)
(Psalm.78:29-31) kirjoitti: “Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.”
Rupattelija kirjoitti:“Miksi Jumala salli heidän saada heidän himoamansa ruokaa? Miksei se ruoka saanut heidän himoansa tyydytetyksi?”
Jumala ei ole syyllinen siitä, että Hän salli Adamin ja Eevan saada maistaa kiellettyä hedelmää (ensimmäisten ihmisten himoamaa ruokaa) - eikä Jumala ole vastuussa siitäkään, että Hän sallii meidänkin langeta halutessamme seuraamaan synnillisiä himojamme. Jokainen ihminen on Jumalan edessä vastuussa omista lankeemuksistaan. Oli himomme kohde mitä tahansa – raha, seksi, valta – ei niitä tarvitse kenenkään meille tyrkyttää, tarjontaa kyllä aina piisaa.
Suuri tragedia on siinä, että vaikka saisimme nauttia jostain synnillisen himon kohteesta mielin määrin, niin
emme me kuitenkaan himoon väsy:
“söivät ja tulivat kylläisiksi....eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet.” Myös seksuaalinen himo johtaa teon jälkeen hetkelliseen seksuaaliseen tyydytykseen, mutta himo jää elämään. Myös rahan ja vallan suhteen tilanne on sama: hyvin rikas ja vallan kahvassa oleva himoitsee aina vain lisää. Synti on kuin eläin: mitä enemmän sitä ajatuksin tai teoin ruokimme, niin sitä enemmän se voimistuu.
Synti tuottaa aina vain lyhytkestoista ajallista iloa.
“Mutta kun heidän lihansa oli vielä heidän suussaan, ennen kuin he kykenivät sulattamaan haluttua lihaansa, se muuttui heidän tuhokseen“– lyhyt oli ilo, karkelot päättyivät hautajaisiin.
“Eivät olleet vielä himoansa tyydyttäneet”
- tähänkin sisältyy varoitus: tyydytät tänään jotakin himoasi – himosi jää, mutta himosi kohde voi vaihtua. Ei ole harvinaista, että vallan sokaisema lankeaa seksuaaliseen haureuteen kuvitellen, että hänelle kuuluu valta myös vastakkaisen sukupuolen ruumiiseen.
Tuho tuli nopeasti - aivan kuten persialaiset tappoivat Belsassarin, kun hän juhli aatelistensa kanssa, keskellä iloa ja kestityksiä Danielin kirjan viidennessä luvussa.
Näen tässä tällaisenkin opetuksen: emme saa koskaan arvioida ihmisten onnellisuutta heidän “yltäkylläisen ruokapöytänsä perusteella. Meidän olisi nähtävä lähimmäisen sydämeen. Köyhin nälkiintynyt uskovainen on enemmän kadehdittava kuin maailman suosituin tai rikkain ihminen. “Parempi olla Jumalan koira kuin paholaisen rakastaja”.
Kuinka me toimimme, kun mieleemme nousee synnillisiä himoja? Tunnustammeko me syntimme Jumalalle vai jatkammeko vain elämäämme synnin mässäilyssä? Saadessamme anteeksiannon Herraltamme ja Vapahtajaltanne sydämemme vahvistuu seuraamaan Jeesusta elämän tiellä.
Hebr,13:9 kirjoitti:“Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä
on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista,
joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.”
:bible: )[quote="(Psalm.78:29-31)"] “Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.” [/quote]
[quote="Rupattelija"]“Miksi Jumala salli heidän saada heidän himoamansa ruokaa? Miksei se ruoka saanut heidän himoansa tyydytetyksi?”
[/quote]
Jumala ei ole syyllinen siitä, että Hän salli Adamin ja Eevan saada maistaa kiellettyä hedelmää (ensimmäisten ihmisten himoamaa ruokaa) - eikä Jumala ole vastuussa siitäkään, että Hän sallii meidänkin langeta halutessamme seuraamaan synnillisiä himojamme. Jokainen ihminen on Jumalan edessä vastuussa omista lankeemuksistaan. Oli himomme kohde mitä tahansa – raha, seksi, valta – ei niitä tarvitse kenenkään meille tyrkyttää, tarjontaa kyllä aina piisaa.
Suuri tragedia on siinä, että vaikka saisimme nauttia jostain synnillisen himon kohteesta mielin määrin, niin[b] [size=150]emme me kuitenkaan himoon väsy[/size][/b]:[i] “söivät ja tulivat kylläisiksi....eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet.” [/i]Myös seksuaalinen himo johtaa teon jälkeen hetkelliseen seksuaaliseen tyydytykseen, mutta himo jää elämään. Myös rahan ja vallan suhteen tilanne on sama: hyvin rikas ja vallan kahvassa oleva himoitsee aina vain lisää. Synti on kuin eläin: mitä enemmän sitä ajatuksin tai teoin ruokimme, niin sitä enemmän se voimistuu.
Synti tuottaa aina vain lyhytkestoista ajallista iloa.[i] “Mutta kun heidän lihansa oli vielä heidän suussaan, ennen kuin he kykenivät sulattamaan haluttua lihaansa, se muuttui heidän tuhokseen“– [/i]lyhyt oli ilo, karkelot päättyivät hautajaisiin. [b]“Eivät olleet vielä himoansa tyydyttäneet”
-[/b] tähänkin sisältyy varoitus: tyydytät tänään jotakin himoasi – himosi jää, mutta himosi kohde voi vaihtua. Ei ole harvinaista, että vallan sokaisema lankeaa seksuaaliseen haureuteen kuvitellen, että hänelle kuuluu valta myös vastakkaisen sukupuolen ruumiiseen.
Tuho tuli nopeasti - aivan kuten persialaiset tappoivat Belsassarin, kun hän juhli aatelistensa kanssa, keskellä iloa ja kestityksiä Danielin kirjan viidennessä luvussa.
Näen tässä tällaisenkin opetuksen: emme saa koskaan arvioida ihmisten onnellisuutta heidän “yltäkylläisen ruokapöytänsä perusteella. Meidän olisi nähtävä lähimmäisen sydämeen. Köyhin nälkiintynyt uskovainen on enemmän kadehdittava kuin maailman suosituin tai rikkain ihminen. “Parempi olla Jumalan koira kuin paholaisen rakastaja”.
Kuinka me toimimme, kun mieleemme nousee synnillisiä himoja? Tunnustammeko me syntimme Jumalalle vai jatkammeko vain elämäämme synnin mässäilyssä? Saadessamme anteeksiannon Herraltamme ja Vapahtajaltanne sydämemme vahvistuu seuraamaan Jeesusta elämän tiellä.
:bible: [quote="Hebr,13:9"]“Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä
[b]on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista,[/b]
joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.” [/quote]
