Vanhurskas ja pyhä?

[Magda-sisko]

Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä,
ja joka on saastainen, saastukoon edelleen,
ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta,
ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.

Kysymys: mikä on vanhurskaan ja pyhän ero?

[vilja]

Joku voi selitää sanat hienomminkin ja monipuolisemmin, mutta tässä
oma käsitykseni yksinkertaistettuna kyseisistä sanoista:

1. Vanhurskas = Syyttömäksi julistettu / ennalleen asetettu suhteessa Jumalaan

2. Pyhä / pyhitetty = Jumalalle erotettu / Jumalan itselleen pyhittämä ihminen

Eli näiden käsitteiden eroksi voisi sanoa sitä, että ensimmäinen (1.) koskee ihmisen
tilaa ja toinen (2.) ihmisen asemaa suhteessa Jumalaan.

[kalamos]

Tuo jae kirjaimellisesti käännettynä
saa ehkä hiukan toisenlaisen sävyn.

Kirj

vanhurskas vanhurskautukoon vielä ja pyhä pyhittyköön vielä

On siis kysymys vanhurskaista ja pyhistä.
Ja kumpikin asia on toteutunut Jumalan toimesta:

te olette pyhitetyt,
te olette vanhurskautetut

Vanhurskas on syntisen vastakohta.
Ja nyt varmaan jo aukeaakin se,
miksi vanhurskaan pitää edelleen vanhurskautua.
Asemamme Kristuksessa on se,
että me olemme kuolleet synnille.
Me olemme kuolleet,
ja meidän elämämme on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.
Mutta kuitenkin minä joudun yhä uudelleen
rukoilemaan publikaanin tavoin:
Jumala, ole minulle syntiselle armollinen
Tuntuisi aika oudolta rukoilla:
'ole minulle vanhurskaalle armollinen'.

Eli me olemme vanhurskaita, koska meidät vanhurskautettiin.
olemme vanhurskautetut hänen veressään
Näin meistä tuli Valkeuden lapsia.
Mutta me, jotka vaellamme Valkeudessa,
tarvitsemme edelleen Jeesuksen veren jatkuvaa puhdistusta.

Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa,
niin meillä on yhteys keskenämme,
ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Ja niin, vaikka syyttäjä yhä uudestaan pomppaa esiin,
ja esittää oikeudellisia vaatimuksia kalamosta kohtaan,
niin puolustaja astuu esiin ja näyttää verihaavansa,
ja tuomari julistää aina kalamoksen syyttömäksi.
Joidenkin mielestä aivan oikein käännettynä se menisi:

ja se, joka on vanhurskautettu,
tulkoon edelleenkin vanhurskautetuksi (vanhurskaaksi julistetuksi)

Lähdeteksteissä on hiukan eroja.
Perinteiset käännökset pohjaavat tähän.
kai ho dikaios dikaiothego eti
Tässä lähdetekstissä ei siis ole ollenkaan sanaa 'tehdä'.

Erittäin vanhurskas uskova Toivo Koilo
pitää käännöksessään pohjana niimenomaan
perinteisesti luotettavana pidettyä käsikirjoitusta.
Eli käännöksessä Suuri Ilosanoma,
tuo kohta on käännetty:
ja joka on vanhurskas olkoon yhä vanhurskas

Biblia kääntää sen näin:
mutta joka vanhurskas on, se tulkoon vielä hurskaaksi

Svenska Karl VII:s bibel:
men den som from är, han varde ännu frommare

King James:
and he that is righteous, let him be righteous still


Eli ... minä olen vanhurskas, koska minut on vanhurskautettu
ja minä tulen olemaankin vanhurskas, koska minut vanhurskautetaan.

Aivan vastaavasti me olemme pyhiä.
Koska Jumala on meidät pyhittänyt itselleen,
niinkuin Vilja totesit.
Ja kuitenkin sitten sanotaan:

tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi

Mutta Magda-sisko kysyi käsitteiden eroa.
Vilja sen toi jo esille.
Olen syyttömäksi julistettu.
Olen Jumalalle erotettu.

Siinä, miten noiden asioiden jatkuva toteutuminen sitten on mahdollista.
Siinä olevan eron voisi ehkä ilmaista näin:

Veri puhdistaa.
Henki kuljettaa.

[Magda-sisko]

Noiden esilletuomienne Raamatun kohtien perusteella tulin tähän johtopäätökseen:

Vanhurskaus: uudestisyntymisessä uskossa Jeesukseen Kristukseen ihminen vanhurskautetaan kertakaikkiaan, ja sen "määrä" pysyy samana maallisen elämän loppuun asti. Se siis pysyy, muttei kasva.

Pyhitys: samoin uudestisyntymisen hetkellä saatu armolahja, mutta kasvun kautta se kehittää ja prosessoi ihmisen mieltä, sielua ja sydäntä maallisen elämän loppuun asti.

Vanhurskaus on siis vakio ja pyhitys prosessi? Menisikö se näin?

[vilja]

Voiko sitä enää tuon paremmin ilmaistakaan?!!

[Jukka]

Vanhurskaus on siis vakio ja pyhitys prosessi? Menisikö se näin?

Pyhityksestä nousi mieleeni kaksi raamatunpaikkaa. Niissä opetetaan näin:

Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt
Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan
...
Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne,
jotka pyhitetään.

Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani,
niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta,
saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa

Näyttäisi pyhitystä olevan kahta sorttia, eikö vain? Tulemme uudestisyntyessämme pyhiksi ja joka puolella Raamattua uskovaisia kutsutaankin pyhiksi. Toinen puoli pyhityksestä on -kuten Magda-sisko totesikin- prosessi, kasvaessamme Herran Jeesuksen armossa ja tuntemisessa.