistä,
että niitä ei tule jättää maksamatta:

Veljeni Kalamos. Paavali ei kehottanut missään maksamaan kymmenyksiä eikä noudattamaan Mooseksen lakia. Antamaan hän kyllä kehotti, pitämään huolta köyhistä ja Jumalan valtakunnan työntekijöistä sekä uhraamaan itsensäkin Jumalalle. Alkuseurakunnassa monet antoivatkin kaikkensa, maatilansakin. Jos Paavali olisin kehottanut noudattamaan yhtäkin lain säädöstä, esimerkiksi kymmenysten maksamista, olisi hän ollut pystyttämässä jälleen sen, jonka oli purkanut ja hyljännyt opetuksensa perusteissa ja kirjoittaessaan

Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen,
teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan,
antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen,
joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme;
sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

Mitä taas Jeesus sanoi kymmenyksistä 'lain poikana' ja lain täyttäessään kuului lain aikaan, ei Uuden liiton aikaan. Jeesus Kristus täytti sekä seremonialain että moraalilain ja "Hän on lain loppu, pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo".

Meidän ei tule sekoittaa vähäistäkään osaa laista ja evankeliumista toisiinsa. Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan. Joko laki on kaikkine säädöksineen ristiinnaulittu tai sitten meidän tulee pitää evankeliumin lisäksi myös lain säädökset. Tätä judaistit vaativat. Lakiin kuului mm. ympärileikkaus ja kymmenysten maksaminen.

Toistan vielä, vapautettuna laista ja eläessäni Kristuksen laissa, että jos ette voi muuta antaa Herralle kuin kymmenykset, niin antakaa edes ne. Jumalan seurakunta ei tosin tarvitse 'lainalaisina annettuja kymmenyksiä' eivätkä ne hyödytä antajaa eikä saajaa. Jeesus tahtoo meidät, ei kymmenyksiämme.

[Jukka]

Sapattiahan ei voi 'kumota' samoin perustein, koska se oli voimassa ennen Mooseksen lakia (maailman luomisesta alkaen).

Huomasin jokin aika sitten, että Jeesus, viitatessaan käskyihin, ei missään kohden sano sanaakaan sapatin pitämisestä säädetystä käskystä? Vai enkö ole vain huomannut? Minusta se on kummallista tai sitten en ymmärrä jotain asiaa.

Adventisteille, joiden opissa korostetaan sapatti-käskyn tärkeyttä, olen sanonut, että miksi sapatin pitäminen on niin tärkeää, kun kukaan meistä ei ole pitänyt ensimmäistäkään käskyä

Jeesus vastasi:
"Ensimmäinen on tämä:
'Kuule, Israel:
Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi,
kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'

[kalamos]

Ketjun aihe siis on:
Keisarille keisarin ja Jumalalle Jumalan

Jotenkin aihe tuntuu nyt kuitenkin muuttuneen lakikeskusteluksi,
jota koskien on jo yksi erinomainen aloittajan aloitus.

Mutta todettakoon,
että edelleenkään uuden liiton uskovinakaan
emme saa
- tehdä huorin
- varastaa
- tappaa
- olla epäkunnioittavia vanhempiamme kohtaan jne.

Ei Jeesus näitä kumonnut. Päinvastoin.
Hän nosti riman oikeaan korkeuteensa.
Ei riitä se, että mies ei tee huorin makaamalla naisen kanssa.
Mies ei saa edes katsoa naista himoiten.
Tätä ei laki kieltänyt, Jeesus kielsi.

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan;
en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Sillä totisesti minä sanon teille:
kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto,
ennenkuin kaikki on tapahtunut.
Sentähden,
joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä
ja sillä tavalla opettaa ihmisiä,
se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman;
mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa,
se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.

Ja vastaavasti kuin vanhassa liitossa
Jumalan kansan tuli pitää huolta papiston elatuksesta,
on meidänkin tehtävä.
UT puhuu paljon tästä asiasta.
Siis samasta asiasta, jota varten kymmenykset oli säädetty.
Samasta asiasta, jota varten oli säädetty,
ettei puivan härän suuta saa sitoa, jne.

Meidän on tänä päivänäkin annettava keisarille, mikä keisarin on,
ja Jumalalle, mikä Jumalan on.

Esimerkiksi kunnallisvero on yleensä parin kymmenyksen luokkaa.
Jumalalle kuuluu jo VT:n minimin mukaan yksi kymmenys.

Mutta tällä asialla ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa.
Me emme pelastu antamalla kymmenykset tai antamalla
itsemme eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi.

Mutta suljemme itsemme siunausliiton ulkopuolle,
jos jätämme antamatta Jumalalle suloisen, otollisen, Jumalalle mieluisen uhrin:

Ei niin, että haluaisin lahjaa,
vaan minä haluan teidän hyväksenne karttuvaa hedelmää.
Olen nyt saanut kaikkea, jopa ylenpalttisesti;
minulla on yllinkyllin, saatuani Epafroditukselta teidän lähetyksenne,
joka on "suloinen tuoksu", otollinen, Jumalalle mieluinen uhri.
Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti
täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.
Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme
kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.