Herran Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa kasvu

[Emil]

kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.

Miten ymmärrätte sen? Itse ymmärrän, että se on Pyhän Hengen työ meissä ja meidän kauttamme, jotka olemme uudestisyntyneiden uskossa. Herra tuntee sillon meidät. Herra tekee ne teot jopa suuremmat kuin maanpäällä ollessaan, meidän jalkojemme ja käsiemme ja suittemme kautta. Hänelle vain ja ainoastaan kunnia ja kiitos siitä kuuluu.

[kalamos]

Seemiläiseen kirjoitustyyliin tuo kirje alkaa samalla ajatuksella kuin mihin se
lainaamassasi kohdassa loppuukin.

Armo ja rauha lisääntyköön teille
Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille
kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan,
hänen tuntemisensa kautta,
joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset,
että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi
ja pelastuisitte siitä turmeluksesta,
joka maailmassa himojen tähden vallitsee,
niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan

uskossanne avuja,
avuissa ymmärtäväisyyttä,
ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä,
itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä,
kärsivällisyydessä jumalisuutta,
jumalisuudessa veljellistä rakkautta,
veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.

Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät,
niin ne eivät salli teidän olla toimettomia
eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

Siis me tunnemme Jeesuksen.
Kysymyksessä on suhde.

minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut

Ja Jeesus lupaa näille omilleen,
jotka tähän suhteeseen ovat tulleet,
että he eivät ikinä huku.

Mutta me voimme olla toimettomia ja hedelmättömiä Jeesuksen tuntemisessa.
Jos emme kasva, niin emme myöskään tuota hedelmää.
Ja kasvuvoima on vain Jeesuksen armossa ja tuntemisessa.

On aina vaan vaikeampi näinä viimeisin aikoina esimerkiksi osoittaa uskossaan avuja.
Tuo osoittaminen tarkoittaa sitä, että me näymme.
Meidän tulee uskaltaa tuoda esiin jotakin - avuja.
Ja nuo avut ovat hyveitä. Esimerkiksi moraalisia hyveitä.

Tänä päivänä ei ole enää ihan itsestään selvyys,
että uskaltaa tuoda esiin sen, mitä Raamattu sanoo.
Siitä voi joutua edesvastuuseen vaikkapa ihmisoikeusrikkomuksesta.
Syntiä ei enää voi vapaasti sanoa synniksi.

Tarvitsemme viisautta/tietoa/ymmärtäväisyyttä
itsensä hillitsemistä ja kärsivällisyyttä.
Ja Pietarin ihmeellisessä ketjussa viimeinen sana on Rakkaus eli Agape.
Jumalallinen Rakkaus voi ilmetä meissä vain
jos kasvamme Jeesuksen armossa ja tuntemisessa.

Jos emme kasva alkaen moraalisten hyveiden esiintulemisesta
aina Jumalallisen Rakkauden ilmenemiseen saakka,
niin me olemme hedelmättömiä ja toimettomia Jeesuksen tuntemisessa.
Me emme voi tuottaa satoa jyvänkään vertaa.

Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne,
ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne,
ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.
Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.

[vilja]

kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.

Miten ymmärrätte sen? Itse ymmärrän, että se on Pyhän Hengen työ meissä ja meidän kauttamme, jotka olemme uudestisyntyneiden uskossa. Herra tuntee sillon meidät. Herra tekee ne teot jopa suuremmat kuin maanpäällä ollessaan, meidän jalkojemme ja käsiemme ja suittemme kautta. Hänelle vain ja ainoastaan kunnia ja kiitos siitä kuuluu.

Ymmärrän Emil samoin ja minusta tuon asian voisi ilmaista niinkin,
että mitä enempi annan sijaa elämässäni Pyhälle Hengelle, sitä enempi
kasvan Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa ja perustelen
tuota siten, että Pyhä Henki johtaa meitä AINA lähemmäksi Kristusta
ja myöskin kirkastaa meille Kristusta, joten kun Hän saa johtaa meitä
ja hallita meidän elämäämme, silloin meillä on nälkä ja jano Kristuksen
kaltaisuuteen ja silloin halulla myöskin syömme sitä ravintoa, mikä meitä
siihen johtaa.

Sanonta: "Me olemme sitä, mitä syömme" sopii omalla tavallaan näihin
hengellisiinkin alueisiin.

[kalamos]

Minä näen Pietarin kirjeessä
tuon kasvun prosessina,
jonka hän kuvaa jo aivan kirjeen alussa,
ja sitten kirjoitttaa kirjeen,
ja päättää samaan ajatukseen Jeseuksen armossa ja tuntemisessa kasvamisesta.

Ja tuo kasvuprosessi siis eteneen näin:

usko
avut/hyveet
viisaus/tieto/ymmärtäväisyys
itsensähillitseminen
kärsivällisyys
jumalisuus
veljesrakkaus
Jumalallinen Rakkaus/Agape

[Emil]

Kristuksen Jeesuksen sisäinen tunteminen. Siinä on kaikki.

[kalamos]

Niin.
Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen on edellytys suhteelle Hänen kanssaan.
Mutta kyllä tarkoitus on, että sitten kasvamme siten kuin Pietari kirjoittaa.

[Emil]

Se, että kasvamme kuten Pietari kirjoittaa, tapahtuu minun mielestäni siinä samalla, mitä paremmin Jeesusta sisäisesti tunnemme. Sillä silloin me muutumme Jeesuksen kaltaisiksi (emme Jeesuksiksi). Herran Henki tekee sen muutoksen ja vaikuttaa tahtomisen ja tekemisenkin meissä. Meidän on vain antauduttava ja puhdistauduttava Jeesuksen veressä JALOA KÄYTTÖÄ VARTEN. Kristus Jeesus kasvaa meissä ja me itse häviämme taka-alalle, minä itse - katoaa.

[kalamos]

Eli kun tuo uskonsuhde on alkanut
eli meistä on tullut Jumalan lapsia,
niin sitten alkaa kasvu.

Ja tuon kasvuprosessin Pietari
tuo heti kirjeensä alussa esille:

Usko ...
avut ...
ymmärtäväisyys ...
itsensähillitseminen ...
kärsivällisyys ...
jumalisuus ...
veljesrakkaus ...
AGAPE

Siinä on mitta-asteikko,
jolla voi tarkastella kuinka lapsi on kasvanut.
Ensimmäisessä kirjeessään Pietari ilmaisee asian näin:

KJV

Wherefore laying aside all malice, and all guile,
and hypocrisies, and envies, and all evil speakings,
As newborn babes,
desire the sincere milk of the word,
that ye may grow thereby:

STLK

ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset
sanan väärentämätöntä maitoa,
jotta siitä kasvaisitte,

Siis me olemme vastasyntyneitä lapsia,
kun tuo uskonsuhde Jeesukseen eli Jeesuksen tunteminen on alkanut.
Ja sitten me vaavelit alamme kasvaa - tai joskus emme ala,
vaan pysymme vaaveleina niinkuin esimerkiksi korinton pyhät.

[Emil]

Emme me kaikki ole enää "vastansyntyneitä lapsia", moni on. Ns. Lapsen kengissä tässä uskonvaelluksessa ollaan silti loppuun asti, kunnes ollaan perillä. Oppia ikä kaikki. Kasvua koko vaellus. Herra antaa kasvun, jos antaudumme Hänen kasvatettavakseen. JOKA PÄIVÄ on mahdollistaa kasvaa uskossa ja Herran tuntemisessa.

[kalamos]

Niin. Emme me kaikki ole.
Mutta esimerkiksi Korinton pyhät olivat vielä Kristuksen vaaveleita,
joille Paavali ei voinut muuta antaa kuin maitoa.

Tuo kasvamattomuus ilmeni siten,
että heillä oli esimerkiksi riitoja kekuudessaan.
Yksi oli Paavalin puolta, toinen Keefaan, kolmas vieläpä Kristuksen.

Pietarin kuvaaman kasvuprosessin mitta-asteikolla
he olivat tietenkin uskossa,
mutta jo avut eli muun muassa moraaliset hyveet olivat vielä paljon pään yläpuolella.

No sen he sitten laittivat kuntoon,
mutta sitten eivät kasvaneet enää ymmärtäväisyyteen saakka.


Keskustelun aiheena olevassa kirjeessä
tuota kasvuprosessia kuvataan seuraavasti:

Usko ...
avut ...
ymmärtäväisyys ...
itsensähillitseminen ...
kärsivällisyys ...
jumalisuus ...
veljesrakkaus ...
AGAPE

Siinä on mitta-asteikko,
josta voi arvioida,
kuinka pitkälle on kasvanut.

Minä näkisin siten kuin
jo olen edellä todennutkin
viitaten muu muassa Korinton pyhien vaellukseen,
että nuo aivan ensimmäiset kasvuvaiheet
- sanotaan ensimmäinen neljännes -
eli usko ja avut tarvitsevat maitoa.

Mutta sitten jo seuraavat vaiheet
eli ymmärtäväisyys ja itsensä hillitseminen
ei enää pelkän tuttipullon kanssa luonnistu.
Banaania ja hedelmiä tulee olla.

Ja kun vielä pitäisi kasvaa
kärsivällisyyteen ja jumalisuuteen saakka,
niin siinä nyt tarvitaan jo juureksia.
Perunaa ja porkkanaa - toki maitokastikkeella.

Ja sitten tuo viimeinen neljännes on sellainen,
että se vaatii ... paastoa ... kieltäytymistä.
Silloin me voimme tulla jumalallisesta luonnosta osallisiksi
ja silloin voimme osoittaa veljesrakkautta ja Agape-Rakkautta.

Emme enää elä armossa ja tuntemisessa,
vaan me myös kasvamme - Hengen hedelmää.
Muistanet minkänäköinen se oli.
Siinä on yhdeksän lohkoa:

rakkaus, ilo, rauha,
pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys,
uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen