En muutu paremmaksi...

[Emil]

Muutun vain näköjään entistäkin pahemmaksi.... se on väistämätöntä. Ei voi mitenkäänvkai näköjään sitä estää.


Minussa ei ole todellakaan mitään hyvää, lähimmäisissä ei myöskään näytä olevan mitään hyvää...ei yhtikäs mitään hyvää. Rakkautta ei ole minussa eikä muissa.

[kalamos]

Niin. Masentavaahan tuo on.
Meissä eli meidän lihassamme ei asu mitään hyvää.

Sillä minä tiedän,
ettei minussa, se on minun lihassani,
asu mitään hyvää.
Tahto minulla kyllä on,
mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee,
vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.

Mutta kun olemme syntyneet Hengestä,
niin meissä kuitenkin asuu
Jeesus Kristus Henkensä kautta.
Ja Hän on Rakkaus-Agape.

Ja niin meissä tapahtuu muutos,
jonka Hän vaikuttaa.

Nyt on tärkää, että emme katsele
itseämme emmekä muitakaan
vaan Jeesusta Kristusta.

Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin katselemme
Herran kirkkautta kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

[Kirjoittaja]

kyllä sitä hyvyyttä on hyvin monessa ihmisessä(ei tosin lihassa) jos katsoo asiaa suhteellisesti, harva on esim. sarjamurhaaja.

Mutta kaikki ovat poikenneet pois,
kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.

Kun kerran on selvää, että jumalattomissakin on sentään jotain hyvää monissakin. Niin miten se sopii tuohon Psalmin kohtaan?

[kalamos]

Tuossa kohden puhutaan jostain sellaisesta,
mikä ei tarkoita vain sitä,
että ihminen ei ole murhaaja tai huorintekijä tai varas jne.

Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

Kysymyksessä on juuri tuo Rakkaus,
josta aloittajakin mainitsi.

Rikas nuorukainen oli mielestään noudattanut käskyjä.
Mutta jokin teki hänestä rauhattoman.
Ja niin hän lähestyy Jeesusta.
Kumartuu tämän eteen.
Siis rikas mies kaikessa loistossaan kumartuu
miehen eteen, jolla ei ole paikkaa mihin päänsä kallistaisi.

Ja kysyy tältä,
että mitä ... hyvää ... pitäisi tehdä.

Siis nuorukainen, joka pienestä asti
on ollut kuuliainen noudattaen käskyjä
kuten älä tapa jne.

Mutta jotain ... todella ... hyvää ... hän olisi halunnut tehdä.
Ja sitten Jeesus sanoo:

Yksi sinulta puuttuu:
mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille,
niin sinulla on oleva aarre taivaassa;
ja tule ja seuraa minua

Jeesus oli tehnyt näin.
Hän oli jättänyt taivaan loiston.
Riisuutunut kaikesta.
Ja Hän hankki pelastuksen
lahjoitettavaksi jokaiselle ihmiselle,
joka sen tahtoo ottaa vastaan.

Hän on hyvä. Hän on Jumala.
Mutta mekin,
kun olemme syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä,
ja meidät on adoptoitu Jumalan lapsiksi,
voimme kokea tuota samaa Rakkautta,
joka Hänessä on, koska Hän asuu Henkensä kautta meissä.

Ja silloin me voimme tehdä ja toimia
ihan jollain muulla periaatteella kuin vain sillä,
että älä tapa, älä varasta jne.
Silloin me voimme Rakastaa Agape-Rakkaudella.

Jos tätä Hengen uudistusta ei ihmisessä ole tapahtunut,
niin kyllä minä sanoisin, että jokainen ihminen
jossain elämänsä vaiheessa rikkoo esimerkiksi käskyä
Älä tapa

Siihen riittää yksi kielen synti.
Vaikkapa vaan kaksi sanaa:
sinä tyhjänpäiväinen

Mutta kun teemme hyvää,
niin asiat menevät aivan päälaelleen.
Silloin me, jos tiedämme,
että veljellämme on jotakin meitä vastaan
menemmekin itse tuon nimittelevän veljen luo
sopimaan hänen kanssaan.

[Emil]

Minussa itsessäni ei ole mitään hyvää. Parhainkin motiivi ja teko on kuin saastainen vaate. Ei mitään hyvää. Ei yhtikäs mitään. Ei lempeyttä ei laupeutta ei rakkautta, mitään en niistä itsessäni omaa ja omista.

[kalamos]

Miten ymmärrät lainaamani kohdan?

Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin katselemme
Herran kirkkautta kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

[Sirkuttaja]

Millä tavoin voin muuttua paremmaksi, toimimaan Herran mielen mukaan?

[Emil]

Viettämällä kahden keskistä aikaa Jeesus Messiaan kanssa - seurustellen - jutellen - kuunnellen.

[kalamos]

Eli ...
sittenkin me voimme muuttua,
kun käännämme katseemme pois itsestämme.

Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin katselemme
Herran kirkkautta kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra,
joka on Henki.

[Sirkuttaja]

Onko tämä itsessä olemista? Voisinko saada mukavamman luonteen?