Kirjoittaja Natanael » 10.11.2017 19:09
Viljan kirjoitukset näyttävät herättävän aina vain uusia ajatuksia ja vievän uusille poluille Jumalan salaisuuksia pohtimaan ja hämmästelemään! Viljassa on myös tervettä nöyryyttä ihmetellä omia ajatuksiaankin ilman, että niissä olisi kirjanoppineen jäykkää viisastelua, kas tähän tapaan:
Vilja kirjoitti:Ajattelen jopa niin, että tuota toinen toisemme kunnioittamista, mistä
Raamattu puhuu, emme opi ja kykene itse toteuttamaan ja aikaansaamaan,
vaan sekin on täydellisesti Jumalan työ meissä, mutta saatan olla väärässäkin?
Entäpä sitten, jos kaiken Jumalan työn keskellä itse koetamme osoittaa rakkautta ja kunnioitusta lähimmäisiämme kohtaan? Osoittaa suurta herkkyyttä kysellä sydämessä, olenko toiminnassani omavoimaisuuden tiellä, vai onko touhuamiseni takana Jumala. Näin Vilja pukee tämän ristiriidan sanoihin:
Vilja kirjoitti:Olisiko siinä se vaara, että olettaisimme itse kykenevämme osoittamaan toiselle ihmiselle jotain sellaista, mikä on Jumalasta lähtöisin olevaa?
Ensiksi olen niin lyhytsanainen kuin vain osaan. Jos sinulla on mahdollisuus tehdä hyvää lähimmäisillesi , rakastaa ja palvella heitä, älä kyseenalaista mahdollisuuksiasi, äläkä kaivele motivaatioittesi puhtautta ja jaloutta, vaan tee hyvää niin paljon kuin sielu sietää! Itse asiassa Viljakin tuo tämän ajatuksen esille ja vielä minua paremmin:
Vilja kirjoitti:niissä tilanteissa, missä ihminen ei voi ja kykene enempään, kuin voi ja kykenee, silloin on vain uskottava ja luotettava siihen, että Jumala voi kaiken sen, mikä on tarpeen ja mitä Hän haluaa.
Rakastamisessa ja palvelemisessa kokemamme sisäisen ristiriidan voisi puhua näinkin: jos Jumala on kaikkivaltias ja kaiken tekemisen takana, niin mikä on silloin minun vastuuni asiassa? Voinko jäädä turhauttavaan passiivisuuteen tai toisaalta puuhailla sellaistakin, mihin Jumala ei ole minua johdattanut? Eikö aktiivisuuteni ole kuin tuulen tavoittelua, jos kerran Jumala vaikuttaa kaikella vallallaan: Jumala tekee, Hän vie päätökseen ja minun osuuteni on kellua siinä vain vuolaan virran vietävänä – niinhän me lausumme uskontunnustuksessakin: Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen….Katselemme Jumalan tekoja aivan kuin luomisessa: ei ollut mitään metafyysistä välttämättömyyttä luoda, vaan se oli Jumalan vapaata toimintaa.
Jumalan kaikkivaltius ei poista meidän velvollisuuttamme ja osallistumistamme. Ensiksikin evankelioiminen on Jumalan antama tehtävä meille, toiseksi Raamatun Sanan mukaiseen eettiseen elämään ojentautuminen on Pyhän Hengen puhdistaman omantuntomme mieli. Koemme halua hyvään, saamme rohkaisua tarttua uuteen ja voimaa palvella, kun Jumalan oma Sana meitä siihen puhuttelee. Me ahkeroimme tiedostaen, että Jumala vaikuttaa.
Paavali (Fil 2:12-15) kirjoitti:…ahkeroikaa, ei ainoastaan niin kuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne,
vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;
sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen,
että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat,
olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä,
joiden joukossa te loistatte niin kuin tähdet maailmassa.
Lue Sanaa, usko Sanaan, tee Sanan mukaan – ajattele Jeesusta, ettet menetä toivoasi.
Jaakob (1:22) kirjoitti:Mutta olkaa sanan tekijöitä,
eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
Paavali (2 Tess 3:13) kirjoitti:Mutta te, veljet, älkää väsykö tekemästä sitä, mikä hyvää on.
Hebrealainen (Hebr 12:3) kirjoitti:Ajatelkaa Häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan,
ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
Viljan kirjoitukset näyttävät herättävän aina vain uusia ajatuksia ja vievän uusille poluille Jumalan salaisuuksia pohtimaan ja hämmästelemään! Viljassa on myös tervettä nöyryyttä ihmetellä omia ajatuksiaankin ilman, että niissä olisi kirjanoppineen jäykkää viisastelua, kas tähän tapaan:
[quote="Vilja"]Ajattelen jopa niin, että tuota toinen toisemme kunnioittamista, mistä
Raamattu puhuu, emme opi ja kykene itse toteuttamaan ja aikaansaamaan,
vaan sekin on täydellisesti Jumalan työ meissä, mutta saatan olla väärässäkin?[/quote]
Entäpä sitten, jos kaiken Jumalan työn keskellä itse koetamme osoittaa rakkautta ja kunnioitusta lähimmäisiämme kohtaan? Osoittaa suurta herkkyyttä kysellä sydämessä, olenko toiminnassani omavoimaisuuden tiellä, vai onko touhuamiseni takana Jumala. Näin Vilja pukee tämän ristiriidan sanoihin:
[quote="Vilja"]Olisiko siinä se vaara, että olettaisimme itse kykenevämme osoittamaan toiselle ihmiselle jotain sellaista, mikä on Jumalasta lähtöisin olevaa?[/quote]
Ensiksi olen niin lyhytsanainen kuin vain osaan. Jos sinulla on mahdollisuus tehdä hyvää lähimmäisillesi , rakastaa ja palvella heitä, älä kyseenalaista mahdollisuuksiasi, äläkä kaivele motivaatioittesi puhtautta ja jaloutta, vaan tee hyvää niin paljon kuin sielu sietää! Itse asiassa Viljakin tuo tämän ajatuksen esille ja vielä minua paremmin:
[quote="Vilja"]niissä tilanteissa, missä ihminen ei voi ja kykene enempään, kuin voi ja kykenee, silloin on vain uskottava ja luotettava siihen, että Jumala voi kaiken sen, mikä on tarpeen ja mitä Hän haluaa.
[/quote]
Rakastamisessa ja palvelemisessa kokemamme sisäisen ristiriidan voisi puhua näinkin: jos Jumala on kaikkivaltias ja kaiken tekemisen takana, niin mikä on silloin minun vastuuni asiassa? Voinko jäädä turhauttavaan passiivisuuteen tai toisaalta puuhailla sellaistakin, mihin Jumala ei ole minua johdattanut? Eikö aktiivisuuteni ole kuin tuulen tavoittelua, jos kerran Jumala vaikuttaa kaikella vallallaan: Jumala tekee, Hän vie päätökseen ja minun osuuteni on kellua siinä vain vuolaan virran vietävänä – niinhän me lausumme uskontunnustuksessakin: Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen….Katselemme Jumalan tekoja aivan kuin luomisessa: ei ollut mitään metafyysistä välttämättömyyttä luoda, vaan se oli Jumalan vapaata toimintaa.
Jumalan kaikkivaltius ei poista meidän velvollisuuttamme ja osallistumistamme. Ensiksikin evankelioiminen on Jumalan antama tehtävä meille, toiseksi Raamatun Sanan mukaiseen eettiseen elämään ojentautuminen on Pyhän Hengen puhdistaman omantuntomme mieli. Koemme halua hyvään, saamme rohkaisua tarttua uuteen ja voimaa palvella, kun Jumalan oma Sana meitä siihen puhuttelee. Me ahkeroimme tiedostaen, että Jumala vaikuttaa.
:bible: [quote="Paavali (Fil 2:12-15)"][color=#004000]…ahkeroikaa, ei ainoastaan niin kuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne,
vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;
sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen,
että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat,
olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä,
joiden joukossa te loistatte niin kuin tähdet maailmassa.[/color][/quote]
Lue Sanaa, usko Sanaan, tee Sanan mukaan – ajattele Jeesusta, ettet menetä toivoasi.
:bible: [quote="Jaakob (1:22)"][color=#004000]Mutta olkaa sanan tekijöitä,
eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.[/color][/quote]
:bible: [quote="Paavali (2 Tess 3:13)"][color=#004000]Mutta te, veljet, älkää väsykö tekemästä sitä, mikä hyvää on.[/color][/quote]
:bible: [quote="Hebrealainen (Hebr 12:3)"][color=#004000]Ajatelkaa Häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan,
ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.[/color][/quote]