Miten saavuttaa tila, jossa ei enää lankea?

[Emil]

Tila, jossa ei enää lankea toistuvasti samoihin synteihin. Onko se edes täällä maanpäällä mahdollista?

[kalamos]

Niin.
Tuohon olisi tavallaan hyvin helppo vastata
kuin itsestään selvyytenä,
että ...

Mutta.

Ei ole oikein eikä myöskään
tämän foorumin tarkoituksen mukaista,
että heittää roiskasee vaan jotakin kevyesti vastaukseksi.

Eli kysymys on hyvä.
Niinkuin kysymykset yleensäkin.
Vastaukset harvemmin.
Ei tästäkään sellaista varmaan tule.

Jeesus oli ihminen.
Ja Hän ei koskaan langennut.

Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi,
joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme,
vaan joka on ollut kaikessa kiusattu
samalla lailla kuin mekin,
kuitenkin ilman syntiä.

Entä me muut ihmiset.
Olemme keskustelleet keskustelussa
Jeesuksen armossa ja tuntemisessa kasvu
siitä, että tuota kasvua kuvataan tuossa Pietarin kirjeessä
prosessina joka etenee näin:

usko
->
avut
->
ymmärtäväisyys
->
itsensä hillitseminen
->
kärsivällisyys
->
jumalisuus
->
veljesrakkaus
->
Jumalallinen Rakkaus (Agape)

Tuohon prosessiin meitä johtaa
seuraavat saatesanat:

Koska hänen jumalallinen voimansa
on lahjoittanut meille kaiken,
mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan,
hänen tuntemisensa kautta,
joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit
ja mitä suurimmat lupaukset,
että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi
ja pelastuisitte siitä turmeluksesta,
joka maailmassa himojen tähden vallitsee,

Ja sitten tuon prosessiluettelon jälkeen sanotaan näin:

Pyrkikää sentähden, veljet,
sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi;
sillä jos sen teette, ette koskaan lankea

Siis,
me voisimme olla lankeamatta.

Mutta.
Nyt täytyy olla tarkkana.
Mistä me voimme olla lankeamatta.

Pietari puhuu toimettomuudesta ja hedelmättömyydestä.
Ja toisaalta kutsumuksesta ja valinnasta.

Eli välittömästi tuon prosessiluettelon jälkeen
Pietari sanoo näin:

Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät,
niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Jolla sitävastoin ei niitä ole,
se on sokea, likinäköinen,
on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.

Jokaiselle Jeesuksen omalle
on oma erityinen kutsumus ja valinta.
Siis jokin palvelutehtävä.
Ja tässä kutsumuksessa me voimme tuottaa hedelmää eli satoa.

Moni on saanut jo nuoruudessa vaikkapa lähetyskutsun sydämeensä.
Mutta elämä on valunut ohi,
eikä tämä ihminen koskaan astunut tuohon kutsumukseensa.

Eli minä ymmärrän tuon Pietarin maininnan siitä,
että emme koskaan lankea,
liittyvän erityisesti tuohon palvelutehtävään eli kutsumukseen.

Mutta toisaalta,
jos astumme tuohon palvelutehtävään,
niin silloin me olemme
jatkuvasti sellaisessa myrskyssä,
että purjeista on ihan pakko pitää koko ajan huolta
samoinkuin siitä,
että suunta on Sanan mukainen.
Muuten olemme alta aikayksikön
karilla ja purjeet riekaleina.

Mutta jos emme ollenkaan tartu auraan,
niin silloin me saamme olla monesti aika rauhassa,
ja silloin voimme pyöriä ja katsella taaksekin päin,
ja hups ...

PS

Minä en pysty määrittelemään elämästäni
sellaista edes sekunneissa mitattavaa aikajaksoa,
josta voisin sanoa,
että vaikkapa jonkin kolmen sekunnin pituisen
rahtusen olin täysin synnitön.

En tiedä,
mitä syntiä olen tehnyt esimerkiksi tätä viestiä kirjoittaessani,
mutta olen ihan varma siitä,
että vain Jeesuksen veren tähden
tämäkin hetki, jonka kulutin tätä viestiä kirjoittaessani,
on kirjattu elämänkirjaan ilman mainintaa kalamoksen
itsekkyydestä, ylpeydestä, kovuudesta,
välinpitämättömyydesta, rakkaudettomuudesta
jne jne jne.

[Emil]

Syntisyys säilyy, mutta armahdettuna armon alla. Kyse ei ole nyt siitä, vaan siitä, että miten saavuttaa tila uskovana, jossa ei enää lankeaisi samoihin synteihin?? (Selvensin aloitusta).

[עֵד]

Yleisen ilmoituksen lisäksi on myös erityistä/yksilöityä. Kaikkia koskevan opetuksen rinnalla tulemme myös henkilökohtaisesti opetetuiksi.

Erikseen nimeämättä painiskelin kerran erään asian kanssa, että se otettaisiin kokonaan pois; sensijaan sain sydämelleni sanan (Raamatusta): 'mutta hallitse sinä sitä'.

Uskon, ettei parhaimmillaankaan varsinaista 'tilaa' voi saavuttaa, vaan mennään yhden päivän jaksoissa. Sen verran ihminen maksimissaan jaksaa.

[kalamos]

Syntisyys säilyy, mutta armahdettuna armon alla. Kyse ei ole nyt siitä, vaan siitä, että miten saavuttaa tila uskovana, jossa ei enää lankeaisi samoihin synteihin?? (Selvensin aloitusta).

Jos keskustelemme lankeamisesta,
niin me keskustelemme syntiin lankeamisesta.

Kysymys on synnistä.
Jos minä edellistä viestiäni kirjoittaessani
jonkin rivin kohdalla olin kovasydäminen,
niin sitä riviä kirjoittaessani minä lankesin syntiin. Jne.
Ja on paljon mahdollista,
että tätä viestiä kirjoittaessani minä jälleen lankean tuohon samaan syntiin.

Miten sitten voisin olla lankeamatta yhä uudestaan
esimerkiksi kovasydämisyyteen.

Se edellyttää sitä, että minä osoitan
uskossani avuja,
ja avuissa ymmärtäväisyyttä,
ja ymmärtäväisyydessä kärsivällisyyttä,
ja kärsivällisyydessaä itsensä hillitsemistä,
ja itsensä hillitsemisessä jumalisuutta,
ja jumalisuudessa veljesrakkautta,
ja veljesrakkaudessa pyyteetöntä Agape-Rakkautta.

Ja kun minulla on nämä ja ne yhä enenevät,
niin minä en koskaan enää lankea kovasydämisyyteen.
Sillä Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa.

Tämä on se tila, jossa minä saan ja voin olla.
Mutta valitettavasti tuo tila voi järkkyä hyvinkin herkästi.
Minä turhaudun, kun huomaan,
että kukaan ei ole ymmärtänyt sanaakaan siitä,
mitä minä olen kirjoittanut.

Ja sitten minä kirjoitan uudelleen ja nyt isoin kirjaimin,
ja voi käydä niin, että kirjoitankin tuon uuden viestini
ihan itse ilman uskonsuhdetta Jeesukseen.
Siis normaalisti kirjoitan jokaisen sanan huokaillen,
mutta nyt voin kirjoittaa ite ... itte ...
ja sellaisella vauhdilla, että en ehdi ollenkaan enää kuuntelemaan,
jos Jeesuksella olisi ollut jotain asiaa minulle.

Ja silloin minulla ei tietenkään ole uskon suomia avuja.
Eikä avujen antamaa ymmärtäväisyyttä.
Eikä ymmärtäväisyyden antamaa kärsivällisyyttä.
Eikä kärsivällisyyden antamaa jumalisuutta.
Eikä Jumalisuuden antamaa veljesrakkautta.
Eikä Agape-Rakkautta.

Ja niin olen kirjoittanut viestin kokonaan synnin tilassa.
Vaikka minulla olisi ollut käytettävissä kaikki,
mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan
Hänen tuntemisensa kautta.

Eli ei syntisyyden kuulu säilyä.
Jos me olemme synnin tilassa,
niin silloin me olemme langenneet.

Mutta miten sitten välttäisimme tuon lankeemuksen tilan.
Jumalan Sana antaa ratkaisun.
Ja tuo ratkaisu löytyy Golgatalta.

Jeesus oli ottanut päälleen kaikkien meidän syntimme.
Ja tuon synnin kera Hänet naulittiin ristille.
Ja sitten Jeesus kuoli tuon synnin kera.

Mitä tämä merkitsee.
Mitä tapahtui synnille.


hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä

Ymmärsitkö.
Ei Jeesus kuollut pois omista synneistään vaan meidän.

Ja nyt tulee ratkaisu siihen,
mitä Sinä kysyt.
Valitettavasti kirkkoraamatussa on väärin käänetty tämä kohta
eli jatko sille,
mitä se merkitsee,
kun Jeesus kuoli pois meidän synneistämme.
Lainaan käännöstä Raamattu kansalle:


Samoin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina

Kysymys ei ole siitä, mitä Sinä teet,
vaan siitä, mitä Jeesus on tehnyt.
Hän kuoli synnille.

Lainaan vielä toista käännöstä
eli Aapeli Saarisaloa.


pitäkää totena, että olette synnille kuolleet

Synti on hallitsija.
Mutta tuo käärmeen pää eli hallitusvalta
murskattiin Golgatalla.
Nyt Sinä kuulut toiselle Hallitsijalle,
joka on Sinun puolestasi kuollut synnille.

Ja tämän tähden eli Jeesuksen kuoleman tähden
Jumalan Sana voi käskyttää Sinua ja sanoa,
niinkuin seuraava lause tuossa
maailman mullistavassa ilmoituksessa menee:


Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne

Sen ei kuulu hallita eikä sillä ole oikeutta hallita,
koska Jeesus kuoli Sinun kuolemasi
ja Hän kuoli pois synnistä.

Siis sen tähden, että Jeesus kuoli pois synnistä,
sanoo Raamattu meille näin:


te olette kuolleet

Et Sinä kuole pois synnistä.
Jeesus on sen jo puolestasi tehnyt.
Sinut on upotettu Hänen kuolemaansa.
Siis avain on se, mitä Jeesus on tehnyt.

Mutta on toinen avain,
ja se on se, mitä Jeesus vielä tekee.
Hän tekee Sinut todellisesti vapaaksi.

Ja tästä meillä on keskustelu otsikolla
Todellisesti vapaa

[Emil]

Sen tilan voi saavuttaa vain vaeltamalla niin Pyhässä Hengessä, että LIHAN HIMOA EI TÄYTÄ!!!

[kalamos]

Minä aistin keskustelun otsikosta ja viesteistäsi sellaisen ajatuksen,
että Sinun täytyy ja täytyy ja täytyy tehdä jotakin,
että saavuttaisit oikean tilan.

Minä olen yrittänyt kääntää katseesi pois itsestäsi.
Ilmeisesti hyvin huonolla menestyksellä.

Ymmärsitköhän ollenkaan esimerkiksi
edellisen viestini ydinsanomaa.
Raamattu ei sano, että Sinun tulee kuolla.
Raamattu sanoo, että Sinä olet kuollut.

[Emil]

Ei nisunjyvä ole automaattisesti kuollut. Muutenhan kaikki olisivat uskossa! Nisunjyvän kuoleminen on toki Herran teko meissä, mutta ei se ole tila jossa kaikki automaattisesti on. Nisunjyvän kuolemaa seuraa uudestisyntyminen. Me olemme kaikki ihmisinä nisunjyviä, kaikki nisunjyvät vain eivät ole kuolleet ja kokeneet sitä kuolemaa seuraavaa uudestisyntymistä Pyhästä Hengestä.

[kalamos]

Nisu ei ole mitään pahaa.
Se korjataan Jumalan aittaan.

Mutta on toinen joukko ihmisiä,
joita ei korjata Jumalan aittaan.

Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi,
mutta nisu korjatkaa minun aittaani.

Kun Jeesus puhui nisunjyvän kuolemasta
niin hän tarkoitti sillä elämän kadottamista
Jeesuksen ja evankeliumin tähden.

Mutta nyt tässä keskustelussa emme puhu siitä,
että annamme itsemme eläväksi pyhäksi Jumalalle otolliseksi uhriksi.
Vaan puhumme ihan toisesta kuolemasta eli kuolemisesta synnille.

Ja tämä kuoleminen tapahtui Golgatalla.
Sinä et voi kuolla synnille.
Mutta Jeesus teki sen Sinun puolestasi.
Hän otti Sinun syntisi päälleen
ja kuoli niiden kera Golgatalla.

Ja tämän Jeesuksen teon tähden
meitä kehotetaan
pitämään totena sitä, että me olemme kuolleet synnille.

Siis Sinä olet kuollut.

Jos Sinä et tätäkään halua ymmärtää etkä ottaa vastaan,
niin sitten minä en pääse eteenpäin siinä,
mitä kysyt tämän keskustelun otsikossa.