Niin. Emme me kaikki ole.
Mutta esimerkiksi Korinton pyhät olivat vielä Kristuksen vaaveleita,
joille Paavali ei voinut muuta antaa kuin maitoa.
Tuo kasvamattomuus ilmeni siten,
että heillä oli esimerkiksi riitoja kekuudessaan.
Yksi oli Paavalin puolta, toinen Keefaan, kolmas vieläpä Kristuksen.
Pietarin kuvaaman kasvuprosessin mitta-asteikolla
he olivat tietenkin uskossa,
mutta jo avut eli muun muassa moraaliset hyveet olivat vielä paljon pään yläpuolella.
No sen he sitten laittivat kuntoon,
mutta sitten eivät kasvaneet enää ymmärtäväisyyteen saakka.
Keskustelun aiheena olevassa kirjeessä
tuota kasvuprosessia kuvataan seuraavasti:
Usko ...
avut ...
ymmärtäväisyys ...
itsensähillitseminen ...
kärsivällisyys ...
jumalisuus ...
veljesrakkaus ...
AGAPE
Siinä on mitta-asteikko,
josta voi arvioida,
kuinka pitkälle on kasvanut.
Minä näkisin siten kuin
jo olen edellä todennutkin
viitaten muu muassa Korinton pyhien vaellukseen,
että nuo aivan ensimmäiset kasvuvaiheet
- sanotaan ensimmäinen neljännes -
eli usko ja avut tarvitsevat maitoa.
Mutta sitten jo seuraavat vaiheet
eli ymmärtäväisyys ja itsensä hillitseminen
ei enää pelkän tuttipullon kanssa luonnistu.
Banaania ja hedelmiä tulee olla.
Ja kun vielä pitäisi kasvaa
kärsivällisyyteen ja jumalisuuteen saakka,
niin siinä nyt tarvitaan jo juureksia.
Perunaa ja porkkanaa - toki maitokastikkeella.
Ja sitten tuo viimeinen neljännes on sellainen,
että se vaatii ... paastoa ... kieltäytymistä.
Silloin me voimme tulla jumalallisesta luonnosta osallisiksi
ja silloin voimme osoittaa veljesrakkautta ja Agape-Rakkautta.
Emme enää elä armossa ja tuntemisessa,
vaan me myös kasvamme - Hengen hedelmää.
Muistanet minkänäköinen se oli.
Siinä on yhdeksän lohkoa:
Paavali (Gal 5:22) kirjoitti:rakkaus, ilo, rauha,
pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys,
uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen