Herran Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa kasvu

[Emil]

Todettakoon, että minussa itsessäni ei ole mitään noista avuista, ei ainoatakaan. On vain ja ainoastaan Jeesus Kristus ja Hänen lahjavanhurskautus. Rikon lähes kaikkia noita avuja vastaan päivittäin, vain armo on toivoni Jeesus Messiaan veressä ja nimessä, uskon kautta Häneen syntieni sovittajana. Ainoastaan Jeesus minussa Pyhän Henkensä kautta voi tehdä minussa kaikki nuo avut ja saattaa ne käytäntöön ja kasvamaan.

[kalamos]

Siis ...
avut eli tuo kakkoskohta uskon jälkeen
tarkoittaa yksinkertaisesti hyveitä.
Esimerkiksi moraalisia hyveitä.
Ja kuten aiemmin kerroin,
Korinton seurakunnassa ei oltu päästy
vielä edes tähän kakkoskohtaan.

Mutta kun he sitten laittivat sen asian kuntoon,
niin sitten eivät kasvaneet enää ymmärtäväisyyteen saakka.
Puhumattakaan, että olisivat osoittaneet Agape-Rakkautta
tuota ihmistä kohtaan.

Mutta kuten Korinton seurakunnan kuvaus osoittaa,
niin he olivat vielä maidon tarpeessa.
Ja tämä ilmeni muun muassa riitoina ja puoluehenkenä
- sanalla sanoen lihallisuutena.

Niinpä, veljet,
minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille,
vaan niinkuin lihallisille,
niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.
Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa,
sillä sitä ette silloin sietäneet,
ettekä vielä nytkään siedä;
olettehan vielä lihallisia.
Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa,
ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
Kun toinen sanoo:
"Minä olen Paavalin puolta",
ja toinen:
"Minä olen Apolloksen",
ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?

Ja minä luulen,
että kyllä me kaikki tälläkin foorumilla
vielä tarvitsemme tuota maitoakin,
vaikka joku ehkä jo saa irti vahvastakin ruoasta.

[Emil]

No jotkut tarvii täälläkin maitoa.

[kalamos]

Minä uskon,
että me kaikki tarvitsemme joka päivä (myös) maitoa.
Sinäkin kun oman todistuksesi mukaan
kasvusi ei ole vielä edennyt
edes tuohon toiseen vaiheeseen,
eli et ole osoittanut uskossa avuja.
Silloin me olemme vielä maitoa tarvitsevia,
niinkuin Paavali sanoi Korinton pyhille.

[Natanael]

On luonnollista, että Jumalan lapsi kasvaa uskon vaelluksessaan. Se on luonnollista, mutta uskova voi kasvussaan jäädä myös keskenkasvuiseksi. Juuri siksi Jumalan Sanassa meitä kehotetaan kasvamaan vauvavaiheesta aikuisuuteen - maitoruuasta tulisi siirtyä vahvaan Jumalan Sanan ruokaan.

Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia,
olette taas sen tarpeessa,
että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita;
te olette tulleet maitoa tarvitseviksi,
ei vahvaa ruokaa.

On jopa vaarallista jäädä alaikäiseksi, sillä saatamme ajautua eksytysten pyörteisiin. Meidän tulee sekä itse kasvaa että rohkaista muita veljiä ja sisaria juurtumaan entistä syvemmin siihen armoon, johon meidät on kutsuttu. Sana kaikin tavoin kehottaa meitä miettimään, mitä me voimme ja mitä meidän tulee tehdä edistääksemme ja mahdollistaaksemme kasvu.

tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön,
Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa
ja Jumalan Pojan tuntemisessa,
täyteen miehuuteen,
Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
ettemme enää olisi alaikäisiä,
jotka ajelehtivat
ja joita viskellään kaikissa opintuulissa
ja ihmisten arpapelissä
ja eksytyksen kavalissa juonissa;
vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa,
kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus.

Kasvun perusedellykset lienevät meille hyvin tuttuja. Voimme vain kysyä, kuinka minä käytännössä suhtaudun näihin kasvun tekijöihin – aivan kuten kasvit tarvitsevat valoa, vettä ja ravinteita, niin tarvitsemme mekin. Kiitos Jumalalle, kasvu armossa ja totuudessa ei ole mitään rakettitiedettä!
Kaiken tärkeintä on aina valo, ilman valoa ei ole elämää. Emme voi oppia tuntemaan Raamatun ilmoittamaa Kristusta mistään muualta kuin Raamatun Sanasta.

Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. (alkukielessä valkeus on וְ֝א֗וֹר = valo).

Pyhän Hengen virvoittavat vesivirrat vaikuttavat meihin rukoillessamme Jeesuksen nimessä. Pienikin huokaus riittää antamaan sisimpäämme virvoittavaa vettä.

Mutta tulee aika ja on jo,
jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa;
sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.
Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat,
niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.

Kuten kasvit, myös me tarvitsemme ravinteita kasvuumme. Seurakuntayhteys ja ehtoollisella käyminen ovat niitä ravitsemuspaikkoja, joihin Jumalan Sana meitä monin tavoin kehottaa menemään.
Jäädään vielä sydäntemme kasvimaalle hetkeksi – mitä muuta me voimme kasvumme eteen tehdä? Rikkaruohot on perattava, etteivät ne tukahduta kasvuamme. Erityisesti katkeruuden rikkaruoho voi tehdä pahaa jälkeä.

ja pitäkää huoli siitä,
ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta,
"ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä",
ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.

Voisin vielä mainita, että meidän tulee lukea ja tutkia Raamatun Sanaakin armosta käsin, etsien sieltä aina Kristusta. Monilla meistä miehistä on taipumus tutkia Sanaa ”ongelmakeskeisesti” etsien sieltä suurella vaivalla ratkaisua mielessämme olevaan asiaan. Syväkairaustakin joskus tarvitaan, mutta pääasia ei ole, että me tutkimme Sanaa, vaan että Jumalan Sana tutkii meidän sisintämme, hoitaa haavojamme, rohkaisee turvautumaan Vapahtajaamme ja lisää kiitosmieltä Taivaallista Isäämme kohtaan. On hyvä mennä vaikkapa luontoon kävelemään ja rauhassa mietiskellä Jumalan Sanan kirkastamaa Jumalan rakkautta. Vielä yksi asia tulee mieleeni – toteuta hengellisiä periaatteita säännöllisesti. Se ei ole urakkatyötä, vaan Jumala itse virvoittaa Hänen elopellolleen menijää aina vain uudestaan ja uudestaan.

Kalamoksen tavoin myös minä otan palan painikkeeksi aina myös maitoa - sitä väärentämätöntä ja ainoaa oikeaa.

[Emil]

Minä uskon,
että me kaikki tarvitsemme joka päivä (myös) maitoa.
Sinäkin kun oman todistuksesi mukaan
kasvusi ei ole vielä edennyt
edes tuohon toiseen vaiheeseen,
eli et ole osoittanut uskossa avuja.
Silloin me olemme vielä maitoa tarvitsevia,
niinkuin Paavali sanoi Korinton pyhille.

Ei omin voimin "uskon avuja" voikkaan tehdä. EI edes tule tehdä. Omassa voimassa en siihen pysty, enkä edes halua omassa voimassani yrittää. Ne uskon avut mitä olen elämässäni osoittanut ovat olleet kaikki Jeesuksen tekoja minun vajavaisen kehoni kautta. Ei minun tekoja!!

[kalamos]

Ei mikään noista Pietarin kasvuketjussa mainituista asioista
ole minkään tekomme tuotos vaan kasvun seuraus.

Ja siitähän me nyt keskustelemme.
Kristuksen armossa ja tuntemisessa kasvusta.

[Emil]

Jos on kasvua tapahtunut, niin se on Jeesuksen tekemää kasvua minussa ja kauttani. Omaa kasvua ei ole yhtään.

[kalamos]

Niin tietenkin.
Eli kaiken alku on Usko
eli uskonsuhde Jeesukseen.

Mutta nyt tässä uskonsuhteessa Jeesukseen
pitäisi tapahtua niin, että me kasvamme.

Siis kasvamme Herran Jeesuksen Kristuksen
armossa ja tuntemisessa.

Ja kun näin tapahtuu,
niin silloin me voimme osoittaa
uskossamme avuja,
avuissa ymmärtäväisyyttä,
ymmärtäväisyydessä itsensä hillitsemistä,
jne.

[Emil]

Tässsä uskonsuhteessa Jeesukseen
pitäisi tapahtua niin, että Jeesus Kristus pääsee vaikuttamaan tahtonsa mukaan meissä kaiken hengellisen kasvun.

Siis kasvumme Herran Jeesuksen Kristuksen
armossa ja tuntemisessa on kokonaan ja täysin Herran tekoa ja työtä meissä. On vain antauduttava Jeesukselle kokonaan, täysin Jeesuksen kasvatettavaksi Sanan kuuliaisuuden kautta.