Voidaksemme elää täysipainoista kristityn elämää "Pojan lahjoittamassa vapaudessa", on meidän päästävä irti kolmesta orjuuttavasta tekijästä, nimittäin synnistä, omasta minästä ja laista. Kahden ensimmäisen väittämäni kohdalla uskon lähes jokaisen kristityn olevan kanssani samaa mieltä; meidän on vapauduttava synnin ja oman minämme (vanhan luontomme) orjuudesta. Mutta kolmannen väittämäni kohdalla nousee uskovaistenkin suunnalta vastaväitteitä ja jopa ankaraa vastustusta.
Se seikka, että lakia pyritään tuomaan evankeliumin rinnalle välttämättömänä lisänä ihmisen kokonaisvaltaiselle pelastumiselle, ei ole uusi asia. Tätä väärää opetusta vastaan apostolit joutuivat toistuvasti taistelemaan alkuseurakunnan ensimmäisinä vuosikymmeninä. Näin jälkikäteen asiaa tarkastellessa minun on kohtalaisen helppo ymmärtää juutalaisten kiivas halu puolustaa lakia ja pitää sitä pelastumisen ehtona, sillä olihan laki juutalaisuuden ja heidän uskontonsa kulmakivi, Israelin Jumalan itsensä heille antama ikuinen säädös. Eikä siinä kaikki; juutalaiset olivat myös Jumalan itselleen valitsema omaisuuskansa ennen kaikkia muita kansoja maan päällä - ja sen he totisesti muistivat ja tiesivät, etteivät ole ”pakanasyntisiä”. Nämä ja useat muutkin seikat johtivat siihen, että juutalaisista muodostui ylpeä niskurikansa, jotka ymmärsivät laista vain sen ulkoiset muodot, mutta eivät lainkaan lain sisäistä olemusta ts. he tunsivat lain kirjaimen, mutta eivät lain henkeä... Mutta mikä ihme saa meidät pakanat kiivailemaan lain puolesta?
Kirjoitan tätä tekstiä extempore ja sen tarkoitus on olla jonkun sortin alustus uskovan ja lain välisestä suhteesta. Jokaiselle hieman pidempään uskossa olleelle on varmasti muodostunut jonkinlainen käsitys tästä asiasta.
Käydessäni keskusteluja laista, sen tahtävistä ja uskovaisten tarpeesta vapautua siitä kokonaan, minulle ensimmäiseksi esitetyt kolme vastaväitettä ovat:
1. Jeesus sanoi, että laki pysyy
2. Opetan ihmisiä jatkamaan synnissä elämistä
3. Jumalan käskyt täytyy pitää
Jotta emme juuttuisi näihin kolmeen 'vastaväitteeseen' turhan monisivuisin kirjoituksin, niin vastaan tässä niihin lyhyesti heti:
1. Kyllä, laki pysyy muuttumattomana ikuisuuksiin
2. En opeta ihmisiä elämään synnissä vaan Jumalan lasten vapaudessa
3. Kyllä, Jumalan käskyt tulee pitää
Tässä 'alustuksessa' en käyttänyt raamatunpaikkoja. Pohdin kyllä, millä yhtenäisellä raamatunkohdalla esittäisin uskovan suhdetta lakiin. Kohtiahan on runsaasti, koska Kristuksen seurakunta syntyi alueella, jossa juutalaisuus vaikutti voimakkaasti ja juutalaiset -monet uskoon tulleistakin- vaativat Jeesukseen uskovilta uskon lisäksi myös lain pitämistä.
Käytän toisinaan itse omimiani sanoja hengellisten kliseiksi muuttuneiden sanontojen sijasta, ja jatkan samalla linjalla (yrittäkää ymmärtää), mutta todetaan nyt selväsanaisesti se, että puhuessani laista tarkoitan sekä Jumalan kymmentä käskyä (sanaa) että Mooseksen lakia. Isien perinnäissäännöt, sekä juutalaisten että suomalaisten, olen kerännyt säkkiin ja heittänyt purteni laidan yli mereen – painava oli säkki, mutta sittenkään ei ottanut heti uppoakseen.
Päätin juuri, että otan Galattalaiskirjeestä kolme jaetta, jotka käsittelevät lain ja uskovan suhdetta. Näin siksi, etten nyt ulkomuistista muista asiaa käsitellyn yhtä lyhyesti esimerkiksi Roomalais-, Efesolais- ja Kolossalaiskirjeissä (siis kolmessa peräkkäisessä jakeessa sangen tyhjentävästi). Tähän päätän tällä erää, mutta haastan lukijoita jo pohtimaan Raamatun opetuksia lain ja uskovaiten suhteesta.

