Kirjoittaja Natanael » 21.12.2022 13:40
Ihmiset, uskovatkaan, eivät näe omaa syntisyyttään niin pahana kuin mitä se todellisuudessa on. Sydämessämme on kovuutta ja sokeutta niin paljon, että emme huomaa kaikkia väärintekemisiämme ja loukkauksiamme – tapahtuivatpa ne sitten teoissa, sanoissa (puhuttuna tai kirjoitettuna), laiminlyönneissä tai ajatuksissamme. Jumala antaa omalle lapselleen anteeksi kaikki synnit, myös ne, joita emme osaa tunnustaa tai joita emme edes tiedosta. Jos niin ei tapahtuisi, niin olisimme kaikki hukassa - olemme niin vajavaisia, myös tunnustaessamme syntejämme Taivaalliselle Isällemme.
On syytä kysyä itseltämme: jos Jumala antaa meille anteeksi, niin annammeko me lähimmäisillemme anteeksi “tilanteessa kuin tilanteessa”.
Olet syntinen, aivan niin kuin minä ja kaikki muutkin ihmiset. Odotatko, että Jeesus antaa sinulle aina kaikki syntisi anteeksi, kun menet Vapahtajasi luokse? Onneksemme Pietari kysyi Jeesukselta Matteuksen evankeliumin 18:ssa luvussa, pitääkö sitten meidänkin aina antaa anteeksi lähimmäisellemme - ja mikä parasta, Jeesus antoi selkevän vastauksen. Tässä Raamatun jaksossa mainitaan moneen kertaan luku seitsemän; se on Raamatussa täydellisyyden luku. Vertaus on todella vahvasti puhutteleva ja pysäyttävä. Suluissa selittävä lisäykseni.
Matteus (18:21-35) kirjoitti:
Silloin Pietari meni hänen tykönsä
ja sanoi hänelle:
"Herra, kuinka monta kertaa
minun on annettava anteeksi veljelleni,
joka rikkoo minua vastaan?
Ihanko seitsemän kertaa?"
Jeesus vastasi hänelle:
"Minä sanon sinulle:
ei seitsemän kertaa,
vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän (AINA).
Sentähden taivasten valtakunta
on verrattava kuninkaaseen,
joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
Ja kun hän rupesi tilintekoon,
tuotiin hänen eteensä eräs,
joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa,
niin hänen herransa määräsi
myytäväksi hänet
ja hänen vaimonsa ja lapsensa
ja kaikki, mitä hänellä oli,
ja velan maksettavaksi.
Silloin palvelija lankesi maahan
ja rukoili häntä sanoen:
'Ole pitkämielinen minua kohtaan,
niin minä maksan sinulle kaikki.'
Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa,
ja hän päästi hänet
ja antoi hänelle velan anteeksi.
Mutta mentyään ulos
se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan,
joka oli hänelle velkaa sata denaria;
ja hän tarttui häneen,
kuristi häntä kurkusta ja sanoi:
'Maksa, minkä olet velkaa.'
Niin hänen kanssapalvelijansa
lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen:
'Ole pitkämielinen minua kohtaan,
niin minä maksan sinulle.'
Mutta hän ei tahtonut,
vaan meni ja heitti hänet vankeuteen,
kunnes hän maksaisi velkansa.
Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät,
mitä tapahtui,
tulivat he kovin murheellisiksi
ja menivät ja ilmoittivat herrallensa
kaiken, mitä oli tapahtunut.
Silloin hänen herransa
kutsui hänet eteensä
ja sanoi hänelle:
'Sinä paha palvelija!
Minä annoin sinulle anteeksi
kaiken sen velan,
koska sitä minulta pyysit;
eikö sinunkin olisi pitänyt
armahtaa kanssapalvelijaasi,
niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Ja hänen herransa vihastui
ja antoi hänet vanginvartijan käsiin,
kunnes hän maksaisi kaiken,
minkä oli hänelle velkaa.
Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille,
ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.
(ANTEEKSI ANTAMATON SYDÄN EI ELÄ ARMOSTA) Mikä on edellisen Raamatun kohdan opetus meille? Jos sisäistät, mitä Jumalan anteeksianto ja armo on, niin muutut sydämessäsi anteeksiantavaksi, etkä voi olla antamatta anteeksi lähimäisillesi. Armahdettu, suuri syntinen, tiedostaa oman suuren syntisyytensä, joten hän ei voi koskaan lähestyä toista lähimmäistä kuin “ylhäältä päin”.
Matteus (7:5) kirjoitti:
Sinä ulkokullattu,
ota ensin malka (=tukki)
omasta silmästäsi,
ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
Sekä anteeksisaaminen, että anteeksiantamisemme perustuu Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemaan syntiemme sovittamiseksi. Jeesuksen seuraajat ovat saaneet sisimpäänsä Pyhän Hengen, joka on uudistanut meidän mielemme.
Paavali (1 Kor 2:16) kirjoitti:
Sillä:
"kuka on tullut tuntemaan Herran mielen,
niin että voisi neuvoa häntä?"
Mutta meillä on Kristuksen mieli.
Vaikka haluaisimme antaa anteeksi, niin meidän ongelmamme on mielemme haavoittuvaisuus. Esimerkiksi avioliitossa tapahtunut uskottomuus voidaan kyllä antaa anteeksi, mutta syytön osapuoli joutuu kantamaan sydämessään loukkauksen aiheuttamaa haavaa usein hyvinkin kauan. Jumala on toisenlainen.
Jesaja (43:25) kirjoitti:
Minä, minä
pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden,
enkä sinun syntejäsi muista.
Kuulin tämän runon opiskeliaikoinani ja se jäi pysyvästi mieleeni:
“Voiko kukaan rakastaa minua sellaisena kuin olen, syyttämättä, muuttamatta?
Näen äitini silmät, ne vastaavat kyllä - ja ryöväri ristiltään vastaa “Kyllä, kyllä”. Ihmiset, uskovatkaan, eivät näe omaa syntisyyttään niin pahana kuin mitä se todellisuudessa on. Sydämessämme on kovuutta ja sokeutta niin paljon, että emme huomaa kaikkia väärintekemisiämme ja loukkauksiamme – tapahtuivatpa ne sitten teoissa, sanoissa (puhuttuna tai kirjoitettuna), laiminlyönneissä tai ajatuksissamme. Jumala antaa omalle lapselleen anteeksi kaikki synnit, myös ne, joita emme osaa tunnustaa tai joita emme edes tiedosta. Jos niin ei tapahtuisi, niin olisimme kaikki hukassa - olemme niin vajavaisia, myös tunnustaessamme syntejämme Taivaalliselle Isällemme.
On syytä kysyä itseltämme: jos Jumala antaa meille anteeksi, niin annammeko me lähimmäisillemme anteeksi “tilanteessa kuin tilanteessa”.
Olet syntinen, aivan niin kuin minä ja kaikki muutkin ihmiset. Odotatko, että Jeesus antaa sinulle aina kaikki syntisi anteeksi, kun menet Vapahtajasi luokse? Onneksemme Pietari kysyi Jeesukselta Matteuksen evankeliumin 18:ssa luvussa, pitääkö sitten meidänkin aina antaa anteeksi lähimmäisellemme - ja mikä parasta, Jeesus antoi selkevän vastauksen. Tässä Raamatun jaksossa mainitaan moneen kertaan luku seitsemän; se on Raamatussa täydellisyyden luku. Vertaus on todella vahvasti puhutteleva ja pysäyttävä. Suluissa selittävä lisäykseni.
:bible: [quote="Matteus (18:21-35)"][color=#004000]
Silloin Pietari meni hänen tykönsä
ja sanoi hänelle: [/color]
[color=#404000]"Herra, kuinka monta kertaa
minun on annettava anteeksi veljelleni,
joka rikkoo minua vastaan? [/color]
Ihanko seitsemän kertaa?"
[color=#004000]Jeesus vastasi hänelle: [/color]
[color=#804000]"Minä sanon sinulle:
ei seitsemän kertaa,
vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän[/color] [color=#8080FF](AINA). [/color]
[color=#804000]Sentähden taivasten valtakunta
on verrattava kuninkaaseen,
joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
Ja kun hän rupesi tilintekoon,
tuotiin hänen eteensä eräs,
joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa,
niin hänen herransa määräsi
myytäväksi hänet
ja hänen vaimonsa ja lapsensa
ja kaikki, mitä hänellä oli,
ja velan maksettavaksi.
Silloin palvelija lankesi maahan
ja rukoili häntä sanoen: [/color]
[color=#404000]'Ole pitkämielinen minua kohtaan,
niin minä maksan sinulle kaikki.' [/color]
[color=#804000]Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa,
ja hän päästi hänet
ja antoi hänelle velan anteeksi.
Mutta mentyään ulos
se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan,
joka oli hänelle velkaa sata denaria;
ja hän tarttui häneen,
kuristi häntä kurkusta ja sanoi: [/color]
[color=#404000]'Maksa, minkä olet velkaa.' [/color]
[color=#804000]Niin hänen kanssapalvelijansa
lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: [/color]
[color=#404000]'Ole pitkämielinen minua kohtaan,
niin minä maksan sinulle.' [/color]
[color=#804000]Mutta hän ei tahtonut,
vaan meni ja heitti hänet vankeuteen,
kunnes hän maksaisi velkansa.
Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät,
mitä tapahtui,
tulivat he kovin murheellisiksi
ja menivät ja ilmoittivat herrallensa
kaiken, mitä oli tapahtunut.
Silloin hänen herransa
kutsui hänet eteensä
ja sanoi hänelle: [/color]
[color=#800000]'Sinä paha palvelija!
Minä annoin sinulle anteeksi
kaiken sen velan,
koska sitä minulta pyysit;
eikö sinunkin olisi pitänyt
armahtaa kanssapalvelijaasi,
niinkuin minäkin sinua armahdin?' [/color]
[color=#804000]Ja hänen herransa vihastui
ja antoi hänet vanginvartijan käsiin,
kunnes hän maksaisi kaiken,
minkä oli hänelle velkaa.
Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille,
ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.[/color] [/quote]
[size=150](ANTEEKSI ANTAMATON SYDÄN EI ELÄ ARMOSTA)[/size]
Mikä on edellisen Raamatun kohdan opetus meille? Jos sisäistät, mitä Jumalan anteeksianto ja armo on, niin muutut sydämessäsi anteeksiantavaksi, etkä voi olla antamatta anteeksi lähimäisillesi. Armahdettu, suuri syntinen, tiedostaa oman suuren syntisyytensä, joten hän ei voi koskaan lähestyä toista lähimmäistä kuin “ylhäältä päin”.
:bible: [quote="Matteus (7:5)"][color=#804000]
Sinä ulkokullattu,
ota ensin malka[/color] [color=#8080FF](=tukki) [/color]
[color=#804000]omasta silmästäsi,
ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.[/color] [/quote]
Sekä anteeksisaaminen, että anteeksiantamisemme perustuu Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemaan syntiemme sovittamiseksi. Jeesuksen seuraajat ovat saaneet sisimpäänsä Pyhän Hengen, joka on uudistanut meidän mielemme.
:bible: [quote="Paavali (1 Kor 2:16)"][color=#004000]
Sillä: [/color]
[color=#804000]"kuka on tullut tuntemaan Herran mielen,
niin että voisi neuvoa häntä?" [/color]
[color=#004000]Mutta [b]meillä on Kristuksen mieli.[/b][/color] [/quote]
Vaikka haluaisimme antaa anteeksi, niin meidän ongelmamme on mielemme haavoittuvaisuus. Esimerkiksi avioliitossa tapahtunut uskottomuus voidaan kyllä antaa anteeksi, mutta syytön osapuoli joutuu kantamaan sydämessään loukkauksen aiheuttamaa haavaa usein hyvinkin kauan. Jumala on toisenlainen.
:bible: [quote="Jesaja (43:25)"][color=#804000]
Minä, minä
pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden,
[b]enkä sinun syntejäsi muista[/b].[/color] [/quote]
Kuulin tämän runon opiskeliaikoinani ja se jäi pysyvästi mieleeni:
[size=150]“Voiko kukaan rakastaa minua sellaisena kuin olen, syyttämättä, muuttamatta?
Näen äitini silmät, ne vastaavat kyllä - ja ryöväri ristiltään vastaa “Kyllä, kyllä”. [/size]
