Vieras kirjoitti:
Minä ajattelin joskus sen olevan itsensä ruoskimista, nälässä pitämistä, ryysyissä kulkemista, kylmässä värjöttelyä, kerjuuta jne.
Onneksi löysin Paavalin viisaat sanat: Kol. 2:23:
"Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi."
Eli ei se ainakaan ole mitään ihmistekoista suorittamista. Nämä siis lukitaan pois.
Tuosta ruoskimisesta ja muusta tuli mieleen
Heprealaiskirje.
Kysymys ei todellakaan ole siitä,
että ruoskimme itseämme
tai millään muullakaan ansiolla
yrittäisimme ansaita
pelastuksen tai pyhityksen tms.
Mutta kun olemme pelastetut,
kertakaikkisesti pyhitetyt,
niin meillä on etuoikeus
antaa itsemme eläväksi pyhäksi
Jumalalla otolliseksi uhriksi.
Ja näin tekivät ne uskonsankarit
joista kerrotaan Heprealaiskirjeen
luvussa 11.
Ja sitten luku 12 alkaa näin:
Heprealainen (Hepr 12:1) kirjoitti:
Sentähden, kun meillä on
näin suuri pilvi todistajia ympärillämme,
pankaamme mekin pois kaikki,
mikä meitä painaa,
ja synti,
joka niin helposti meidät kietoo,
ja juoskaamme kestävinä
edessämme olevassa kilvoituksessa,
Eli tuo edellä ollut uskon luku
ja siinä kuvattu
uskonsankarien joukko eli pilvi
oli myös kilvoituksen luku.
Ja tuo usko kantaa myös meitä
edessämme olevassa kilvoituksessa.
Luetaan eteenpäin:
Heprealainen (Hepr 12:2) kirjoitti:
silmät luotuina
uskon alkajaan ja täyttäjään,
Jeesukseen,
joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta
kärsi ristin, häpeästä välittämättä,
ja istui Jumalan valtaistuimen
oikealle puolelle.
Tämä on kilvoitusta/taistelua,
jota kuvattiin edellisessä luvussa
ja nyt edelleen kuvataan
meidänkin osaksemme tulevaksi.
Heprealainen (Hepr 12:3) kirjoitti:
Ajatelkaa häntä,
joka syntisiltä on saanut kärsiä
sellaista vastustusta itseänsä kohtaan,
ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.