Arvelen,
että mielessäsi on erityisesti tämä kohta:
Heprealainen (Hepr 12:4) kirjoitti:
Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa,
taistellessanne syntiä vastaan
Jos pudottaudumme tuohon jakeeseen
kuin laskuvarjolla,
niin tömähdämme outoon ympäristöön,
emmekä oikein tiedä,
mihin putosimme.
Mutta jos tulemme tuohon kohtaan
kulkien polkua pitkin,
joka siihen johdattaa,
niin meillä on tarkka kuva siitä,
missä nyt mennään.
Ja me tulemme tuohon lukuun 12
edellisen luvun 11 kautta,
joka on tunnettu uskon luku.
Siinä luetellaan meille uskon esikuvia
Aabelista alkaen aina
kirjoittajan eli jonkun heprealaisen
aikaan asti.
Heprealainen (Hepr 11:36-37) kirjoitti:
toiset taas ovat saaneet kokea
pilkkaa ja ruoskimista,
vieläpä kahleita ja vankeutta;
heitä on kivitetty, kiusattu,
rikki sahattu,
miekalla surmattu;
he ovat kierrelleet ympäri
lampaannahoissa ja vuohennahoissa,
puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä
Tuo luettelo etenee kauheusjärjestyksessä.
Kaikkien karmein asia,
mikä tuossa mainitaan
on lampaannahoissa ja vuohennahoissa ympäri kierteleminen.
Edellä mainittu
miekalla surmatuksi tuleminen on
huomattavasti helpompi asia.
Nuo uskonsankarit,
jotka kiedottiin läpimärkiin ja läpikotaisin
vettyneisiin lampaan- tai vuohennahkoihin,
pantiin sitten kuumaan erämaahan kiertelemään.
Nuo tiukkaan kiedotut nahat
hiljalleen kuivuivat ja kutistuivat
ja sitten rusensivat kylkiluu kerrallaan
tuon uhrin lopulti kuoliaaksi asti.
Tällaisesta uskonkilvoituksesta
heprealaisille kirjoittava muistuttaa
näitä Vanhan liiton kirjoitukset hyvin tuntevia.
Me olemme seurakunta eli Kristuksen ruumis,
todistajien pilvi,
joka edelleen kärsii täällä maan päällä.
Paavali kirjoittaa Timoteukselle
omista kärsimyksistään
päätyen siihen,
että kaikki uskoat joutuvat vainottaviksi.
Paavali (2 Tim 3:10-12) kirjoitti:
Mutta sinä olet seurannut
minun opetustani,
vaellustani,
aivoitustani,
uskoani,
pitkämielisyyttäni,
rakkauttani,
kärsivällisyyttäni,
vainoissa ja kärsimyksissä,
samanlaisissa kuin minun osakseni tuli
Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa.
Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt,
ja kaikista Herra on minut pelastanut!
Ja kaikki,
jotka tahtovat elää jumalisesti
Kristuksessa Jeesuksessa,
joutuvat vainottaviksi.
Aabelista alkaen on uskovien veri vuotanut.
Ja tätä veristä polkua pitkin
olemme tulleen Heprealaiskirjeen
lukuun 12.
Ja nyt meille sanotaan,
että olemme onnekkaista,
kun emme vielä ole joutuneet
verille asti taistelemaan syntiä vastaan.
Siis ei Jeesus hikoillut verta
syntikiusausten edessä.
Emme mekään.
Mutta niin kuin Jeesus
joutui kärsimään,
joutuu Hänen ruumiinsa eli seurakunta
kokemaan sitä edelleen tänäkin päivänä.
Jeesus itse joutui kauhuun
sen hetken edessä,
kun Hän oli joutuva ristiinnaulittavaksi.
Hän hikoili verta.
Ja Hän rukoili,
että tämä malja menisi ohi.
Mutta Hän rukoili myös,
että ei niinkuin Hän tahtoi,
vaan niinkuin Isä.
Hänellä oli usko ja luottamus Isään.
Tuota uskoa koeteltiin viimeiseen
veripisaraan saakka.
Kaikki näytti romahtavan vielä siinä
vaiheessa,
kun Jeesus huusi,
Matteus (27:46) Markus (15:34) kirjoitti:
Jumalani, Jumalani,
miksi minut hylkäsit
Tuon yhden ja ainoan kerran
Jeesus puhuttelee Isäänsä Jumalaksi,
koska Isä oli kääntänyt Hänelle selkänsä.
Ja todellakin näytti tuossa
hirvittävän kärsimyksen kohdassa siltä,
että kirjoitukset eivät täyty.
Hän kuolee,
eikä koskaan nouse kuolleista.
Mutta tuon kauheimman hetken jälkeen
tapahtuu jotakin.
Viimeinenkin kirjoitus täyttyy.
Ja nyt Jeesus tietää,
että kaikki on
Täytetty eli
Maksettu Ja Hän antaa Henkensä.
Isän käsiin.
Ja se voimallistettiin.
Ja Hän meni samantien
vapauttamaan koko Aabrahamin helman
tuonelasta ja vei sen Jumalan Paratiisiin.
Tällaisissa koettelemuksissa
uskovat ovat ympäri maailmaa nytkin.
Raamatun omistaminenkin on rikos,
josta voi seurata verinen kuolemantuomio.
Miksi tuo kirja on niin vihattu.
Ja kuka sitä vihaa.
Perkele.
Koska se kertoo sen,
että paholaisen valta on murskattu.
Jokainen,
joka nostaa katseensa Häneen,
joka ripustettiin ristille,
jonka päälle meidän syntimme asetettiin,
ja joka lopulta tehtiin synniksi
pelastuu.
Siis yksikään,
joka uskoo Häneen,
ei huku,
vaan hänellä on iankaikkinen Elämä.
Meidän syntiongelmamme ratkaistiin
Golgatalla.
Ja kun olemme tästä uskosta
tulleet osallisiksi,
me voimme antautua Hänen palvelukseensa.
Ja kertoa kaiken uhallakin,
että Pelastus on valmiina.
Mutta me emme voi edetä metriäkään
palvelutehtävässämme,
jos kannamme syntitaakkaa mukanamme.
Siksi kun siirrymme
tuosta verille asti taistelleiden
kauheasta polun kohdasta eteenpäin
Heprealaiskirjeen lukuun 12,
meidän on sisäistettävä se tosiasia,
että me saamme kertakaikkiaan jättää
syntiongelmamme ratkaistujen asioiden joukkoon.
Heprealainen (Hepr 12:1) kirjoitti:
pankaamme mekin pois kaikki,
mikä meitä painaa, ja synti,
joka niin helposti meidät kietoo
Ja sitten kun se on tehty,
niin sitten me voimme astua palvelukseen.
Ja siitä alkaa uskonkilpailu siinä
palvelutehtävässä,
jonka itse kukin meistä on Herralta saanut.
Heprealainen (Hepr 12:1) kirjoitti:
ja juoskaamme kestävinä
edessämme olevassa kilvoituksessa
Suomessa se on vielä aika helppoa.
Joskin tiedämme,
minkälaisesssa kurimuksessa
entinen poliisiministeri on.
Laittomuus on pääsemässä valtaan
Suomessakin.
Mutta vaikka näin käy,
niin älkäämme antako
rakkautemme kylmetä.
Vaika se merkitsisi mitä.
Vaeltakaamme siis
uskon silmät luotuina Häneen,
joka taisteli verille asti syntiä vastaan
meidän puolestamme.
Heprealainen (Hepr 12:2-4) kirjoitti:
silmät luotuina
uskon alkajaan ja täyttäjään,
Jeesukseen,
joka hänelle tarjona olevan
ilon sijasta
kärsi ristin,
häpeästä välittämättä,
ja istui
Jumalan valtaistuimen
oikealle puolelle.
Ajatelkaa häntä,
joka syntisiltä
on saanut kärsiä sellaista vastustusta
itseänsä kohtaan,
ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa,
taistellessanne syntiä vastaan