Edellisessä viestissäni huomautin, että juutalaiset olivat jo tehneet päätöksen, jonka mukaan Jeesuksen Messiaaksi tunnustava erotettiin synagoogasta. Uskoaan Jeesukseen julkisesti tunnustavalle synagoogan ovet sulkeutuivat.
Otin esille sen mahdollisuuteen, että jotkut arat, äskettäin elämän tielle lähteneet, saattoivat käydä vanhan tavan mukaisesti edelleen synagoogajumalanpalveluksessa ja tämä oli mahdollista vain sellaiselle, joka ei rohkaistunut julkisesti ja avoimesti tunnustamaan uskoaan Jeesukseen. Näin hän säilytti jäsenyytensä synagoogayhteisössä ja pääsyn synagoogajumalanpalvelukseen.
Synagoogajumalanpalveluksiin edelleen menevät uskovat välttivät sillä tavalla juutalaisten uskonsa tunnustaviin kristittyihin kohdistaman vihan ja pilkan. Mitä kauemmin olemme olleet jossain yhteisössä, niin sitä raskaammalta siitä eroon joutuminen tuntuu; myös voimakkaasti lakihenkisistä kristillistä yhteisöistä vapautuneilla on yksinäisyyden ja erillisyyden voimakkaita tuntemuksia. Ilokseni huomasin, että myös Kalamoksen antamassa linkissä otetaan esille tämä puolitiehen jäämisen mahdollisuus. Kalamoksen linkin kirjoittaja tulkitsee hebrealaiskirjeen varoituksen sellaisena toiveena, että kristityt juutalaiset tekisivät päättäväisesti eron lain täyttämistä vaativasta synagoogayhteisöstä ja siirtyisivät kokonaan armon evankeliumin rakastavaan syleilyyn uskovien omassa yhteisössä. Ulkopuolelle leirin on mentävä, vaikka se merkitsisi ystävyyssuhteidenkin katkeamista.
Hebrealainen (Hebr 13:13) kirjoitti:Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen
Kalamoksen linkin kirjoitttaja toteaa hebrealaiskirjeen viestistä uskoville (oma, nopeasti tehty käännös): "kirjoittajamme voi yksinkertaisesti kehottaa olemaan luopumatta
seurakunnan yleiskokouksesta (= the general meeting of
the church), kuten jotkut tekivät. Erilaisten paineiden alla, joita heidän päälleen oli kasattu, seurakuntayhteydestä (the society of their fellow-believers =
kanssauskovien yhteisö) vetäytyminen oli liehakoimista hengellisen tappion kanssa. Vain pysymällä keskinäisessä yhteydessä he voisivat säilyttää uskonsa ja vakaumuksensa.” Olen tässä asiassa samaa mieltä, kysymys on uskovien liittymisestä vahvasti muiden uskovien joukkoon, joka vahvistaa meidän sitoutumistamme Kristuksen seuraamiseen.
Juuri samaisessa hebrealaiskirjeessä, jossa Jumala varoittaa seurakuntakokouksista pois jäämisestä, Hän ottaa esille kristinuskolle vieraat opit ja ruokiin liittyvät menot. Juutalaisuudessahan ruokailu on hyvin kurinalaista ”kosher”-sääntöineen. Olin kerran kylässä juutalaisessa perheessä, jossa minua lempeästi nuhdeltiin siitä, kun laitoin samalla pöydälle juustoa ja lihaleikkeleitä. Minulle annettiin jalosti anteeksi, koska tein sen tietämättömänä! Meitä vahvistaa vain armo eivätkä mitään ruokailutavat. Juutalaisuuden lakiin perustuva tekoja vaativa oppi ja menot saattavat vietellä niihin osallistuvia. Hebrealaisia varoitetaan kaikista vieraista opeista.
Hebrealainen (Hebr 13:9) kirjoitti:Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä;
sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista,
joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.
Kehotus olla jättämättä uskovien yhteisiä kokouksia oli mitä tärkein. Me olemme luonnostamme lakiin mieltyneitä, sillä laki on jokaisen ihmisen sisimmässä. Paluussa juutalaisuuden lain alle oli kysymys elämästä ja kuolemasta. Viehättyessään jälleen ”lakiuskonnosta” heillä oli vaarana laiminlyödä kristittyjen Jeesuksen ristin armoa kirkastavat tilaisuudet ja suosia niiden tilasta synagoogaemenoja. Tämän vuoksi uskovien oli erikseen kehottamalla rohkaistava toinen toistansa menemään kristittyjen tilaisuuteen. Hebrealaiskirje on kirjoitettu Jeesukseen uskoville juutalaisille.
Hebrealainen (Hebr 10:25) kirjoitti: älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana,
vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän,
kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
Lain alle joutumisen mahdollisuus oli alkuseurakunnassa Jerusalemissa, se oli Galatiassa ja se on yhä tänä päivänä meidän keskuudessamme. Paavali ei arkaillut käyttää voimakkaita sanoja kirjoittaessaan asiasta galatalaisille. Järkyttyneenä Paavali oli joutunut huomaamaan, että armon alta oltiin menossa takaisin lain alle.
Paavali (Gal 3:1-3) kirjoitti: Oi te älyttömät galatalaiset!
Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
Koska laissa on kuin ihmisiin vaikuttavaa lumousvoimaa,
niin kaikkien meidän Jeesuksen omien on vahvistuttava yhdessä puhtaasta ristin evankeliumista,
jossa yksin Jeesus ja Hänen sovitustekonsa Golgatan ristillä riittää meille.