Raamattu on Jumalan omasivu

[quote="Emil"]Miten se Raamatun mukaan tapahtuu tai tulisi tapahtua?

Miksi siihen tulisi pyrkiä uskovien?

Miten sinä tänään olet toteuttanut sitä arjessasi?

:agape:[/quote]

Veljellinen/sisarellinen so. uskovien välinen yhteys/rakkaus on usein paras todistus Jeesuksen läsnäolosta arjessa, ja siitä on mielestäni kyse, kun pidämme toista parempana kuin itseämme ilman tavoitetta hyötyä tilanteesta itse tai muuttumatta matelevaksi.

En osaa sanoa, olemmeko uskovina niin tottuneita tällaiseen kunniaan toistemme taholta, mutta uskoisin sen puhuttelevan ei-uskovaa, tavalla tai toisella.

Hiljakkoin huomasin, että kuullakseni jotakuta minun tarvitsee pysähtyä kuuntelemaan. Kuuleminen muuttui! Olin kerkeästi nyökännyt, valinnut ensimmäiset soveltuvat sanat ja jossain mielessä yrittänyt päästä eroon, että saisin oman vuoroni. Kiusaannuin aiemmin, kun jouduin vain kuuntelijaksi, mutta huomasin, että pysähtyminen vaikutti päinvastaista: kykenin olemaan läsnä ja olemaan avuksi, vaikka vain pienesti.

Tähänkin pätee, että voi rukoilla johdatusta kuten muihinkin itselle ylivoimaisiin asioihin.

Haluaisin rohkaista uskomaan, että uskovan elämä on mielenkiintoista, kun ei aina voi tietää, kuinka Jumala tahtoo käyttää sinua/minua juuri tänään.

[quote="καλαμος"]Kukaan meistä ei pysty niin suuresti arvostamaan toista ihmistä kuin Jeesus.[/quote]

Totta. Vaikka Jeesus onkin esikuvamme ja meidän on tarkoitus elää samoin kuin Hän, niin emme voi silti täysin verrata itseämme Jeesukseen joka lähtökohdaltaan on synnitön Jumalan Poika. Tavallisen ihmisen kohdalla täydellinen vaellus ja kilvoittelu on nähtävä suhteessa siihen, että olemme luonnostamme synnin alaisia, ja meidän täytyy ihan eri tavalla "opetella" elämään Jumalan tahdossa Pyhän Hengen voimasta.

[quote="Emil"]Miten se Raamatun mukaan tapahtuu tai tulisi tapahtua?

Miksi siihen tulisi pyrkiä uskovien?

Miten sinä tänään olet toteuttanut sitä arjessasi?

:agape:[/quote]

1. kysymys: etten tuomitse ketään enkä varsinkaan lausu kadotustuomiota, ne asiat kuuluvat Jumalalle. Että katson ihmistä ymmärtäen, etten tiedä hänen käyttäytymisensä syitä. Rukoilen, että Herran tahto toteutuu hänen ja minun asenteeni kohdalla.

2. siksi, että Jumalakaan ei halveksi ketään edes syntisenä. Niin ei pidä sitten uskovienkaan. Myös itsensä halveksiminen on paha Jumalan silmissä, sillä hän ei luo mitään halveksittavaa.

3. en vielä tänään mutta elämässäni olen harjoittanut luonnettani taipumaan tähän sanaan:

:bible: [quote="Paavali (Fil. 2:3)"][color=#004000]ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä,
vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne[/color][/quote]
Olen oppinut löytämään kaikista ihmisistä - jopa ei-uskovista - paljonkin, jossa he ovat parempia kuin minä. Luulisi, että siitä masentuu, mutta minä olen siitä riemuissani.

Kepposen kommentti sai minut pohtimaan,
mistä Raamattu oikein puhuu, kun se puhuu kunnioittamisesta.
Kunnioittaminen on toisen arvostamista.
Tavataan hiukan alkutekstiä:

[list]time = hinta, arvo, kunnia, kunnioitus
timios = arvokas, kallisarvoinen, kunnioitettu [/list]

Kuinka arvokas eli suuressa arvossa ihminen sitten on. Sen kertoo Golgata.
Ihmisen tähden Jeesus kärsi ristin - häpeästä välittämättä.

Jeesus on häväisty meidän tähtemme.
Hän otti päälleen meidän häpeämme, syntimme, arvottomat tekomme.

Kukaan meistä ei pysty niin suuresti arvostamaan toista ihmistä kuin Jeesus.
Mutta kilpaillaan silti.

Joku pohdiskeli sitä, miten voi kunnioittaa toista ihmistä jos ei hyväksy hänen tekojansa. Minun kokemukseni mukaan tämä on mahdollista vain katsomalla lähimmäistä Jumalan luomana ja Jumalalle rakkaana ihmisenä, jonka sielun puolesta Hän antoi Poikansa kuolemaan. Ristillä ilmennyt rakkaus peittää synnin paljouden. Ristin voima on kaikkea pimeyttä vahvempi. Ristin juurella emme näe ihmisiä syntien kautta, vaan Jeesuksen veren kautta puhtaina ja viattomina, sellaisina kuin Jumala heidät alunperin on tarkoittanut. Mutta tähän tarvitaan uskoa, joka annetaan ylhäältä Pyhän Hengen kautta. Vain uskon kautta pystymme elämään ristin sanomaa todeksi suhteessa synnin turmelemiin ihmisraukkoihin, alkaen itsestämme.

WAU!!!!!!!!!!!!

Huomaan, että olen jostain syystä hautautunut jonkinlaiseen...... olisiko se epäuskon tms. väärän arkuuden ja pelon alle ja tarvitsen todellakin ravistelua ja herättelyä, että voisin riisua harteiltani tuon kaiken.

En tässä nyt tästä tämän enempää, sillä menee tavallaan ohi ketjun aiheen, mutta kerron jotain, kun on paremmin aikaa, uudessa kerjussa.

Mutta sydämestäni nousee kiitos!!
:agape:

Viljan kirjoitukset näyttävät herättävän aina vain uusia ajatuksia ja vievän uusille poluille Jumalan salaisuuksia pohtimaan ja hämmästelemään! Viljassa on myös tervettä nöyryyttä ihmetellä omia ajatuksiaankin ilman, että niissä olisi kirjanoppineen jäykkää viisastelua, kas tähän tapaan:

[quote="Vilja"]Ajattelen jopa niin, että tuota toinen toisemme kunnioittamista, mistä
Raamattu puhuu, emme opi ja kykene itse toteuttamaan ja aikaansaamaan,
vaan sekin on täydellisesti Jumalan työ meissä, mutta saatan olla väärässäkin?[/quote]

Entäpä sitten, jos kaiken Jumalan työn keskellä itse koetamme osoittaa rakkautta ja kunnioitusta lähimmäisiämme kohtaan? Osoittaa suurta herkkyyttä kysellä sydämessä, olenko toiminnassani omavoimaisuuden tiellä, vai onko touhuamiseni takana Jumala. Näin Vilja pukee tämän ristiriidan sanoihin:
[quote="Vilja"]Olisiko siinä se vaara, että olettaisimme itse kykenevämme osoittamaan toiselle ihmiselle jotain sellaista, mikä on Jumalasta lähtöisin olevaa?[/quote]

Ensiksi olen niin lyhytsanainen kuin vain osaan. Jos sinulla on mahdollisuus tehdä hyvää lähimmäisillesi , rakastaa ja palvella heitä, älä kyseenalaista mahdollisuuksiasi, äläkä kaivele motivaatioittesi puhtautta ja jaloutta, vaan tee hyvää niin paljon kuin sielu sietää! Itse asiassa Viljakin tuo tämän ajatuksen esille ja vielä minua paremmin:
[quote="Vilja"]niissä tilanteissa, missä ihminen ei voi ja kykene enempään, kuin voi ja kykenee, silloin on vain uskottava ja luotettava siihen, että Jumala voi kaiken sen, mikä on tarpeen ja mitä Hän haluaa.
[/quote]
Rakastamisessa ja palvelemisessa kokemamme sisäisen ristiriidan voisi puhua näinkin: jos Jumala on kaikkivaltias ja kaiken tekemisen takana, niin mikä on silloin minun vastuuni asiassa? Voinko jäädä turhauttavaan passiivisuuteen tai toisaalta puuhailla sellaistakin, mihin Jumala ei ole minua johdattanut? Eikö aktiivisuuteni ole kuin tuulen tavoittelua, jos kerran Jumala vaikuttaa kaikella vallallaan: Jumala tekee, Hän vie päätökseen ja minun osuuteni on kellua siinä vain vuolaan virran vietävänä – niinhän me lausumme uskontunnustuksessakin: Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen….Katselemme Jumalan tekoja aivan kuin luomisessa: ei ollut mitään metafyysistä välttämättömyyttä luoda, vaan se oli Jumalan vapaata toimintaa.

Jumalan kaikkivaltius ei poista meidän velvollisuuttamme ja osallistumistamme. Ensiksikin evankelioiminen on Jumalan antama tehtävä meille, toiseksi Raamatun Sanan mukaiseen eettiseen elämään ojentautuminen on Pyhän Hengen puhdistaman omantuntomme mieli. Koemme halua hyvään, saamme rohkaisua tarttua uuteen ja voimaa palvella, kun Jumalan oma Sana meitä siihen puhuttelee. Me ahkeroimme tiedostaen, että Jumala vaikuttaa.

:bible: [quote="Paavali (Fil 2:12-15)"][color=#004000]…ahkeroikaa, ei ainoastaan niin kuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne,
vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;
sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen,
että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat,
olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä,
joiden joukossa te loistatte niin kuin tähdet maailmassa.[/color][/quote]

Lue Sanaa, usko Sanaan, tee Sanan mukaan – ajattele Jeesusta, ettet menetä toivoasi.

:bible: [quote="Jaakob (1:22)"][color=#004000]Mutta olkaa sanan tekijöitä,
eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.[/color][/quote]

:bible: [quote="Paavali (2 Tess 3:13)"][color=#004000]Mutta te, veljet, älkää väsykö tekemästä sitä, mikä hyvää on.[/color][/quote]

:bible: [quote="Hebrealainen (Hebr 12:3)"][color=#004000]Ajatelkaa Häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan,
ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.[/color][/quote]

Todella hienosti toit Natanael esille sen tyhjyyden kokemuksen,
mitä usein tuntee sisimässään, kun törmää siihen, etten osaa ja
kykene ilmaisemaan millään konstein sitä kunnioitusta, rakkautta
ja välittämistä, mitä todellisuudessa koen sisimmässäni ja joskus
tapahtuu jopa niinkin, että mitä enempi yritän, sitä huonommaksi
tilanne menee.

Mutta olen ajatellut niinkin, että ehkä tuokin on Jumalan taholta
tarkoituksellista, sillä olisiko siinä se vaara, että olettaisimme itse
kykenevämme osoittamaan toiselle ihmiselle jotain sellaista, mikä
on Jumalasta lähtöisin olevaa?

Sillä toisaalta uskon ja luotan siihenkin, että meidän vajavaisuudestamme
ja raadollisuudestamme huolumatta Jumala voi ja kykenee käyttämään
omiaan silloinkin oikealla tavalla, kun emme sitä itse edes näe ja huomaa
ja ainakin se on todettava, että niissä tilanteissa, missä ihminen ei
voi ja kykene enempään, kuin voi ja kykenee, silloin on vain uskottava
ja luotettava siihen, että Jumala voi kaiken sen, mikä on tarpeen ja
mitä Hän haluaa.

Ajattelen jopa niin, että tuota toinen toisemme kunnioittamista, mistä
Raamattu puhuu, emme opi ja kykene itse toteuttamaan ja aikaansaamaan,
vaan sekin on täydellisesti Jumalan työ meissä, mutta saatan olla väärässäkin?

Keskustelun avaus vie meidät todellakin jakeeseen (Fil 2:3)
kuten Natanael meitä johdatti ja tarkemminkin eri käännöksistä toi tuota jaetta esiin.

Uusin suomennos,
jonka Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko julkaisi viime viikolla
uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan kunniaksi,
kääntää tuon kohdan näin:

:bible2:[size=85]STLK 2017[/size][quote="Paavali (Fil 2:3)"][color=#004000]ettekä tee mitään riidanhalusta tai turhan kunnian pyynnöstä,
vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne.[/color] [/quote]

STLK 2017 antaa sitten tämän jakeen kohdalla rinnakkaispaikkoja seuraavasti:
[quote][size=85]Room. 12:10. 1 Kor. 15:9. Gal. 5:26. Ef. 4:2. 1 Piet. 5:5.[/size] [/quote]

Noista rinnakkaispaikkaviitteistä kaksi on sellaista,
joita ei yleensä muissa käännöksissä anneta.

:bible2:[size=85]STLK 2017[/size][quote="Paavali (1 Kor 15:9)"][color=#004000]Sillä minä olen apostoleista vähäisin enkä ole sen arvoinen,
että minua apostoliksi kutsutaan, koska vainosin Jumalan seurakuntaa.[/color] [/quote]

Ja sittenhän Paavali jatkaa, että Jumalan armosta hän on se, mikä on.
Hän siis kuitenkin oli apostoli. Armosta.
Mutta ei siis pitänyt itseään muita parempana. Aivan päinvastoin.

:bible2:[size=85]STLK 2017[/size][quote="Paavali (Ef 4:2)"][color=#004000]Kaikessa nöyryydessä ja lempeydessä
pitkämielisesti sietäen toinen toistanne rakkaudessa. [/color][/quote]

Täytyi oikein vilkaista alkutekstiä, puhutaanko tuossa todellakin sietämisestä.
Kyllä sekin oli ihan oikein käännetty.

Kaiken tämän voisi laittaa suoraan ohjeistukseksi tällekin foorumille.
Teidän täytyy sietää minuakin rakkaudessa.
En kirjoita riidanhalusta, enkä turhan kunnian pyynnöstä,
vaan nöyryydessä pidän muita parempina kuin itseäni.
Olen keskustelijoista vähäisin.

Voiko olla ketään omantunnon kristittyä, joka ei koskaan jakaisi Viljan kanssa kipua omasta kyvyttömyydestään osoittaa ja toimia rakastavasti lähimmäisiä kohtaan? Luulen, että sinussa Vilja on sisäistä herkkyyttä ja empaattisuutta, jonka vuoksi haluat todella kohdata lähimmäisiä ymmärtävästi ja hyväksyvästi. Vain empaattinen voi kokea kuvailemaasi tuskaa. Saatamme kokea sisäistä tyhjyyttä vain siksi, ettei ”sielujen kohtaamista” tapahtunut ja olemme hämillämme: enkö osannut kuunnella, enkö löytänyt oikeita sanoja? Voimme myös syyttää itseämme suhteettoman paljon, koska itsetuntomme ei aina suinkaan ole siitä vahvimmasta päästä, mutta halumme auttaa on suuri.

Viljan avoin pohdinta nostaa Emilin asettaman kysymyksen oikeisiin yhteyksiin – ja vie meidät jokaisen kysymään itseltämme saman kysymyksen: kuinka osaisin oikealla tavalla rakastaa? Roomalaiskirjeen kohta ei käsittele yleistä rakkautta, vaan uskovien välistä rakkautta – Paavali käyttää ilmaisua veljellinen rakkaus, mutta kysymys on kattavasti uskovien suhteista, veljistä ja sisarista. Uskosta osattomia ei voida kehottaa rakastamaan vilpittömästi ilman sydämessä tapahtuvaa muutosta uudestisyntymisessä, hän ei voi kammoa syntisen maailman pahuutta, eikä hänellä ole sitä Sanan hyvän elämän mallia, jossa hän voisi riippua kiinni.

:bible: [quote="Paavali (Room 12:9)"][color=#004000]Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.
Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan;
toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.[/color][/quote]

Aikaisemmassa viestissäni viittasin Raamatun kohtaan, jonka mukaan meidän tulee luopua itsekkyydestämme ja turhan kunnian pyynnöstä. Ilman sitä aitoa rakkautta ei voi olla. Jumala ei vie meitä toistemme yläpuolelle, vaan päinvastoin alamaisiksi toisiimme nähden. Tässä, mielestäni yhdessä avainjakeessa, on toistemme kunnioittamisen lähtökohta:

:bible: [quote="Paavali (Ef 5:20)"][color=#004000]kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.[/color][/quote]

Tavattoman usein nostetaan esille naisille osoitettu kehotus olla miehilleen alamainen. Mutta kuinka usein olette kuulleet opetettavan, että kaikkien uskovien on oltava toinen toisilleen alamainen – myös miehen vaimollaan silloin, kun vaimon tunnetarpeet ja tilanne vaativat miestä keskittymään vaimosta ja hänen tarpeistaan huolehtimiseen? Oikeassa alamaisuudessa me emme voi koskaan katsoa ketään alaspäin, emme lisätä toistemme murheita välinpitämättömyydellä emme sanoillamme, emmekä toimillamme. Kuinka pitkälle alamaisuudessa olemme valmiit menemään, että kilpailumme toistemme kunnioittamisessa yltäisi edes jollain tavalla maaliin saakka tässä maailmassa, jossa itsekkyys ja oman edun tavoittelu ovat näkyviä johtotähtiä? Emmekö me kaikki tämän tästä huokaa Taivaallisen Isämme puoleen, että Hän auttaisi ja opettaisi meitä rakastamaan ja auttamaan lähimmäisiämme oikein?

:bible: [quote="Johannes (15:13)"][color=#804000]Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.[/color][/quote]

Auttaisiko nöyrtyminen Jumalan edessä niin, että meistä tulisi entistä kuuliaisempia Hänen Sanalleen arjen tilanteissa ja rakkautemme olisi niin harrasta, että tuntuu ja näkyy?

:bible: [quote="Pietari (1 Piet 1:22)"][color=#004000]Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen
ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä[/color][/quote]