Ymmärtääksemme Elihun sanoman,
meidän on tarpeen ensin ymmärtää jotain Elihusta.
Elihu tulee kuvioon vähän kuin tyhjästä.
Ei kerrota miten hän tuli tuohon tilanteeseen,
niinkuin kerrotaan Elifaasta, Bildadista ja Soofarista.
Elihu oli kuitenkin ollut paikalla koko ajan.
Elihusta ei sanota, että hän olisi puhunut väärin,
niinkuin nuo kolme muuta tekivät ja raskaasti.
Job ei vastusta Elihun sanomisia.
Job ei vastaa Elihulle mitään.
Ja kun Elihu päättää pitkän puhesarjansa,
niin Jumala ikäänkuin vahvistaa Sanan ihmeellä.
Elihun puhesarjan päättää
Herran ilmestyminen tuulispäässä paikalle.
Elihun puhesarja alkaa näin:
Job (32:6-8) kirjoitti:
Nuori minä olen iältäni,
ja te olette vanhat;
sentähden minä arkailin
ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
Minä ajattelin:
'Puhukoon ikä,
ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
Mutta onhan ihmisissä henki,
ja Kaikkivaltiaan henkäys
antaa heille ymmärrystä.
Elihu antaa ymmärtää,
että hänellä ei ole iän tuomaa viisautta,
mutta hänessä on ihmisen henki,
johon Kaikkivaltiaan henkäys on antanut ymmärrystä.
Siis Elihu puhuu Hengessä,
ei omassa viisaudessaan.
Ja niin myös tämän keskustelun aiheena
olevassa jakeessa on nähtävä Hengen ilmoitus.
Jobin kirja on ehkä Raamatun vanhin.
Eli taustalla ei ole vielä mitään erityistä Jumalan ilmoitusta
välimiehestä ja lunastuksesta.
Mutta juuri näistä asioista Elihu tuossa puhuu.
On oleva yksi Suurlähettiläs tuhansien muiden joukossa,
joka on oleva välimies,
joka lunastaa meidät,
joka puhuu meidän puolestamme.
