Kirjoittaja Natanael » 31.07.2022 09:48
Milloin olet viimeksi kuullut jonkun puhuvan julistuksessaan Jumalan pelosta tai “Jumalaa pelkääväisestä” - niin, kenties et koskaan? Herätyksen aikoina tuo käsite on ollut hyvinkin tuttu, kun Pyhän Hengen koskettamat Sanan kuulijat tunnustivat syntejään ja lähtivät sydämensä halusta seuraamaan Herraansa ja Vapahtajaansa. Tässä ketjussa on otettu esille esimerkkinä Jumalaa pelkääväinen Kornelius, mutta on syytä pohtia, mitä tuo sanapari “Jumalaa pelkääväinen” pitää sisällään.
Käsite
“Jumalaa pelkääväinen” on yksi tapa kuvata ihmisen sydämen oikeaa suhdetta Jumalaan.
Hän, joka tuntee tosi Jumalan Sanansa (=laki ja evankeliumi) kautta ja joka kunnioittaa Sanassa ilmoitettua Herraansa, ei millään muotoa halua loukata Luojaansa ja Tuomariaan. Tämä liittyy välttämättä Jumalan pelkoon. Uskosta osattoman ja Jumalan lapsen suhtautumisen välillä on kuitenkin vissi ero.
Uskottomalle Jumalan pelko merkitsee Jumalan tuomiota ja iankaikkista kuolemaa, joka on iankaikkinen ero Jumalasta. Pyhä Henki voi herättää maallisessa ihmisessä oikeaa Jumalan pelkoa, jonka tarkoituksena on ajaa kadotukseen matkalla oleva ihminen armahtajansa suojiin ja pelastukseen. Jeesus ilmaisee tämän hyvin suoraan.
Luuk.12:5 (Luukas) kirjoitti:“Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.”
Uskovaiselle Jumalan pelko merkitsee tyystin muuta. Meillähän on turvallinen ja armahtava Taivaan Isä, jonka puheille saamme rohkeasti ja iloiten aina mennä. Uskovaisen pelko on Jumalan ja Hänen tahtonsa syvää kunnioittamista. Tällainen pelko, “pyhä arkuus”, motivoi meitä alistumaan maailmankaikkeuden Luojalle. Jumala katsoo niiden puoleen, jotka vaeltavat aralla tunnolla: tietoisina omasta heikkoudestaan ja Jumalan pyhyydestä. Tällainen asenne tekee ja pitää meidät riippuvaisina Jumalan rakkaudesta ja armosta.
Jes.66:2 (Jesaja) kirjoitti:“Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.”
Hepr. 12:28-29 kuvaa tätä hyvin:
"Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli." Uskovien Jumalaa kohtaan tuntema pelko kuvataan usein Jumalan kunnioittamisena. Kunnioitus toki kuuluu Jumalan pelkoon, mutta siihen kuuluu muutakin. Uskovalle raamatulliseen Jumalan pelkoon kuuluu Jumalan syntiä kohtaan tunteman vihan ymmärtäminen ja sitä seuraavan tuomion tiedostaminen. Tähän liittyy aikaisemmin Jesajan kirjasta siteeraamani sanapari “arka tunto”.
Oikeanlaista Herran pelkoa sydämessään tunteva haluaa karttaa syntiä ja ojentautua elämässään Jumalan Sanan mukaan. Tällainen arkuus liittyy siihen tosiasiaan,että Taivaan Isä voi myös kurittaa rakkaita lapsiaan. Vaikka se tapahtuu rakkaudessa, on se silti pelottavaa, emmekä Herran kuritusta itsellemme toivo emmekä sellaista pyydä. Lapsina vanhempiemme kurituksen pelko saattoi pidättää meitä monista pahoista teoista. Sama pätee suhteessamme Jumalaan. Meidän on syytä pelätä hänen kuritustaan ja sen tähden elää häntä miellyttävällä tavalla. Ellemme vaella aralla tunnolla, tiedostamme vain pintapuolisesti millainen meidän taivaallinen Isämme on. Siksi Herran pelko on aivan Jumalan tuntemisen alkulähteellä.
(Hebr.12:5) kirjoitti: “ja te olette unhottaneet kehotuksen, joka puhuu teille niin kuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee.”
(Sananl.1:7) kirjoitti:“Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.”
Milloin olet viimeksi kuullut jonkun puhuvan julistuksessaan Jumalan pelosta tai “Jumalaa pelkääväisestä” - niin, kenties et koskaan? Herätyksen aikoina tuo käsite on ollut hyvinkin tuttu, kun Pyhän Hengen koskettamat Sanan kuulijat tunnustivat syntejään ja lähtivät sydämensä halusta seuraamaan Herraansa ja Vapahtajaansa. Tässä ketjussa on otettu esille esimerkkinä Jumalaa pelkääväinen Kornelius, mutta on syytä pohtia, mitä tuo sanapari “Jumalaa pelkääväinen” pitää sisällään.
Käsite [b]“Jumalaa pelkääväinen” on yksi tapa kuvata ihmisen sydämen oikeaa suhdetta Jumalaan.
[/b]
Hän, joka tuntee tosi Jumalan Sanansa (=laki ja evankeliumi) kautta ja joka kunnioittaa Sanassa ilmoitettua Herraansa, ei millään muotoa halua loukata Luojaansa ja Tuomariaan. Tämä liittyy välttämättä Jumalan pelkoon. Uskosta osattoman ja Jumalan lapsen suhtautumisen välillä on kuitenkin vissi ero.
Uskottomalle Jumalan pelko merkitsee Jumalan tuomiota ja iankaikkista kuolemaa, joka on iankaikkinen ero Jumalasta. Pyhä Henki voi herättää maallisessa ihmisessä oikeaa Jumalan pelkoa, jonka tarkoituksena on ajaa kadotukseen matkalla oleva ihminen armahtajansa suojiin ja pelastukseen. Jeesus ilmaisee tämän hyvin suoraan.
:bible: [quote="Luuk.12:5 (Luukas)"]“Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.”
[/quote]
[b]Uskovaiselle Jumalan pelko merkitsee tyystin muuta.[/b] Meillähän on turvallinen ja armahtava Taivaan Isä, jonka puheille saamme rohkeasti ja iloiten aina mennä. Uskovaisen pelko on Jumalan ja Hänen tahtonsa syvää kunnioittamista. Tällainen pelko, “pyhä arkuus”, motivoi meitä alistumaan maailmankaikkeuden Luojalle. Jumala katsoo niiden puoleen, jotka vaeltavat aralla tunnolla: tietoisina omasta heikkoudestaan ja Jumalan pyhyydestä. Tällainen asenne tekee ja pitää meidät riippuvaisina Jumalan rakkaudesta ja armosta.
:bible: [quote="Jes.66:2 (Jesaja)"]“Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.”
[/quote]
Hepr. 12:28-29 kuvaa tätä hyvin:[i] "Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti,[u] kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein,[/u] sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli." [/i]
Uskovien Jumalaa kohtaan tuntema pelko kuvataan usein Jumalan kunnioittamisena. Kunnioitus toki kuuluu Jumalan pelkoon, mutta siihen kuuluu muutakin. Uskovalle raamatulliseen Jumalan pelkoon kuuluu Jumalan syntiä kohtaan tunteman vihan ymmärtäminen ja sitä seuraavan tuomion tiedostaminen. Tähän liittyy aikaisemmin Jesajan kirjasta siteeraamani sanapari “arka tunto”.
[b]Oikeanlaista Herran pelkoa sydämessään tunteva haluaa karttaa syntiä ja ojentautua elämässään Jumalan Sanan mukaan. [/b]
Tällainen arkuus liittyy siihen tosiasiaan,että Taivaan Isä voi myös kurittaa rakkaita lapsiaan. Vaikka se tapahtuu rakkaudessa, on se silti pelottavaa, emmekä Herran kuritusta itsellemme toivo emmekä sellaista pyydä. Lapsina vanhempiemme kurituksen pelko saattoi pidättää meitä monista pahoista teoista. Sama pätee suhteessamme Jumalaan. Meidän on syytä pelätä hänen kuritustaan ja sen tähden elää häntä miellyttävällä tavalla. Ellemme vaella aralla tunnolla, tiedostamme vain pintapuolisesti millainen meidän taivaallinen Isämme on. Siksi Herran pelko on aivan Jumalan tuntemisen alkulähteellä.
:bible: [quote="(Hebr.12:5)"] “ja te olette unhottaneet kehotuksen, joka puhuu teille niin kuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee.”
[/quote]
:bible: [quote="(Sananl.1:7)"]“Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.”[/quote]