Kirjoittaja עֵד » 19.08.2023 10:27
Tästä on varmasti monta keskustelua viritetty tai ainakin aihetta sivuttu useassakin.
Kun Jeesus pyysi Pietaria ja Andreasta seuraamaan Häntä itseään, kertoo evankeliumi, että ’he kohta (heti) jättivät verkkonsa’.
Mitä minä jätän?
Jätettäviä asioita löytyy. Niitä, joita pidän monella tapaa itselleni tärkeinä. Niin tärkeinä, että käytän aikaani ja voimavarojani ensisijaisesti niihin.
Olen joutunut totisen parannuksen paikalle. Minulla on ja on ollut tottumuksia, jotka korostavat itseäni ja kykyjäni, mutta ne eivät kirkasta Jumalaa. Niissä korostuu omavoimaisuus, impulsiivisuus, murehtiminen ja arvostelu.
Näitä joskus pohtiessani tuudittauduin siihen, että kyse on lihallisesta luonnostani, jota raahaan loppuikäni mukanani. Niinkin, mutta oman elämänsä antaminen Jeesukselle on kuolemista itselle/lihalle. Siinä prosessissa päähenkilö on Pyhä Henki, joka tulella polttaen puhdistaa juurisyineen sen, mikä ei ole Isästä Jumalasta.
On suurta armoa, kun saan seurata Jeesusta ja jättää ’verkkoni’.
Tästä on varmasti monta keskustelua viritetty tai ainakin aihetta sivuttu useassakin.
Kun Jeesus pyysi Pietaria ja Andreasta seuraamaan Häntä itseään, kertoo evankeliumi, että ’he kohta (heti) [b]jättivät[/b] verkkonsa’.
Mitä minä jätän?
Jätettäviä asioita löytyy. Niitä, joita pidän monella tapaa itselleni tärkeinä. Niin tärkeinä, että käytän aikaani ja voimavarojani ensisijaisesti niihin.
Olen joutunut totisen parannuksen paikalle. Minulla on ja on ollut tottumuksia, jotka korostavat itseäni ja kykyjäni, mutta ne eivät kirkasta Jumalaa. Niissä korostuu omavoimaisuus, impulsiivisuus, murehtiminen ja arvostelu.
Näitä joskus pohtiessani tuudittauduin siihen, että kyse on lihallisesta luonnostani, jota raahaan loppuikäni mukanani. Niinkin, mutta oman elämänsä antaminen Jeesukselle on kuolemista itselle/lihalle. Siinä prosessissa päähenkilö on Pyhä Henki, joka tulella polttaen puhdistaa juurisyineen sen, mikä ei ole Isästä Jumalasta.
On suurta armoa, kun saan seurata Jeesusta ja jättää ’verkkoni’.
