Kohtalousko

[עֵד]

Tämä asia on pyörinyt jonkin aikaa mielessäni, ja yritän nyt saada tämän sanotuksi. Otsikko kertoo jo jotakin, ja oikeastaan se on juuri se sana, jonka viimein sain annetuksi tälle asialle, johon törmään toistuvasti.

Osuvasti on sanottu, että 'hyvä on parhaan vihollinen', eli sinällään hyvistä ja tärkeistä asioista voi muodostua este tai rajoite parhaan toteutumiselle.

Tunnen ihmisiä, jotka siunaavat parin sekunnin käsien ristimisellä ruokansa, ja aivan kuin heidän maailmansa romahtaisi, jos tuo toimitus samalla tavoin jää tekemättä. Sanoisin tätä jo rituaaliksi.

Jos jokin asia ei kerralla onnistu, sanotaan, ettei se ole tarkoitettu toimimaan ja siitä luovutaan, vaikka kyse voi olla mistä tahansa muusta.

En kirjoita auki enempää esimerkkejä, koska on vaara, että loukkaan jonkun omaatuntoa, mikä ei ole tarkoitukseni. Siinähän ei ole mitään, mikäli me 'tavan vuoksi' teemme jotakin, tekihän Jeesuskin, mutta uskallammeko itsensä Jumalan puuttua peliin Häntä palvellaksemme?

[kalamos]

Pari kertaa luin aloituksesi yrittäen tavoittaa sanomasi.
Liittyisikö tähän keskuteluaiheeseen eilisen päivän kokemukseni.

Nimittäin yritin yhtä jos toista.
Mutta mikään ei sujunut.
Ei kertakaikkiaan mikään.

Yritin korjata romahtanutta hyllykköä.
Pitkään. Ei onnistunut. Luovutin.

Odottelin luvatun sateen loppumista,
mutta se ei edes alkanut.
Ja kun lupaus sateesta oli säätiedotuksen mukaan ohi,
otin peitteen pois ensi talvea varten kuivaavan puuröykkiön päältä.

Aloin kuunnella Klimenkon puhetta netistä.
Ääni kumisi, enkä saanut puheesta selvää.

Vilkaisin ulos, ja siellä satoi oikein kunnolla.
Oli satanut jo pitkään, mutta en kuullut sitä, kun yritin kuunnella Vikiä.

Sienikastike kiehui yli.
Toisessa paistinpannussa oleva kana oli pilaantunut.

Jne. Jne.

Sitten aloin kysellä, mistä tämä johtuu.
Liittyisikö tuo kysymykseni jotenkin aiheeseen.

[עֵד]

No miksei.

Uskalletusti ajattelen, että myös meillä kristityillä voi olla epäjumalia, joita palvomme (enkä nyt tarkoita mammonaa tms.) ja joista emme uskalla irrottautua. Todellisuudessa kyse on itserakennetuista kehäpäätelmistä, kuinka Jumala toimii ja miten minä avustan Häntä siinä.

Jumalan suvereenius ei ole ihmisen aivoiteltavissa. Sana maalaa näkymän, jossa luodun osa on alamaisena kiittää, palvoa, kunnioittaa ja ylistää Häntä.

[kaneli]

Minulle tulee mieleen elämänpelko... jos ei tee kaikkea aina kuten ennenkin... tapahtuu jotain?
Ei uskalla kokeilla, tutkia, olla utelias... jää näkemättä ja elämättä, jää paljosta paitsi.
Pyrin pitämään "lankoja" käsissäni... vaikka niitä en hallitsekaan ja juuri se, etten niitä kykene hallitsemaan, onkin se pelon tuoja.... voinko luottaa hallintavallan Jumalalle? suojeleeko ja pitääkö Hän huolta? Milloin uskon siihen, niin... että uskallan elää, enkä pysähtyä paikoilleen? uskallan olla onnellinen siitä mitä olen? tai luotan olevani kelvollinen ja osaavani?l Mitä jos en osaakaan? Tuleeko minun osata?

Voi olla rutiineja jotka pitävät elämän aina samanlaisena, sillä voi hillitä saamasta elämästä kaikkea irti.
...ja kaikki asiat, koska ne on aina tehty niin, tulee tehdä samalla tavalla? vaikka se olisi ehkä tavattoman tylsää?

[עֵד]

Juuri noin!

(Miksen minä osannut/uskaltanut sanoa noin?)

[kalamos]

Tuli mieleeni,
että minähän olen aloittanut blogin
Israelin kohtaloista.

Hetken mietin, että pitäisikö tuo jälkimmäinen sana muuttaa, mutta ei.
Kyllä Raamattu puhuu Israelin kohtaloista:

Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa,
siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut sinun valittavaksesi,
painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä,
joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkoittanut,
ja palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö
ja kuulet hänen ääntänsä kaikesta sydämestäsi
ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja sinun lapsesi,
kaikessa, niinkuin minä tänä päivänä sinua käsken,
niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi

[עֵד]

Minulle sanalla 'kohtalo' on jotenkin negatiivinen kaiku, kuten https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kohtalo

Siksikin tuo sana kuvaa mielestäni juuri kaavaan pakotettua olemista tai siitä käsin toimimista, jolloin pyhä, elävä ja puhdas ikäänkuin turmeltuu tai se on luvallista kokea vain tietyn verran, ihmiselle soveliaasti. Mutta eikö usko ole taivaita liikuttava voima, vaikka rukoilemmekin rajallisuudesta, vajavaisuudesta ja raihnaisuudesta käsin?

[kaneli]

Niin mutta onko kohtalomme määrätty? tai jonkin tiedossa, Jeesus tiesi jotain ennalta mihin oli joutuva... ja...
Jeesus sanoi Pietarille jotain, siitä vyöttämisestä tai juudakselle... kaikki tosin oli jotain negatiivista henkilöille itselleen tietyllä tapaa?

Ennustaminen tuo jotain negatiivista mieleen... mutta voiko tietää ennalta jotain silti? tai voiko jotain vaikka sanoa tai tehdä ja huomaa jälkeenpäin, että siitä "kerrottiin" jo aiemmin, sitä ei vain ymmärtänyt?


Hengellisyydessähän tapahtuu niitä "käsittämättömiä" asioita, joita ei pitänyt olla "järjellisesti" mahdollista tapahtuvan... tosin voiko olla kaksi maailmaa, hengellisessä kentässä ja ne voivat muistuttaa toisiaan, mutta toinen on vääristynyt ja toinen on ehjän kuvan kaltainen?


Ja todellisuudessahan ne voivat olla kuin "yö ja päivä" toisistaan, että ne ovat etäällä... mutta valhe voi saada ihmisen uskomaan myös että väärä voi olla hyvää ja hyvä voi olla väärää?

tämä on tuon linkin aiheista tullutta pohdintaa... kun oli kirjoitusta kohtalon tuomista negatiivisista mielleyhtymistä... voimmeko muokata itse kohtaloamme vai onko se määrätty? jos olemme itse vastuussa, kuten tietyllä tapaa olemmekin... niin onko silloin meillä liikaa lankoja käsissämme?

[kalamos]

Minulle sanalla 'kohtalo' on jotenkin negatiivinen kaiku,

Miten koet edellä lainaamani katkelman Raamatusta,
joka sisältää vaihtoehdot siunaus ja kirous,
ja puhuu kohtalosta ja sen kääntämisestä?

Niin mutta onko kohtalomme määrätty?

Mielestäni edellä lainaamanikin kohta Raamatusta nimenomaan osoittaa sen,
että kohtaloamme ei ole määrätty.
Jumala oli asettanut Israelin kansan eteen kaksi vaihtoehtoa,
joista Israelin oli valittava.

Näin oli jo ensimmäisen ihmisen kohdalla.
Jumala oli istuttanut kaksi puuta keskelle puutarhaa.
Ihmisen oli tehtävä valinta.

Mutta Jumala oli varautunut myös ihmisen väärään valintaan
pelastussuunnitelmalla, joka tuli Jumalalle hyvin kalliiksi.

[עֵד]

Miten koet edellä lainaamani katkelman Raamatusta,
joka sisältää vaihtoehdot siunaus ja kirous,
ja puhuu kohtalosta ja sen kääntämisestä?

Rohkaisevaa, että kohtalon voi (Jumala) kääntää.

Tuo 'kohtalo'-sana tuossa kohden saattaa viitata muuhunkin; esim. KJV käyttää siinä sanaa 'vankeus' (engl. captivity). Niinikään Saarnaajan kirjassa käytetty 'kohtalo' viittaa tilaisuuteen, mahdollisuuteen tms.

Miten mahtaa olla heprean kielen vastineet?