Aamen!
Daavidin psalmiinhan avaus viittaa.
Jos Daavid saattoi noin syvästi langeta,
niin miten sitten me riviuskovaiset.
Daavidin lankeemusta muuten edelsi se,
että hän jäi pois taistelusta.
Mutta jos Daavid ei olisi langennut,
ei hän olisi myöskään kirjoittanut tätäkään psalmia.
Hänen mielensä olisi ollut loppuelämän
sellainen kuin se oli
siihen hetkeen saakka,
että profeetta Naatan astuu Daavidin eteen.
Mutta sellainen uskova,
joka on joutunut Daavidin lailla
itkemään ja katumaan syntejään
on myös valmis
Jumalalle kelpaavaksi uhriksi,
josta tuo psalmi puhuu.
Ja tuollainen uskova
on myös kykenevä
tuon psalmin sanoja lainaten
auttamaan muita langenneita:
Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi,
että syntiset sinun tykösi palajaisivat.
Vain särkynyt ja murtunut ruoko
tuottaa resonanssin,
joka koskettaa toista särkynyttä.
Joka ikinen päivä
ja ehkä jopa monta kertaa päivässä,
meidän on hyvä rukoilla
niinkuin Jeesus opetti omiaan:
Luukas (11:4) kirjoitti:anna meille meidän syntimme anteeksi