Emil kirjoitti:Syntisyys säilyy, mutta armahdettuna armon alla. Kyse ei ole nyt siitä, vaan siitä, että miten saavuttaa tila uskovana, jossa ei enää lankeaisi samoihin synteihin?? (Selvensin aloitusta).
Jos keskustelemme lankeamisesta,
niin me keskustelemme syntiin lankeamisesta.
Kysymys on synnistä.
Jos minä edellistä viestiäni kirjoittaessani
jonkin rivin kohdalla olin kovasydäminen,
niin sitä riviä kirjoittaessani minä lankesin syntiin. Jne.
Ja on paljon mahdollista,
että tätä viestiä kirjoittaessani minä jälleen lankean tuohon samaan syntiin.
Miten sitten voisin olla lankeamatta yhä uudestaan
esimerkiksi kovasydämisyyteen.
Se edellyttää sitä, että minä osoitan
uskossani avuja,
ja avuissa ymmärtäväisyyttä,
ja ymmärtäväisyydessä kärsivällisyyttä,
ja kärsivällisyydessaä itsensä hillitsemistä,
ja itsensä hillitsemisessä jumalisuutta,
ja jumalisuudessa veljesrakkautta,
ja veljesrakkaudessa pyyteetöntä Agape-Rakkautta.
Ja kun minulla on nämä ja ne yhä enenevät,
niin minä en koskaan enää lankea kovasydämisyyteen.
Sillä Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa.
Tämä on se tila, jossa minä saan ja voin olla.
Mutta valitettavasti tuo tila voi järkkyä hyvinkin herkästi.
Minä turhaudun, kun huomaan,
että kukaan ei ole ymmärtänyt sanaakaan siitä,
mitä minä olen kirjoittanut.
Ja sitten minä kirjoitan uudelleen ja nyt isoin kirjaimin,
ja voi käydä niin, että kirjoitankin tuon uuden viestini
ihan itse ilman uskonsuhdetta Jeesukseen.
Siis normaalisti kirjoitan jokaisen sanan huokaillen,
mutta nyt voin kirjoittaa ite ... itte ...
ja sellaisella vauhdilla, että en ehdi ollenkaan enää kuuntelemaan,
jos Jeesuksella olisi ollut jotain asiaa minulle.
Ja silloin minulla ei tietenkään ole uskon suomia avuja.
Eikä avujen antamaa ymmärtäväisyyttä.
Eikä ymmärtäväisyyden antamaa kärsivällisyyttä.
Eikä kärsivällisyyden antamaa jumalisuutta.
Eikä Jumalisuuden antamaa veljesrakkautta.
Eikä Agape-Rakkautta.
Ja niin olen kirjoittanut viestin kokonaan synnin tilassa.
Vaikka minulla olisi ollut käytettävissä kaikki,
mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan
Hänen tuntemisensa kautta.
Eli ei syntisyyden kuulu säilyä.
Jos me olemme synnin tilassa,
niin silloin me olemme langenneet.
Mutta miten sitten välttäisimme tuon lankeemuksen tilan.
Jumalan Sana antaa ratkaisun.
Ja tuo ratkaisu löytyy Golgatalta.
Jeesus oli ottanut päälleen kaikkien meidän syntimme.
Ja tuon synnin kera Hänet naulittiin ristille.
Ja sitten Jeesus kuoli tuon synnin kera.
Mitä tämä merkitsee.
Mitä tapahtui synnille.
hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä Ymmärsitkö.
Ei Jeesus kuollut pois omista synneistään vaan meidän.
Ja nyt tulee ratkaisu siihen,
mitä Sinä kysyt.
Valitettavasti kirkkoraamatussa on väärin käänetty tämä kohta
eli jatko sille,
mitä se merkitsee,
kun Jeesus kuoli pois meidän synneistämme.
Lainaan käännöstä Raamattu kansalle:
Samoin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina Kysymys ei ole siitä, mitä Sinä teet,
vaan siitä, mitä Jeesus on tehnyt.
Hän kuoli synnille.
Lainaan vielä toista käännöstä
eli Aapeli Saarisaloa.
pitäkää totena, että olette synnille kuolleet Synti on hallitsija.
Mutta tuo käärmeen pää eli hallitusvalta
murskattiin Golgatalla.
Nyt Sinä kuulut toiselle Hallitsijalle,
joka on Sinun puolestasi kuollut synnille.
Ja tämän tähden eli Jeesuksen kuoleman tähden
Jumalan Sana voi käskyttää Sinua ja sanoa,
niinkuin seuraava lause tuossa
maailman mullistavassa ilmoituksessa menee:
Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanneSen ei kuulu hallita eikä sillä ole oikeutta hallita,
koska Jeesus kuoli Sinun kuolemasi
ja Hän kuoli pois synnistä.
Siis sen tähden, että Jeesus kuoli pois synnistä,
sanoo Raamattu meille näin:
te olette kuolleet Et Sinä kuole pois synnistä.
Jeesus on sen jo puolestasi tehnyt.
Sinut on upotettu Hänen kuolemaansa.
Siis avain on se, mitä Jeesus on tehnyt.
Mutta on toinen avain,
ja se on se, mitä Jeesus vielä tekee.
Hän tekee Sinut todellisesti vapaaksi.
Ja tästä meillä on keskustelu otsikolla
Todellisesti vapaa