Raamattu on Jumalan omasivu

[quote="Jumalan lintunen"][quote="vilja"], mutta kun ei
uskovan kanssa menee hengellisille alueille, niin silloin tuleekin jo esille se,
että olemme kuin eri maailmoista syntyneet, eli sekin on selvästi nähtävissä
noissa tilanteissa.[/quote]

Onko sinulla antaa konkreettista esimerkkiä, millä tavoin sen selvästi näkee, että on kuin eri maailmoista syntyneet kun mennään hengellisille alueille... ei uskovan kanssa ei ole paljoa tullut keskusteltua hengellisistä tai ei ole syntynyt suurempia keskusteluja, niin en osaa verrata mitään henkilökohtaisesti, miten se ilmenee sellaisissa tilanteissa.... mitä nyt on voinut olla palstatilanteita, mutta en tiedä kuinka syvällisesti niissä on toinen osapuoli halunnut analysoida asioita sillä tavoin, että olisi halunnut analysoida ja keskustella ilman sitä toisen keskustelijan "uskovan leimaa", joka on sävyttänyt ehkäpä keskusteluja??? en tiedä... voiko niitä tilanteita edes verrata sitten sellaiseen tilanteeseen, joka voisi tapahtua normaalissa arjessa kasvokkain ja jos toisen tietäisi ihan "ihminen-ihmiselle" tasolla, somekeskustelussa... ehkä ne tilanteet, vaikka ne tietyllä tapaa ovat "aitoja", ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä toimi, kuten toimisivat normaalisti muussa arjessa, samoin netissä.[/quote]

Anteeksi Jumalan Lintunen, että minulta on jäänyt huomiotta tämä kysymyksesi!

Tähän on todella vaikea vastata ja pukea sanoiksi niitä tuntemuksiaan.

Mutta voisiko sen ilmaista näin, että on asioita, joita ei voi ymmärtää, kuin
samasta hengestä syntynyt ja kun niihin törmää uskosta osattoman kanssa,
silloin tietää ja myöskin huomaa, että nyt ollaan alueella, missä emme voi
löytää yhteistä säveltä, vaikka inhimilliset kemiamme pelaisivat kuinka
hyvin.

Mutta myöskin sama toisinkinpäin:
Törmäsin netissä käsityöympyröissä henkilöön, josta en tiennyt yhtään mitään,
mutta kun kuuntelin häntä ja vaikka hän puhui vain käsitöistä :smile: heti
kuitenkin tiesin, että olemme saman Isän lapsia ja tuolloin tuli voimakkaasti
mieleeni sanat: "Kielimurteesikin sinut jo paljastaa....." ja niin sitten myöhemmin
selvisikin, että hän oli uudestisyntynyt uskova ja erään lut.srk. työntekijä.

Ja kysymys ei ollut mistään ulkoisesta "hapituksesta", kuten eräs uskosta osaton
henkilö, johon olin juuri tutustunut ja hän ei tiennyt minun olevan uskovainen,
totesi, että uskovaiset tunnistaa jo heidän vaatetuksestaan. :smile:

Hei! Tänne on tullut joitakin sellaisia uusia kirjoittajia, jotka pohtivat raikkaan avoimesti elämää, hyvä! Osoittaa rohkeutta tuoda asioita esille omassa epävarmuudessakin ilman että kaikki viestit olisivat valmiiksi pureskeltuja ja vain opillisesti asiaa lähestyviä. Kun oma kokemus ja tunteet ovat mukana, niin me rakennumme toistemme, samankaltaistemme, rinnalla yhteyttä toinen toiseemme tuntien. On eri asia, jos jostain tapahtumasta puhuu kylmän rauhallisesti siihen perehtynyt asianajaja (fariseus) kuin sydän vereslihalla itse paikalla ollut todistaja (uudestisyntynyt uskova)!
On totta, että uskova voi ja saa tuntea syvääkin yhteyttä ns. maailman ihmiseen, jonka avoimuus ja elämää luotaavat sanat koskettavat sydäntämme. Monet uskovat saattavat olla sulkeutuneita, tunteissaan varauksellisia ja jopa tunteiden merkitystä vähätteleviä. Raamattu puhuukin uskovien välisestä yhteydestä aivan eri merkityksessä. Sitä emme voi väkisin luoda, eikä se lisäänny ekumenialla vaan sen tekee ainoastaan Pyhä Henki. Jeesus rukoileekin sitä, että me pysyisimme, varjeltuisimme, Hänen rakkaudessaan – siinä on lähde uskovien väliseen rakkauteen: olla yhtä niin kuin Jeesus ja Isämme Taivaassa.

:bible: [quote="Johannes (17:11)"][color=#804000]Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut,
että he olisivat yhtä niin kuin mekin.[/color][/quote]

Ketä ovat nuo ”heidät”?

:bible: [quote="Johannes (17:6)"][color=#804000]Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille,
jotka sinä annoit minulle maailmasta.
He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle,
ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.[/color][/quote]

Kristittyjen yhteys on vain niiden välillä, jotka Isä on antanut Jeesuksen omiksi ja jotka seuraavat Jeesusta ojentautuen elämässään Sanan mukaan ottaen joka päivä Sanasta vaarin. Kristityissä on paljon uskonnollisia, jotka sanovat olevansa uskovia, mutta eivät ole.

:bible: [quote="Paavali (2 Kor 11)"][color=#004000]Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä,
jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.
Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi,
mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.[/color][/quote]

:bible: [quote="Paavali (Fil 3:2-3)"][color=#004000]Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalle leikattuja.
Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me,
jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa,
emmekä luota lihaan[/color][/quote]

Jeesuksen oma on epätäydellinen ja monin tavoin lankeileva. Lankeillessaan hän ei kuitenkaan voi jäädä elämään syntielämää, mennä takaisin synnin orjuuteen. Armosta elävä tunnustaa syntinsä ja tekee parannusta. Jatkuvan tekemisen aikamuotoa käyttäen Johannes tuo selvästi esille, ettei uskova voi rypeä enää synnissä.

:bible: [quote="Johannes (1 Joh 3:9)"][color=#004000]Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä,
sillä Jumalan siemen pysyy hänessä;
eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.[/color][/quote]

Pyhän Hengen luoma uskovien yhteys kutsuu meitä kilvoittelemaan toistemme rakastamisessa. Pitkäkäämme vain huoli siitä, että meillä on yksi Herra, samanmielisyys uskon perusteista ja ihana tietoisuus Pyhän Hengen vahvistavasta läsnäolosta.

:bible: [quote="Paavali (Ef 4:2-5)"][color=#004000]kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä
kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon,
jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.[/color][/quote]

Tässä yhteydessä sana kaste viittaa Pyhän Hengen lahjaan. Taivaallinen Isämme ei jätä yhtään lastaan ilman tätä ihanaa lahjaa. Aina uudelleen ja uudelleen saamme virvoitusta Hengen lähteestä.

:bible: [quote="Paavali (1 Kor 12:13)"][color=#004000]sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi,
olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita,
ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.[/color][/quote]

Meillä on halu kokea yhteyttä jokaiseen ihmiseen, joka sanoo olevansa kristitty. Ilman elämää Jeesuksen seurassa Hengen yhteys on kuitenkin mahdotonta. Todellinen Hengen yhteys on vain siellä, missä on siirrytty synnin orjuudesta armon valtakuntaan. Saatamme kutsua jotain veljeksemme Herrassa ilman perusteita. Yhteyttä ei tule teeskennellä, elämmehän totuudessa.

:bible: [quote="Paavali (1 Kor 5:11)"][color=#004000]Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi,
on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja,
te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.[/color][/quote]

Ok.....

En minäkään tiedä, osaanko "kunnolla" rukoilla. :smile:
Omat rukoukseni ovat kaiketi lähinnä vain keskustelua ja neuvottelua
Jumalan kanssa..... tai tuolla tavalla niitä itse kutsuisin.

Siis eräänlaista yhteydenpitoa, jossa pyrin myöskin kuuntelemaan, mitä
Jumalalla on minulle sanottavaa.

Miksi poistit Jumalan lintunen viestisi?

Ei totuutta tarvitse salata!

Jos Sinä koet rukouksen tuolla tavalla, silloin se on niin ja aamen.

Omalla kohdallani koen rukouksen olevan kuin hengitystä....
Joka on elämässäni mukana ikäänkuin kaiken aikaa... sillä voin
rukoilla työtä tehdessäni, perunoita kuoriessani, siivotessani, jne.
ja saan samalla kokea näin olevani lähellä Jumalaa, joka antaa ja
luo elämääni turvallisuutta ja sen tiedostamista, että Hän näkee ja
on koko ajan tietoinen kaikesta, mitä elämässäni tapahtuu.

Hänhän lupaa, ettei hiuskarvakaan päästämme puotoa niin, ettei
Hän olisi siitä tietoinen.

Edit: Minulle siis softa näytti, että olisit poistanut viestisi ja siksi
tuossa alussa noin, mutta ilmeisesti vain muokkasit sitä.

Witness puhuu tuossa rukous SILLASTA.

Eli rukouksen kautta yhteydestä Jumalaan ja toinen toisiimme.

Silloinkin, kun joudumme tekemään ratkaisun, että otamme etäisyyttä johonkin,
jos haluamme noudattaa tätä: "mikäli teistä riippuu, eläkää sovussa kaikkien
kanssa", me voimme kuitenkin olla yhteydessä Jumalan kautta, rukoillen ja siunaten
toinen toistamme.

Näin minä ymmärrän tuon, mitä Witness kirjoitti.

Hengellinen/Hengen yhteys toimii kaikkien rajojen/rajoitusten yli. Osin se johtuu myös rukoussillasta, kun voi pyytää johdatusta ja siunata toista. Tähän yhteyteen tuo kohinaa omat mielen- ja tahdonilmaukset, joiden ei tarvitse antaa kehittyä eripuraksi tms. hajottavaksi.

Ei-uskova puoliso(ni) voi olla paras ymmärtäjä(ni), mutta kun tullaan hengelliselle alueelle, ei hänellä ole työkalupakkia tai edes yhtä ainoaa työkalua. Ja jos minä tarjoan omiani, ei hän voi niitä käyttää.

[quote="Jumalan lintunen"]Niin... pyrkimys löytää jotain samanlaista... on kait harha? jota emme haluaisi oppia näkemään?
Vaikka kuinka koetat sanoa, sitä kait ei koskaan tule "yksimielisyyttä, yhteyttä sen kautta"? On hyväksyttävä, erilaisuus... yksilöllisyys.
Olenko syvemmin tiedostamatta, myös itse syyllistynyt johonkin kuten löytämään, jotain suurempaa yhteyttä toiseen ihmiseen, saamatta sitä koskaan? varmaan... ja se ei voi olla mahdollista.[/quote]

Niin..... ei se kaiketi mikään harha ole.....

Mutta uskovinakin meidän tulee nähdä, että olemme kaikesta huolimatta
yksilöitä ja saattaa olla jopa niinkin, ettei kahta sisarta / veljeä yhdistä
mikään muu, kuin se, että olemme samasta Hengestä syntyneitä ja saman
Isän lapsia, kaikessa muussa saatamme olla täysin erilaisia ja niin kuin
itsekin sanoit, sekin meidän on vain hyväksyttävä.

Saatan esim. kokea jonkun uskosta osattoman kanssa paljon suurempaa
"kemioiden pelaamista", kuin konsanaan kenenkään toisen uskovan kanssa,
eikä siinäkään mitään väärää ole, vaikka senkin tunnustaa, mutta kun ei
uskovan kanssa menee hengellisille alueille, niin silloin tuleekin jo esille se,
että olemme kuin eri maailmoista syntyneet, eli sekin on selvästi nähtävissä
noissa tilanteissa.

[quote="Jumalan lintunen"]Kuinka usein ymmärrämme toisiamme uskovina tai mitä esimerkiksi toinen tahtoo sanoa jollain asialla? Tahdommeko aina ymmärtää? Haluammeko pitää kiinni jostain minkä juuri itse koemme oikeaksi? olemmeko periksi antamattomia, omapäisiä?
Mikä estää näkökykymme? Onko ne väärät asenteet, opit? Onko se sydämen kovuutta?

Minkä sillä saavuttaa? Tai jättää saavuttamatta? jos joku toinen näkee tai kokee asian toisin kuin itse koemme?[/quote]

Siinäpä pohdittavaa meille itse kullekin!

Emme me todellakaan ymmärrä aina toisiamme oikein, emme aina edes silloin, vaikka kuinka haluaisimme.

En ainakaan minä ja koen sen välillä jopa mahdottoman turhauttavana, että vaikka kuinka haluaisin ja pyrkisin ymmärtämään, en pääse kärryille, mitä toinen tarkoittaa, miten hänen ajatuksen juoksunsa kulkee ja miten hän saattaa nähdä saman asian niin kovin erilaisin värein?

Ymmärrän tuon toki sen kautta, että meidän menneisyytemme on muovannut meistä itsekustakin juuri sitä, mitä olemme ja sen kautta ja vuoksi katsomme myöskin maailmaa niin monien eri väritysten kautta ja sitä teemme silloinkin, vaikka vilpitön pyrkimyksemme ja halumme olisikin nähdä ja kuulla toinen toistamme, ilman noita oman menneisyytemme värityksiä.

Hyvin tuttua on tuo kirjoittamasi. Asiaa voisi lähestyä monestakin näkökulmasta:

1. 'Liha' pistää kapuloita rattaisiin asiassa kuin asiassa. Raamattu puhuu 'lihan kuolettamisesta hengellä', ja se on enemmän kuin läksy tai tapa. Se on jumalallinen ratkaisu moneen arkipäivän koettelemukseen.

2. Iän ja elämänkokemuksen myötä oppii itsestään ihmisenä kuin myös toisesta sen, että olemme merkillisesti rakennettuja. On ihmeellistä nähdä, että jokaista meitä on vain yksi, ainutlaatuinen kappale, joka kykenee reagoimaan tämän ajallisen elämän impulsseihin mitä erilaisimmilla tunteilla. Kykenemme myös kirjoittamaan ja puhumaan, ja ne ovat keinoja, joilla kommunikoidessamme paitsi jäsennämme omaa olemassaoloamme myös - muutumme!

[quote="Jumalan lintunen"]Usein joudumme käymään aika koviakin teitä ja joudumme huomaamaan itsessämme asioita, joita emme olisi ymmärtäneet sillä tavoin... jos emme olisi "lyöneet päätämme seinään ja kompastuneet".
Usein odotamme ehkä uskossa, että se olisi pikainen ja äkkinäinen tapahtuma, jossa kaikki olisi toisin ihmisyydessämme ja se onkin kasvuprosessi, joka kasvattaa jotain kohti... tämä siitä kun sanoit "pään seinään lyömisestä" ja huomanneesi itsessäkin uskon aikana monenlaista.[/quote]

Aamenet tälle!!
Se on justihinsa näin!!!