Minttutee kirjoitti:Luulen että yksi syy on sellainen yleinen uskomus tai asenne, että hedelmä kasvaa passiivisena. Pelätään niin paljon ”tekojen tielle” joutumista. Minä ymmärrän kuitenkin että kun on oikeanlainen ymmärrys armosta ja aidosti nöyrä sydän, niin Hengen hedelmä kasvaa yhdessä meidän aktiivisuuden kanssa.
Eli toisinsanoen olet sitä mieltä, että ellei ihminen kykene aktiivisuuteen,
Jumala ei voi hänen kauttaan synnyttää Hengen hedelmää?
Ja kyllä, minäkin pelkään osin tekojen ja suorittamisen tielle joutumista,
sillä olen sillä tiellä aikanaan ollut, kunnes Jumala pysäytti ja otti pois
kaiken suorituskristillisyyden ja noissa elämänvaiheissa ymmärsin
paremmin, kuin koskaan ennen, etten minä kannata juurta, vaan juuri
kannattaa minua. Room. 11:18
Annora kirjoitti:Vilja,
Laitoit tuohon raamatun paikan, jossa puhutaan vanhurskaudesta. Ketjun otsikko taas on "Miksi kristitty ei aina kanna Hengen hedelmää". En tiedä tarkoititko synonyymeiksi ilmaisut vanhurskaus ja Hengen hedelmä. Minä en laittaisi näitä kahta synonyymeiksi eli samaa tarkoittaviksi. Minä ajattelen siten, että ensin tulee vanhurskaus Jumalalta lahjana uudestisyntymisessä ja siitä seuraa pyhitystä ja Hengen hedelmää. Kerrot myös, että haluaisit Hengen hedelmää tai sen toteuttamisen seurauksia nähdä enemmän. No, voisikos sen ajatella siten, että jos ahkeroimme ja odotamme näkevämme tuloksia, niin olemme luiskahtaneet suorittamiseen. Olemme "Kristuksen kirjeitä" maailmalle, tuomme Hengen hedelmää silloinkin, kun emme edes itse sitä huomaa.
En tarkoita synonyymeiksi, vaan juurikin tuota samaa, mistä Sinäkin
kirjoitat ja juuri siksi laitoin kyseisen kohdan mukaan, että tiedän monien
ajattelevan samoin, kuin Minttuteekin tuossa edellä mainitsee, että Hengen
hedelmän kasvu on kiinni ja riippuu meidän uskovien aktiivisuudesta, mutta
jos Raamattu kuitenkin sanoo, että kun ja jos teemme hyvää, edes meidän
oikean kätemme ei tule tietää, mitä hyvää vasen on tehnyt, joten olen siis
samaa mieltä kanssasi siitä, että tällä alueella on suuri vaaraa luiskahtaa
suorituskristillisyyteen ja jopa siihen, että pyrkii ansaitsemaan Hengen
hedelmiä omilla teoillaan ja kuten tuossa edellä jo mainitsen, tiedän toki
siitäkin jotain ihan oman kokemuksenikin kautta.
Emil kirjoitti:Olen kasvattanut kaupan appelsiinin siemenestä jo yli 20v. appelsiinipuuta. Se on kasvanut jo kattoon asti tai oli kunnes sitä jouduin karsimaan myöhemmin kertomastani syystä. Koko 20v. aikana se ei ole kukkinut eikä täten tehnyt hedelmää. Vain hirveitä jopa 10cm pitkiä neulanteräviä piikkejä joilla voisi parsia vaikka mitä. Olen antanut sille ravinteita (sitruspuille on oma lannoite) olen piiskannut sitä, olen siirtänyt sitä valon mukana (auringonvalon), olen vaihtanut sille mullat, olen jutellut sille, olen uhkaillut sitä, että vielä vuoden saat mahdollisuuden, mutta edelleenkään hedelmää se ei vain tee eikä kuki. Sitten siihen tuli jotain villakilpikirvoja tms. ja jäädytin sen 20 asteen pakkasessa multia myöten. Kirvat kuoli ja niin kuoli suurin osa puustakin. Kaikki lehdet ja pienet aiemmin viheriöineet oksat kuivui ja varisi pois. Sitten 2018 keväällä se inostui taas tekemään niin vihreitä oksia et en oo ikän nähny ja lehtiä joiden vihreys ja kiilto oikein häikäisi. Ei kuitenkaan kukkia eikä hedelmää. Sitten palasivat taas samat kirvat ja suihkutin koko puun mäntysuopaliuksolle jota saa kaupasta valmiina. Yksi naapuri tuli kesken touhun ja tunnisti itumiehenä heti puun ja kirvat ja sanoi, et ne munii multaan ja multakin pitää vaihtaa. Vaihdoin mullan ja uitin koko puun juurineen järvessä ja hakkasin puuta laiturin reunaa vasten ja osa kuorestakin irtosi siinä metakassa. Mahtoi naapurit ihmetellä. Sitten kannoin puun sisälle ja laitoin ruukkuun ja pesin ruukun ja uudet mullat ja uusi mäntysuopakerros. Nyt tilanne on se että taas kuivettui kaikki lehdet ja varisi pois ja osa oksista. Uutta lehteä ei ole edelleenkään ilmestynyt. Hedelmistä puhumattakaan. Naapurin vieraileva kasvitietäjä tosin sanoi, että siemenestä kasvatettu appelisiinipuu voi odottaa vaikka 30v. ennenkuin se kukkii ja tekee ensimmäiset hedelmänsä. Nyt appelsiinipuuni näyttää ihan kuolleelle ja keskenkasvuiselle ja kovin kaltoin kohdellulle, suorastaan pahoinpidellylle.
En tiedä onko se enää edes elossa? En tiedä mitä tehdä? En haluaisi että se kuolee.
Kärsivällisyyttä ja odottamista, ja taistelua vihulaisia vastaan - niitähän minulla piisaa.
WAU!!!!!!!!!!!!!!!
Etpä arvaakkaan Emil, miten koskettava tämä tekstisi oli!
Uskon nimittäin niin, että meidän hengellinen puumme kaipaa joskus kovaakin
koulimista ja karsimista, ennen kuin se alkaa tuottamaan maukasta ja kypsää
hengen hedelmää ja joka pysyy uskollisena ja lujana kaiken sen koulimisen ja
karsimisen keskellä, hän saa armon kantaa tuota niin kallisarvoista Jumalan
Hengen aikaansaamaa tuotetta; Hengen hedelmää.
Edelleenkin sanon, että WAU! sillä tämä avasi jotain tuolla sisimmässäni!
Kiitos Herralle ja Emilille!
Ulpu kirjoitti:Hengen hedelmä saattaapi olla jotain mitä itse ei edes huomaa, toinen ihminen vaan saattaa rekisteröidä sen hyvä ja armollisena tapana toimia ja kohdata toinen ihminen.
Aamen, aamen!!
Emil kirjoitti:Minä olen tuo appelsiinipuu. Herra odottaa hedelmää. Hengen hedelmää.
Emil, kuten tuossa Ulpu jo edellä mainitsi, ehkä kuulut niiden joukkoon,
jotka eivät vain itse tiedä kantavansa sitä hedelmää, sillä ainakin minä
koin nauttivani sitä hedelmää tuon edellä olevan tekstisi kautta.
Eli onko juurikin niin, että ihminen, joka näkee omaan raadollisuutensa
ja toivottomuutensa, voikin olla Hengen hedelmän kantaja ja silloin pääsee
tapahtumaan se, että kunnia menee Hänelle, kenelle kunnia kuuluu, eikä
ihmisen inhimilliselle hyvyydelle ja erinomaisuudelle.
Ei hyvästi heilutus, vaan tervehdys.