Kirjoittaja Annu » 26.12.2022 15:47
(Jatkoa edelliseen)
Sammeli Juntunen kirjoitti:
Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt
kurjuuteeni. En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä
niillä sinä minut virvoitat. Sinun omasi minä olen, pelasta
minut. (Ps 119:92-94)
Kaikella täydellisellä on rajansa, sen minä olen nähnyt,
mutta sinun käskysi ovat ylen avarat. Kuinka sinun lakisi
onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkiskelen.
(Ps 119:96-97)
Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut
sinun asetuksesi. Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra,
ja sinun lakisi on minun iloni. Saakoon minun sieluni elää
ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot. Minä
olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä
minä en unhota sinun käskyjäsi. (Ps119:173-176)
Luther kertoi mietiskelevänsä Psalmia119 joka päivä. Ja
kuitenkin hän oli kirkkohistorian ehkä kovin lakihenkisyyden
vastustaja.
Tämä näennäinen ristiriita selittyy sillä, että Jumalan sana
saa aikaan sen, mistä se puhuu. Lupauksillaan Jumala
synnyttää ihmisessä hengellistä elämää, ja sen seurauksena
hän alkaa aste asteelta rakastaa Jumalan tahtoa yhä enemmän.
Se on kuitenkin koko elämän kestävä prosessi, jossa 13 vuotta
ei ole mikään tavaton mittayksikkö. Eikä tässä prosessissa
tämän elämän aikana koskaan päästä loppuun asti. Olen joskus
tavannut kristityn, joka ei omasta mielestään ollut kahteen
viikkoon tehnyt lainkaan syntiä, mutta sellainen ihminen on sokea
omalle itselleen ja vailla itsetuntemusta.
Tässä vielä linkki sivuille, josta tuo lainattu tekstin osa löytyy:
https://www.savonlinnanseurakunta.fi/do ... 6729ea4485
(Jatkoa edelliseen)
[quote="Sammeli Juntunen"][color=#004000]
Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt
kurjuuteeni. En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä
niillä sinä minut virvoitat. Sinun omasi minä olen, pelasta
minut. (Ps 119:92-94)
Kaikella täydellisellä on rajansa, sen minä olen nähnyt,
mutta sinun käskysi ovat ylen avarat. Kuinka sinun lakisi
onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkiskelen.
(Ps 119:96-97)
Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut
sinun asetuksesi. Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra,
ja sinun lakisi on minun iloni. Saakoon minun sieluni elää
ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot. Minä
olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä
minä en unhota sinun käskyjäsi. (Ps119:173-176)
Luther kertoi mietiskelevänsä Psalmia119 joka päivä. Ja
kuitenkin hän oli kirkkohistorian ehkä kovin lakihenkisyyden
vastustaja.
Tämä näennäinen ristiriita selittyy sillä, että Jumalan sana
saa aikaan sen, mistä se puhuu. Lupauksillaan Jumala
synnyttää ihmisessä hengellistä elämää, ja sen seurauksena
hän alkaa aste asteelta rakastaa Jumalan tahtoa yhä enemmän.
Se on kuitenkin koko elämän kestävä prosessi, jossa 13 vuotta
ei ole mikään tavaton mittayksikkö. Eikä tässä prosessissa
tämän elämän aikana koskaan päästä loppuun asti. Olen joskus
tavannut kristityn, joka ei omasta mielestään ollut kahteen
viikkoon tehnyt lainkaan syntiä, mutta sellainen ihminen on sokea
omalle itselleen ja vailla itsetuntemusta.
[/color][/quote]
Tässä vielä linkki sivuille, josta tuo lainattu tekstin osa löytyy:
https://www.savonlinnanseurakunta.fi/documents/475004/3734180/Alusta+alkaen+22.pdf/dd04e636-55cc-4561-8216-db6729ea4485