Eli me annamme anteeksi,
emmenkä nurise/valita/huokaile
toista vastaan.
Mutta jos jollakin
on jotakin meitä vastaan,
niin sitten meidän tulee mennä
sopimaan hänen kanssaan.
Siis ei moittimaan häntä
vaan sopimaan.
Jokaisella meistä
olisi jotain
moittimista eli soimaamista
ihan ketä tahansa vastaan.
Kukaan meistä ei ole täydellinen.
Ja niin myös Jumalalla
olisi meitä vastaan,
koska jokainen on rikkonut
Hänen lakiansa vastaan.
Mutta kun me olemme Jeesuksessa
saaneet omat velkamme anteeksi
niin samoin tulee meidän
antaa anteeksi meidän velallisillemme.
Rakkaus ei kuitenkaan
voi olla välinpitämätön.
Jos veli rikkoo minua vastaan,
niin veljeni tähden,
minun pitäisi määrätyissä tapauksissa
nuhdella häntä kahden kesken.
Ja jos veli kuulee minua,
niin Rakkauteni häntä kohtaan
on silloin voittanut hänet takaisin
vanhurskauteen, rauhaan ja iloon
Pyhässä Hengessä.
Jos veljeni ei kuule,
niin minun pitäisi
ottaa kaksi todistajaa mukaan.
Ja loppuviimein tarvittaessa viedä
asia paikallisseurakunnan eteen.
Ja jos veli ei seurakuntaakaan kuule,
niin sitten voi olla niin,
että veljeni ei ehkä vielä
ollenkaan tunne Jeesusta,
ja silloin tästä eteenpäin
minun tehtäväni on
Rakastaa häntä niin kuin
rakastan ihmistä,
joka ei vielä elä Jumalasuhteessa.
Matteus (18:15-17) kirjoitti:
Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan,
niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken;
jos hän sinua kuulee,
niin olet voittanut veljesi.
Mutta jos hän ei sinua kuule,
niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi,
'että jokainen asia
vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla.'
Mutta jos hän ei kuule heitä,
niin ilmoita seurakunnalle.
Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule,
niin olkoon hän sinulle,
niinkuin olisi pakana ja publikaani.
Korinton seurakunnassa
oli veli,
joka eli hyvin vakavassa synnissä.
Paavali (1 Kor 5:1-2) kirjoitti:
Yleensä kuuluu,
että teidän keskuudessanne
harjoitetaan haureutta,
jopa semmoista haureutta,
jota ei ole pakanainkaan keskuudessa,
että eräskin pitää isänsä vaimoa.
Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi!
Eikö teidän pikemminkin
olisi pitänyt tulla murheellisiksi,
että se,
joka on tuommoisen teon tehnyt,
poistettaisiin teidän keskuudestanne?
Tämän veljen kohdalla
Paavali siis kehottaa toimimaan
edellä lainaamani
Jeesuksen opetuksen mukaisesti
sillä seurauksella,
että tämä veli teki parannuksen.
Paavali (2 Kor 2:5-8) kirjoitti:
Mutta jos eräs on tuottanut murhetta,
ei hän ole tuottanut murhetta minulle,
vaan teille kaikille,
jossakin määrin,
etten liikaa sanoisi.
Semmoiselle riittää se rangaistus,
minkä hän useimmilta on saanut;
niin että teidän päinvastoin
ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa,
ettei hän ehkä menehtyisi
liian suureen murheeseen.
Sentähden minä kehoitan teitä,
että päätätte ruveta osoittamaan
rakkautta häntä kohtaan
Parannus on aina valtavan suuri
ilo ja etuoikeus rikkoneelle.
Tämän ilo ja onni
voi jäädä saamatta,
jos veljet ja sisaret eivät
Rakasta toisiaan siten
kuin Rakastaa tulee.
Tähän Rakkauteen
liittyy kärsiminen.
Ei pidä nurista.
Mutta Rakkaus vaatii
joskus myös nuhtelua
ensisijaisesti kahden kesken.
Pahinta,
mitä uskova voi tehdä
tällaisessa tilanteessa,
on panetteleminen.