Kirosiko Jumala maan syntiinlankeemuksessa?

[Kirjoittaja]

Ja oliko tällä kirouksella luomisen voima, joka muutti jotkut kasvissyöjä eläimet lihansyöjiksi ja loi esim. loiset ja virukset?

Nimittäin aiemmin pidin kirousta vain itsestään tulleena seurauksena lankeemuksesta, mutta sen täytyy olla Jumalan tekemä asia edellä mainitusta syystä.

Ja Aadamille hän sanoi:
"Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta,
josta minä kielsin sinua sanoen:
'Älä syö siitä',
niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi.
Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi;

Sentähden,
niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki ovat syntiä tehneet

[kalamos]

Raamatussa ei ole kertaakaan ilmaisua "Jumala kirosi".
Mutta jo Genesiksen ensimmäisestä luvusta alkaen
saamme lukea monen monta kertaa:

Jumala siunasi

Lemek kylläkin esittää väitteen,
että Jumala olisi kironnut maan.

Kun Lemek oli sadan kahdeksankymmenen kahden vuoden vanha,
syntyi hänelle poika.
Ja hän antoi hänelle nimen Nooa, sanoen:
"Tämä lohduttaa meitä työssämme ja kättemme vaivoissa
viljellessämme maata, jonka Herra on kironnut."

Oliko Lemekin tilannearvio sitten oikein.
Epäilyksen varjon heittää se,
että Lemek oli ollut paha mies.

Ja Lemek lausui vaimoillensa:
"Aada ja Silla, kuulkaa puhettani,
te Lemekin emännät,
ottakaa sanani korviinne:
minä surmaan miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani.
Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti,
mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa."

Muutos luomakunnassa johtui siitä,
että se joutui paholaisen hallintaan.

Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle
- ei omasta tahdostaan, vaan alistajan -
kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi
turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

Siis se paha, mitä maan päällä nyt taphtuu,
ei ole seuraus Jumalan tekemästä teosta,
vaan siitä,
mitä paholainen on kylvänyt ja tehnyt Maalle,
jonka haltijaksi se pääsi Aadamin lankeemuksen tähden.
Ei edes Jeesus väittänyt vastaan, kun paholainen totesi:

minun haltuuni se on annettu

Eli maa on kirottu Aadamin tähden.
Aadamin tähden tämä Maa joutui paholaisen hallintaan.
Ja niin Jumalan siunaus jäi rikkaruohojen ja ohdakkeiden alle.
Mutta eläinkuntakin, joka nyt on turmeluksen orjuudessa,
vapautuu,
kun paholainen on sidottuna vankilassaan maan uumenissa.

Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella,
ja leijona syö rehua niinkuin raavas,
ja käärmeen ruokana on maan tomu;
ei missään minun pyhällä vuorellani
tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.

Näin oli jo alussa,
silloin kun Maa oli Jumalan siunauksen alla.
Nyt Maa on kirouksen alla.
Mutta kun paholainen sidotaan,
on Maa jälleen kuin Herran puutarha.

hän tekee sen erämaasta
kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan;
siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.

[Kirjoittaja]

Hyvin vastasit, mutta vielä jäi avoimeksi tuo kysymys, että mikä loi esim. leijonalle erilaisen ruuansulatusjärjestelmän ja loiset, virukset ym.? Kun nämä kuuluivat siihen muutokseen joka Maahan tuli kirouksen myötä.


Ja mikä se kirous oikeastaan on jos se ei tule Jumalalta? Onko se henkivalta?

Tässä on pieni viittaus siihen suuntaan, että kirous(paha) tulisi Jumalalta myös?

Mutta hän vastasi hänelle:
"Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen.
Otammehan vastaan Jumalalta hyvää,
emmekö ottaisi vastaan pahaakin?"
Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.

[kalamos]

Jumala ei tehnyt Jobille mitään pahaa.
Mutta Jumala salli paholaisen riepotella Jobia.
Siis paha, joka kohtasi Jobia, ei tullut Jumalalta.

Kun ihminen käänsi selkänsä Jumalalle
ja uskoi käärmeen sanoman
ja söi hyvän- ja pahantiedonpuusta,
niin siitä seurasi automaattisesti se,
että yhteys Jumalaan katkesi.

Paholainen sai tämän Maan kaikkinensa hallintaansa.
Samoin kuolema,
joka vihollisista viimeisenä kukistetaan,
sai vallan kaikkeen elävään.

Eli todellakin pahan henkivallat
tuon kirouksen voimia ovat.

Kun Jeesus sanoi
siunatkaa niitä,
jotka teitä kiroavat
niin on selvää,
että me, jotka siunaamme,
olemme Jumalan palveluksessa,
ja ne, jotka meitä kiroavat,
ovat pahan palveluksessa.

Job kirosi syntymäpäivänsä.
Ja mitä hän sanoi:

Kirotkoot sen päivänmanaajat

Siunaus tulee aina Jumalalta.
Kirous tulee aina paholaiselta.

Siunaus ja kirous ovat sidoksissa toisiinsa.
Ja niin on esimerkiksi ollut erimielisyyttä,
käskikö Jobin vaimo siunaamaan vai kiroamaan Jumala.

Kirous tarkoittaa sitä,
että ihminen joutuu eroon Jumalasta
eli jää vaille Jumalan siunausta.
Eli kirous on karkotus Jumalan yhteydestä.

Aadam oli tämän planeetan hallitsija
niin kauan kuin pysyi Jumalan siunausliitossa.

Kun tuo yhteys katkesi,
niin kirous kohtasi tätä maata.
Sen hallitsijaksi tuli paholainen.
Paholaisesta tuli tämän maailman ruhtinas.
Ja se onkin sitten sotkenut aivan kaiken.

[Kirjoittaja]

Onko paholaisellakin kyky luoda?

[kalamos]

Jotkut arvelevat,
että sana
beelsebul
olisi suomennettuna
kärpästen herra.

En pidä mahdottomana tuota ajatusta,
että paholainen olisi voinut jotenkin aikaasaada
jotakin sellaista, mikä muistuttaisi luomista.

Mutta kuten edellisen viestini päätin
sanoen, että paholainen on sotkenut kaiken,
niin ymmärtäisin paremminkin niin,
että se voi sotkea Jumalan luomistekoja.

Mutta onneksi loppupeleissä on niinpäin,
että Jeesus tekee tyhjäksi perkeleen teot.

Eli Jumalan luomistekojen jäljiltä kaikki oli alussa sangen hyvää.
Sitten tuli synti hallitsijaksi ja mikään ei enää ollut hyvin.
Mutta sitten tuli Jeesus, joka voitti synnin vallan.

[Kirjoittaja]

Eli siis kaikki luomakunnassa, mikä liittyy kuolemiseen tai vaivaamiseen, on saatanan tekemää DNA:n muokkausta, voihan se olla niinkin. Mieluusti kyllä ajattelisin, että lähes kaikki tai kaikki luomakunnassa ansaitsisi meidän rakkauden ja ihailun.

Raamatussa ei ole kertaakaan ilmaisua "Jumala kirosi".

Mites nämä?

Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat,
ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat,
ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.

Jos ette kuule ja paina sydämeenne,
niin että annatte kunnian minun nimelleni,
sanoo Herra Sebaot,
lähetän minä teitä vastaan kirouksen
ja kiroan teille suodut siunaukset.
Minä olenkin ne jo kironnut,
sillä te ette ole painaneet tätä sydämeenne.

[kalamos]

Tuo Malakian kohta tuo mielestäni esiin
hyvin juuri sen, mitä edellä olen kertonut.
Kirous on sitä,
että olemme joutuneet pois Jumalan yhteydestä.

Tuo Genesiksen kohta taas on ollut koko ajan mielessäni,
ja raapustinkin sitä jo yhden viestin jatkoksi,
mutta kun viesteistäni tulee koko ajan liian pitkiä,
niin jätin sen pois.

Taivaan Isän lapsina me olemme siunatut.
Jos emme sitä ole, vaan isänämme on ihan toinen,
jonka haluja tahdomme toteuttaa,
niin silloin me olemme tuon Taivaan Isän siunauksen ulkopuolella
eli kirouksessa.

Abram (korkea isä) on ikäänkuin esikuva Jumalasta.
Hän sai uuden nimen Aabraham (monien isä)
ja tuli näin esikuvaksi siitä Jumalasta,
joka pelastaa ihmiset.

Jos Aadam ei olisi kääntänyt selkäänsä Jumalalle,
olisi ihmiskunnalle riittänyt korkea isä.
Aadam olisi syönyt elämän puusta,
ja koko Aadamin suku olisi ollut iankaikkisen elämän perillisiä.

Mutta kun Aadam valitsikin
käärmeen oveluuden tähden
syödä kielletystä puusta,
tuli Jumalalle ongelma.

Ihminen oli joutunut Jumalan siunausliitosta ulos.
Kirous oli saanut valtaansa Maan ja kaiken siinä.
Ja tuo paha otti niin täydelllisen vallan tästä Maasta
asukkaineen ja eläimineen ja kaikkineen,
että kaikki oli yhtä perversiota.
Paholaisen hallinnassa olevat langenneet
enkelit yhtyivät ihmisiin jne.

Jumalan oli pakko
pelastaakseen ihmisen tuosta kirouksesta
hukuttaa koko silloinen maailma.

Vain arkillinen maan päällä eläviä olentoja
pelastettiin uuteen alkuun Nooan kanssa.

Mutta kohta tapahtui jälleen jotakin luonnotonta.
Haam paljasti juopuneen ja sammumeen isänsä hävyn.
Siis käytti tätä hyväksi.
Nooa kirosi Haamin pojan Kanaanin.
Tuo suku oli siis oman ratkaisunsa tähden
joutunut pois Jumalan siunauksen alta.
Se oli kirouksen alla.

Kanaanilaiset palvelivatkin sitten
toista herraa kuin Nooa.
Kanaanilaisten uskontoon kuului hedelmällisyysriitti.
Kaiken kaikkiaan tuo suku harjoitti kauheaa epäjumalanpalvelusta.

Sitten Jumala kutsuu Abramin.
Ja Abran otti kutsun vastaan.
Ja Jumala lupasi Aabrahamille Kanaanin maan.

Kaikki on esikuvaa taivaallisesta.
Taivaan Isä joutui tilanteeseen,
jossa Hänen Maansa oli joutunut
paholaisen hallintaan.
Mutta Isällä on suunnitelma,
jonka kautta Hän palauttaa
ihmiset tuosta kirouksesta takaisin Siunauksensa alle.

Jumala tulee ottamaan tämän Maan
hallinnan takaisin itselleen.
Ja paholainen on silloin poissa täältä.
Silloin maan päällä vallitsee siunaus eikä kirous.

Ja Aabrahamin siemen tuli tähän maailmaan.
Ja sehän on Jeesus Kristus Jumalan Poika.

Ja nyt me, jotka olemme synnin orjia,
kuolleita synteihimme,
saamme ottaa vastaan Jeesuksessa
tarjolla olevan siunauksen tuon kirouksen sijaan.

Jeesus
tuli kiroukseksi
meidän edestämme

Ja niin meille on tarjolla siunaus.
Mutta se edellyttää,
että siunaamme / ylistämme tätä Jumalan Poikaa,
Aabrahamin siementä.
Jos emme siunaa vaan siis kiroamme,
niin silloin me pysymme siinä kirouksessa,
jossa paholainen on herramme, synti hallitsijamme,
ja kuolema ikuinen kohtalomme.
Mutta jos otamme siunauksen vastaan,
niin Jumala on Herramme, Vanhurskaus hallitsijamme,
ja kuolemaa emme koskaan kohtaa/näe
siis Jeesuksen sanoja lainaten meistä
hän ei ikinä
näe kuolemaa
vaan olemme jo siirtyneet kuolemasta Elämään,
joka on Jeesus Kristus.
Kysymys on siis meidän valinnastamme.

Minä otan tänä päivänä taivaan
ja maan todistajiksi teitä vastaan,
että minä olen pannut sinun eteesi
elämän ja kuoleman,
siunauksen ja kirouksen.
Niin valitse siis elämä,
että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.

Me teemme valinnan.
Valitsemme syödä Elämänpuun hedelmän
tai hyvän- ja pahantiedonpuun hedelmän.
Toisessa on kuoleman kirous.
Toisessa on Elämän siunaus.

[Kirjoittaja]

En nyt kuitenkaan näe, että tuo tekstisi olisi kumonnut sen ajatukseni että mm. noiden tuomieni kohtien(selvien?) mukaan Jumala olisi kiroaja. Toki ihminen tuo sen kirouksen aina omalla toiminnallaan itsensä päälle. Varmaan tuo Jumalan kirous on vähän sama kuin Jumalan vihan alle joutuminen.

[kalamos]

VT:n heprean kielestä kirjaimellisesti kääntän
verbi kirota tarkoittaa

karkottaa (yhteydestään)

Kun Maa oli joutunut kirouksen alle eli paholaisen hallintaan,
ja kuolema oli saanut ihmisen valtaansa,
niin ei Jumala suinkaan silti vihannut ihmistä.
Aivan päinvastoin.
Jumala ilmoitti synnin ja kuoleman valtaan joutuneen
ihmisen pelastamisesta käärmeen vallasta.

Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle:
"Koska tämän teit,
kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten
ja kaikkien metsän eläinten joukossa.
Vatsallasi sinun pitää käymän
ja tomua syömän koko elinaikasi.
Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille
ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille;
se on polkeva rikki sinun pääsi,
ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."