Tänä aamuna minulla ei ollut
selvyyttä siitä,
mihin keskusteluun
pitäisi jotain kirjoittaa.
Monta oli mielessäni,
mutta en oikein osannut
mihinkään suunnistaa.
Otin Raamattuohjelmalla
peukalopaikan
ja se tuli Joonan kirjasta.
Joonan kirjassa
on varmasti vastausta
moneenkiin viime aikoina
esillä olleeseen keskusteluun,
joten teen siitä nyt oman avauksen.
Joonan olisi nyt pitänyt
toimia Kyyhkysenä
ja viedä Herran Sana Niiniveen.
Vielä on syytä suomentaa
profeetta Joonan isän nimi.
Ja kertomus alkaakin
Uskollisen Isän
Kyyhkyselleen
antamalla lähetyskäskyllä
Epävarmalle kansalle,
jonka pahuus on kasvanut
niin suureksi,
että se johtaisi lopulta tuhoon.
Joona (1:1-2) kirjoitti:
Joonalle,
Amittain pojalle,
tuli tämä Herran sana:
"Nouse,
mene Niiniveen,
siihen suureen kaupunkiin,
ja saarnaa sitä vastaan;
sillä heidän pahuutensa
on noussut minun kasvojeni eteen."
Joona tiesi Herransa armollisuuden,
ja niin Joona ei halunnut
vieda sanomaa Herralta.
Tähän tulemme tarkemmin kertomuksen
loppupuolella.
Mutta nyt siis Joona
ei suinkaan Kyyhkysenä lentänyt
viemään Herran Sanaa Niiniveen
vaan pakeni Herran kasvojen edestä.
Joona (1:3) kirjoitti:
Mutta Joona nousi
paetaksensa Tarsiiseen
Herran kasvojen edestä
ja meni alas Jaafoon
ja löysi laivan,
joka oli lähtevä Tarsiiseen.
Ja hän suoritti laivamaksun
ja astui siihen
mennäkseen heidän kanssansa
Tarsiiseen,
pois Herran kasvojen edestä.
Joona kutsuttiin kirjekyyhkynä
menemään kurjaan paikkaan.
Mutta Joona pakeni ihan
toisenlaisia maisemia kohti.
Jaafo = Kaunis
Tarsis = Jalokivi, Krysoliitti
Kun haluamme palvella Herraa,
niin me joudumme väistämättä
ahdituksiin tässä maailmassa.
Joona halusi siksi pois
Herran kasvojen edestä.
Ja niin Jumalan olikin
ensimmäiseksi pelastettava Joona.
Ja se tapahtuisi siten,
että Jumala lähettää
myrskyjen myrskyn tuolle
laivareitille,
joka kuljettaa Joonaa
ja muuta joukkoa
kohti kaunista jalokiveä.
Joona (1:4) kirjoitti:
Mutta Herra heitti
suuren tuulen merelle,
niin että merellä nousi suuri myrsky
ja laiva oli särkymäisillään.
Jumalan pelastusteko
ei monestikaan ole mahdollinen
ennenkuin elämämme on kokenut myrskyn.
Nyt pelastusteon kohteena on
aivan ensimmäiseksi laivan miehistö,
joka ei vielä ollenkaan tuntenut Jumalaa.
Joona (1:5) kirjoitti:
Niin merimiehet pelkäsivät
ja huusivat avuksi itsekukin jumalaansa.
Ja he heittivät mereen tavarat,
mitä laivassa oli,
keventääkseen sitä.
Laivan miehistö
etsi apua kukin jumalaltaan,
mutta apua ei löytynyt.
Sillä he eivät vielä tunteneet
Elävää Jumalaa.
Joona (1:5-6) kirjoitti:
Mutta Joona oli mennyt
alas laivan pohjalle
ja pannut maata,
ja hän nukkui raskaasti.
Niin laivuri tuli hänen luoksensa
ja sanoi hänelle:
"Mitäs nukut?
Nouse ja huuda jumalaasi.
Ehkäpä se jumala
muistaa meitä,
niin ettemme huku."
Joona oli kuin päättänyt
vaipua mieluummin meren pohjaan
kuin täyttämään Jumalan kutsun.
Näin alas voi Jumalan palvelijakin joutua.
Ensin Joona ei halunnut mennä
pelastamaan Niiniven kansaa.
Nyt Joona oli antamassa
koko laivan miehistön hukkua kanssaan.
Ehkä Joona kuitenkin
laivurin käskystä alkoi rukoilla Jumalaa.
Miehistö ei tuntenut Elävää Jumalaa,
mutta sillä oli selvästi usko
korkeampaan voimaan,
joka voisi heidät pelastaa.
Joona (1:7) kirjoitti:
Ja he sanoivat toisillensa:
"Tulkaa,
heittäkäämme arpaa,
saadaksemme tietää,
kenen tähden
tämä onnettomuus
on meille tullut".
He todella uskoivat,
että jossain joku tietää,
kenen tähden tämä onnettomuus
on heitä kohdannut.
Joona (1:7) kirjoitti:
Mutta kun he heittivät arpaa,
lankesi arpa Joonalle.
Arpa osui heidän joukossaan
olleelle muukalaiselle.
Ja niin alkoi muukalaisen kovistelu.
Joona (1:8) kirjoitti:
Niin he sanoivat hänelle:
"Ilmoita meille,
kenen tähden
tämä onnettomuus on meille tullut.
Mikä on toimesi ja mistä tulet?
Mikä on sinun maasi
ja mistä kansasta olet?"
Joona väistää kysymyksen
alkuosan.
Hän ei vieläkään tunnusta,
että hän on syyllinen
heidän tuhoonsa.
Aivan samoin kuin
Joona olisi ollut
syyllinen Niiniven tuhoon,
jos Jumala ei olisi
armossaan pysäyttänyt
Joonan pakomatkaa.
Joona (1:9) kirjoitti:
Hän vastasi heille:
"Minä olen hebrealainen,
ja minä pelkään Herraa,
taivaan Jumalaa,
joka on tehnyt meren ja kuivan maan"
Kuulustelu jatkuu,
ja siinä käy ilmi,
Joonan matkan tarkoitus.
Joona (1:10) kirjoitti:
Niin miehet peljästyivät suuresti
ja sanoivat hänelle:
"Miksi olet tehnyt näin?"
Sillä miehet tiesivät,
että hän oli pakenemassa
Herran kasvojen edestä;
hän oli näet ilmaissut sen heille.
Miehistö on saanut kokea
valtavan Jumalan saarnan,
jonka Jumala on pitänyt heille,
vaikka Joonan olisi pitänyt
olla Kyyhkynen heillekin.
Miehistö tietää,
että Joonan Jumala on Elävä Jumala,
ja voi heidät pelastaa.
Ja Joona tuntee Herransa,
ja tietää vastauksen,
miten he voivat pelastua.
Joona (1:11) kirjoitti:
He sanoivat hänelle:
"Mitä on meidän tehtävä sinulle,
että meri tulisi meille tyveneksi?"
Sillä meri myrskysi myrskyämistänsä.
Joon oli alunperin mennyt
laivan ... pohjalle.
Ja nukkui siellä sikeästi.
Sieltä laivuri löysi Joonan.
Ja patisti rukoilemaan
Joonan Jumalaa.
Ja kuten aiemmin totesin,
ehkä Joona totteli laivuria.
Ja oli saanut myös vastauksen.
Ja nyt oli sen tulostamisen aika.
Joona (1:12) kirjoitti:
Hän vastasi heille:
"Ottakaa minut ja heittäkää minut mereen,
niin meri teille tyventyy.
Sillä minä tiedän,
että tämä suuri myrsky
on tullut teille minun tähteni."
Miehistö ei ollut kuitenkaan
halukas heittämään Joonaa mereen.
Nämä pakanat olivat ihan luonnostaan
paljon hurskaampia kuin Joona.
Joona (1:13) kirjoitti:
Miehet soutivat
päästäkseen jälleen kuivalle maalle,
mutta eivät voineet,
sillä meri myrskysi vastaan
myrskyämistänsä.
Ja sitten seuraavaksi
koko miehistö huusi Herraa.
Miehistö oli siis jo pelastettu
ikuiseen elämään.
He uskoivat nyt Elävään Jumalaan.
Joona (1:14) kirjoitti:
Ja he huusivat Herraa
ja sanoivat:
"Voi, Herra,
älä anna meidän hukkua
tämän miehen hengen tähden
äläkä lue syyksemme viatonta verta,
sillä sinä, Herra, teet,
niinkuin sinulle otollista on".
Tuo on aivan selvästi
Pyhän Hengen vaikuttama rukous
laivan miehistöltä.
Siinä on profeetallinen sanoma
myös Joonan kohtalosta
joka sitten oli esikuva
Jumalan Pojan kohtalosta.
Joona (1:15) kirjoitti:
Sitten he ottivat Joonan
ja heittivät hänet mereen,
ja meri asettui raivostansa.
Pakanajumaliin uskonut miehistö
oli tullut Jumalaan uskovaksi.
Ja heidän Jumalansa
antoi heidän heti kokea
uskon kuuliaisuuden seurauksen.
Ja sitten heti sen jälkeen
he alkoivat palvoa Elävää Jumalaa.
Joona (1:16) kirjoitti:
Ja miehet pelkäsivät suuresti Herraa,
uhrasivat Herralle teurasuhrin
ja tekivät lupauksia.
Jumala oli pelastanut
ja antanut mielenmuutoksen
pakanajumaliin uskoneelle miehistölle,
joka oli tullut Herraan uskovaksi.
Ja näin Joonan kautta
- joskaan ei Joonan ansiosta -
pelastui ensimmäiseksi
maailman meriä seilaavan
hukkuvan laivan miehistö.
