Jokainen vastasyntynyt karitsa
on suuren ihmeen todistaja.
Ja puhumme nyt siis
Jeesuksen lampaista.
Ihmeistä suurin on tapahtunut,
kun uusi luomus on syntynyt
ylhäältä / Hengestä.
Ja jokainen Jumalan lapsi
on etuoikeutettu
joskaan ei pakotettu
antamaan itsensä
palvelutehtävään,
Jumalan palvelukseen
eläväksi, pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi.
Paavali (Room 12:1) kirjoitti:
Niin minä
Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.
Näin voidaan sanoa,
että jokainen meistä Jumalan karitsoista
on uhrikaritsa.
Jokainen meistä voi siis olla merkki
paitsi Jumalan kuvana
myös pimeyteen loistavana tähtenä taivaalla.
Tuo uhrautuminen palvelutehtävään
ei kuitenkaan ole pakollista.
Edes Jeesuksen ei olisi ollut pakko
antaa itseään Uhriksi.
Hän olisi silti ollut Jumalan Karitsa.
Jos Jeesus olisi jättänyt Getsemanen yössä
viimeiset lauseet pois rukouksestaan,
niin se olisi tullut kuulluksi sellaisenaan.
Matteus (26:39) kirjoitti:
Isäni, jos mahdollista on,
niin menköön minulta pois tämä malja;
ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon,
vaan niinkuin sinä
Isä olisi ottanut tuon maljan pois.
Isä olisi ollut suorastaan helpottunut.
Eihän Hän olisi millään halunnut
Pojalleen tuollaista kohtaloa.
Isä olisi ottanut Poikansa tykönsä taivaaseen,
ja tullut itse maan päälle,
juomaan tuon kärsimyksen maljan.
Mutta koska Poika halusi,
että Isän hyvä tahto toteutuisi,
niin Poika joi tuon maljan.
Ja nyt Hänellä on kaikki valta
taivaassa ja maan päällä.
Ja Hän on saanut itselleen
ihastuttavimman voittopalkinnon,
mitä Poika voi saada:
Morsiamen.
Sinut ja minut.
Olemme siis kaikki
Hänen lampaitansa.
Jumalan karitsoja.
Me saamme loistaa maailmassa
niinkuin tähdet.
Ja näin olemme merkkeinä
yön pimeyden keskellä.
Osoitamme aikoja.
Pian on aamu.
Mutta ensimmäinen ja tärkein kohde
sille ilosanomalle,
josta olemme saaneet tulla osallisiksi,
ovat alhaisista alhaisimmat.
Halveksitut ja hyljeksityt paimenet.
Jo pelkkä karitsana oleminen,
on merkki näille kurjille.
Mutta toki sitten ajallaan,
mutta tärkeysjärjestyksessä
vasta kakkossijalla
saa hovikin kuulla ilosanoman.
Idän tietäjät näkivät tähden.
Ja lopulta karavaani saapuu
Jerusalemiin.
Herodes ei ilahdu ilosanomasta.
Hänen lupaamansa kumarrus
konkretisoituu pienten
alle kaksivuotiaiden karitsojen
joukkosurmaksi.
Mutta tietäjät toivat Sanan.
Se oli tuotava niillekin,
jotka eivät sitä ottaneet vastaan.
Ja kumma kyllä - Herodeskin uskoi
täydellä varmuudella sen,
mitä hänelle ilmoitettiin.
Ja vieläpä hän uskoi
juutalaisten Jumalan Sanan.
Ja oikein kutsui papit paikalle
Raamattupiiriin.
Matteus (2:4-6) kirjoitti:
Ja hän kokosi kaikki
kansan ylipapit ja kirjanoppineet
ja kyseli heiltä,
missä Kristus oli syntyvä.
He sanoivat hänelle:
"Juudean Beetlehemissä;
sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta:
'Ja sinä Beetlehem,
sinä Juudan seutu,
et suinkaan ole vähäisin
Juudan ruhtinasten joukossa,
sillä sinusta on lähtevä hallitsija,
joka kaitsee minun kansaani Israelia'."
Ylipapit ja kirjanoppineet
ovat innoissaan.
Kirjakääröt aukeavat toisensa jälkeen.
Ensin luetaan hiukan Moosesta.
Sitten Hesekieliä.
Juuda ja Daavid pompahtavat esiin.
Herodes kiirehtii.
Missä? Missä?
Nyt ylipapit ja kirjanoppineet
oikein sydän sykkien nostavat
esiin Miikan kirjan.
Miika (5:1) kirjoitti:
Mutta sinä, Beetlehem Efrata,
joka olet vähäinen olemaan
Juudan sukujen joukossa,
sinusta minulle tulee se,
joka on oleva hallitsija Israelissa,
jonka alkuperä on muinaisuudesta,
iankaikkisista ajoista.
Herodes tietää nyt ajan ja paikan.
Mutta haluaa vielä tarkennusta.
Oppineet käärivät tekstiä
hiukan taaksepäin.
Miika (4:8) kirjoitti:
Ja sinä Karjatorni,
tytär Siionin kukkula!
Sinun luoksesi on tuleva,
on saapuva entinen hallitus,
tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus.
Herodes tietää ja uskoo todeksi kaiken.
Tuossa laumatornissa syntyi
vajaat pari vuotta sitten Messias.
Mutta Herodes ei suinkaan
halua ottaa vastaan Messiasta.
Taas on enkeleillä tehtävä.
Joosef ja Maria ja Jumalan Karitsa
on saatava pois Herodeksen käsistä.
Heti!
Pieni pakolaisjoukko syöksyy
yön pimeyteen.
Onneksi heillä oli tietäjien
tuomia lahjoja,
joiden avulla selvitä ensi alkuun
jossain maailman kolkassa.
Mitä mahtoivat ylipapit ja kirjanoppineet
ajatella kaikesta.
Oliko heillä yhtä vahva usko
kuin Herodeksella.
Olivatko hekin menossa
kumartamaan juutalaisten Kuningasta.
Jos olivat,
niin hirvittävä oli näky,
jonka kohtasivat.
Ja mielessä soi
niin onnistuneen oloiselta tuntunut
Raamattutunti.
Olemme merkin äärellä.
Merkin,
jonka Jesaja toi ilmoille
oman pienen poikansa myötä.
Lähtötilanne Jesajan kirjan luvussa 7 on tämä:
Jesaja (7:1-2) kirjoitti:
Aahaan,
Jootamin pojan,
Ussian pojanpojan,
Juudan kuninkaan,
aikana
lähtivät
Resin, Aramin kuningas,
ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas,
sotimaan Jerusalemia vastaan,
mutta he eivät voineet valloittaa sitä.
Ja kun Daavidin huoneelle ilmoitettiin sanoma:
"Aram on leiriytynyt Efraimiin",
niin kuninkaan ja hänen kansansa sydän vapisi,
niinkuin metsän puut vapisevat tuulessa.
Silloin Herra antaa Jesajalle
käskyn mennä Aahasta vastaan.
Käskyyn sisältyy hyvin erikoinen kohta.
Jesajan tulee ottaa mukaansa
pienen pieni poikalapsensa.
Jesaja 7:3) kirjoitti:
Silloin Herra sanoi Jesajalle:
"Mene Aahasta vastaan,
sinä ja sinun poikasi Sear-Jaasub,
Ylälammikon vesijohdon päähän,
Vanuttajankedon tielle
Ja näin Jesaja teki.
Hän otti mukaansa
pienen pienen poikalapsensa,
ja meni kertomaan Aahaalle
ne sanat, jotka Herra oli sanonut:
Jesaja (7:4-9) kirjoitti:ja sano hänelle:
Ole varuillasi ja pysy rauhallisena,
älä pelkää,
älköönkä sydämesi säikkykö
noita kahta savuavaa kekäleenpätkää:
Resinin ja Aramin ynnä Remaljan pojan
vihanvimmaa.
Koska Aram, Efraim ja Remaljan poika
ovat hankkineet pahaa
sinua vastaan sanoen: 'Lähtekäämme Juudaa vastaan,
täyttäkäämme se kauhulla,
vallatkaamme se itsellemme
ja asettakaamme sinne kuninkaaksi
Taabalin poika',niin sanoo Herra, Herra näin:
Ei se onnistu, eikä se tapahdu.
Sillä Aramin pää on Damasko,
ja Damaskon pää on Resin
- mutta kuusikymmentä viisi vuotta vielä,
ja Efraim on muserrettu
eikä ole enää kansa -
ja Efraimin pää on Samaria,
ja Samarian pää on Remaljan poika.
Ellette usko, niin ette kestä."
Sanoma päättyy vakavaan lauseeseen:
"Ellette usko, niin ette kestä".
Katsotaan sama lause KJV:stä:
"If ye will not believe,
surely ye shall not be established."Siis kysymys on Juudan kansan kohtalosta.
Tuon kansan, joka nyt vapisi kuin haavanlehti.
Jos Aahas ei ota uskossa vastaan sitä sanomaa,
jonka Jesaja on hänelle tuonut,
niin Juudan kansa on mennyttä.
Ja niin Herra haluaa antaa merkin
vahvistamaan Aahaan vapisevaa sydäntä,
jotta Aahas ei pelkäisi, vaan uskoisi.
Jesaja (7:10-11) kirjoitti:
Ja Herra puhui jälleen Aahaalle sanoen:
"Pyydä itsellesi merkki Herralta, Jumalaltasi,
pyydä alhaalta syvyydestä
taikka ylhäältä korkeudesta."
Aahas ei vieläkään tahdo ottaa vastaan
Jesajan sanomaa,
eikä edes Herran lupaamaa merkkiä,
joka vahvistaisi Jesajan ilmoituksen.
Jesaja (7:12) kirjoitti:
Mutta Aahas vastasi:
"En pyydä enkä kiusaa Herraa."
Herra pyysi Aahasta pyytämään merkin,
ja Aahas sanoo:
"En kiusaa Herraa".
Pahemmin ei voisi enää Herraa kiusata.
Jesaja on siellä
pienen pienen poikalapsensa kansa,
mutta tuntuu, että aivan turhaan.
Aahas ei ota vastaan Herran Sanaa.
Vaan aivan päinvastoin
vastaa siihen sellaiseen tyyliin,
että on ihme,
ettei salama taivaasta lyö häntä maahan.
Mutta Herra on armollinen.
Hän Itse antaa merkin.
Jesaja (7:13-14) kirjoitti:
Siihen hän lausui:
"Kuulkaa, te Daavidin suku,
eikö se riitä, että te ihmiset väsytätte,
kun vielä minun Jumalanikin itseenne väsytätte?
Sentähden Herra itse antaa teille merkin:
Katso,
neitsyt tulee raskaaksi
ja synnyttää pojan
ja antaa hänelle nimen
Immanuel.
Mitään tämän varmempaa merkkiä
ei Herra olisi voinut antaa siitä,
että Juuda ei tuhoudu.
Juudan kansa ei voi lakata olemasta,
sillä Jumala on sen kansan kautta
luvannut tuoda maailmaan Messiaan.
Messiaan joka on
Jumala kanssamme,
mutta ei pelkästään Jumala.
Hän on myös ihminen,
joka pienen pienenä poikana
on syövä maitoa ja hunajaa.
Jesaja (7:15) kirjoitti:
Voita ja hunajaa
hän syö siinä iässä,
jolloin hän oppii hylkäämään pahan
ja valitsemaan hyvän;
Messiaan täytyy syntyä ihmiseksi,
jotta Hän voisi täyttää lain.
Vain ihmisenä
Jumaluudestaan riisuutuneena,
Hän voi sen tehdä.
Hänen täytyy saada kokea kaikki kiusaukset,
jotta Hän voi täyttää lain
ja osoittautua kelvolliseksi Uhriksi.
"Butter and honey shall he eat,
that he may KNOW to refuse the evil,
and choose the good."
Ensimmäinen merkki siitä,
että Juuda ei tuhoudu,
on siis yksinkertaisesti se,
että Messias syntyy tästä kansasta.
Tämä kansa ei voi tuhoutua eikä lakata olemasta.
Mutta Herra antaa vielä toisen merkin.
Ja vihdoin Jesaja ymmärtää,
minkä ihmeen takia
hänen täytyi raahata
pienen pieni poikalapsensa
tähän tilanteeseen.
Jesaja kääntää kasvonsa
sylissään olevaan poikalapseen,
eikä enää puhu käyttäen
samoja ilmaisuja kuin puhuessaan
Messiaasta/Pojasta,
vaan puhuu nyt oikein käännettynä
pojustaan.
Jesaja (7:16) kirjoitti:
Ja ennenkuin tämä poju
on oppinut hylkäämään pahan
ja valitsemaan hyvän,
tulee autioksi maa,
jonka kahta kuningasta sinä kauhistut.
Eli jo ennenkuin tämä poju,
Jesajan poika Sear-Jaasub,
on oppinut erottamaan hyvän ja pahan,
tulee autioksi maa (Syyria / Israelin pohj.valtio),
jonka kahta kuningasta (Jes 7:1) sinä kauhistut (Jes 7:2).
________
Ellette usko, ette kestä.
Messias oli syntynyt.
Tullut omiensa tykö
taivaasta Isän luota.
Mutta he eivät uskoneet.
Eivät ottaneet Häntä vastaan.
He eivät nähneet sitä,
mitä paimenet näkivät
ja uskoivat.
Paimenet ymmärsivät
täydellisesti sen,
mitä Johannes Kastaja sitten
kolme vuosikymmentä myöhemmin
kuulutti:
Johannes (1:29) kirjoitti:
Katso,
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!
Paimenet näkivät aivan luonnostaan
seimessä Karitsan kapaloituna
ja pehmusteille asetettuna
Herran palvelusta varten.
UhriKaritsan.
Paimenet,
joilla ei sapattia koskaan ollut,
olivat saaneet jokapäiväisen sapatinlevon.
Fariseukset laskivat askeleita,
mutta paimenet olivat vapaita
joka ikinnen päivä viillettämään
pitkin laitumia tietoisena siitä,
että heille oli syntynyt Vapauttaja.
Israel ei uskonut eikä kestänyt.
VT:n ehtojen mukaisesti se
joutui pitkälle sakkokierrokselle.
Mutta Viikunapuun ihme on tapahtunut.
Israel on jälleen paikallaan.
Viikunapuu on merkkien merkki.
Messias on taas tulossa maan päälle.