Raamattu on Jumalan omasivu

Amen. On kahvahdettava myöskin muotojumalisuutta. Keskenkasvuisuus ei ole tavoiteltava asia, vaan kartettava. Armo ja Kristuksen tunteminen enentyköön meissä jotka olemme Kristuksen tuoksu löyhkäävän maailman keskellä.

Kristityn kasvuun liittyvä jae oli nostettu ketjun otsikoksi. Sen vuoksi jatkan nyt 11.9. aloittamaani jakeen käsittelyä askeleen pidemmälle. Viimeksi otin esille erilaisia kasvuohjeita. Koska me vaikutamme kasvuumme, niin sen vuoksi Raamattu myös varoittaa toisesta vaihtoehdosta: emme halua noudattaa Jumalan antamia kasvuohjeita ja niin jäämme keskenkasvuisiksi. Siitä ei hyvä seuraa:

:bible: [quote="Ef 4:14 (Paavali)"][color=#004000]….ettemme enää olisi alaikäisiä,
jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa
ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa.[/color][/quote]

Kehotuksen kasvaa armossa ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa Pietari esittää ikään kuin testamenttinaan kaikille meille Jeesuksen seuraajille aivan viimeisimmän kirjeensä lopussa. Pietarin maallinen elämä oli aivan loppusuoralla eikä hän enää todennäköisesti tulisi näkemään kirjeensä vastaanottajia.
Huomionarvoista on, että kirjeisiin yleensä liitetyt monisanaiset lopputervehdykset puuttuvat. Voi olla, että Pietari tunsi niin suurta huolta vainoihin joutuneista seurakuntalaisista, ettei hänen oma tilanteensa eivätkä edes ystävät nousseet kirjettään lopetellessaan hänen mieleensä. Tämä on ilmeistä, sillä ennen jäähyväissanoja Pietari oli edellisissä luvuissa laajasti kirjoittanut tulevista vaikeuksista ja koettelemuksista. Tässä tilanteessa huoli sielujen pelastuksesta ja uskon säilymisestä äsken uudestisyntyneiden sydämissä nousi nyt keskiöön. Siihen Pietari nyt keskittyi. Terveisten lähettämisten sijasta viimeisessä lauseessaan Pietari vain lausuu kiitollisuutensa Herralleen ja Vapahtajalleen. Ymmärrettävää olisi sekin, että Pietari tunsi elämänsä loppuvaiheissa itsensä myös väsyneeksi, eikä sen vuoksi jaksanut enää olla kovin laajasanainen.

Esille nostetussa otsikkojakeessa Jumala kehottaa meitä Pietarin kautta keskittymään sekä lahjaan (”armossaan”), että lahjan antajaan (”Jeesuksen…tuntemisessa”). Ne kuuluvatkin erottamattomasti yhteen. Armon lahjan ihanuuden sisäistäminen innostaa meitä tutustumaan entistä läheisimmän siihen persoonaan, joka on meille ilman meidän ansiotamme niin suuren lahjan antanut. Armon oikea sisäistäminen ei ole mikään pieni asia; kirjeen lukijoita on varmaan pysäyttänyt Pietarin viittaus uskosta luopumisen mahdollisuuteen. Vaikeita aikoja on edessä, taistelu on vielä kesken.

:bible: [quote="Pietari (2 Piet 2:20)"][color=#004000]Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta
ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon,
mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi,
niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.[/color][/quote]

Kehotus kasvaa armossa on tarttumista siihen ainoaan meitä elämässämme auttavaan voimaan, evankeliumin Sanaan. Meidän ei tarvitse joutua maailman saastutuksiin kietoutuneiksi saadessamme säännöllisesti voimaa ja ravintoa Jumalan armon Sanasta. Se kasvattaa meitä ja vahvistaa luottamustamme Herraamme.

:bible: [quote="Paavali (Tiit 2:11-12)"] [color=#004000]Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä,
että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot,
eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa[/color][/quote]

Hyvin usein huomaan, että saarnoissa lakiin sekoitetaan evankeliumia ja toisaalta evankeliumiin sekoitetaan lakia. Nyt kysymys on kasvamisessa armossa ja armon antajan, Jeesuksen Kristuksen, tuntemisessa. Kysymys on siis evankeliumista ja se vahvistaa meitä vain puhtaana armon Sanana koko täyteydessään.
Lain maustama opetus saa tällaisia sisältöjä: ”Jumalan armo riittää, mutta sinun…” tai ”Jumala antaa kaikki syntisi anteeksi, jos sinä…” ja edelleen: ”Jeesus rakastaa sinua, kun sinä…”. Armo esitetään julistuksessa kylläkin hyvänä uutisena, mutta se jää heikkoutensa itsessään tuntevalle kuulijalle liian kaukaiseksi. Tällainen julistus kuulostaa joidenkin korvissa ”väkevältä”: kyllähän tässä armon eteen pitää itsekin jotain tehdä! Tosiasiassa armo hämärtyy ja ehdottomasta lahjasta tulee ihmiskeskeinen: Jeesuksen ristin sovituksen sijasta korostetaankin ihmistä – hänen parannuksentekoaan, pyhitystä, oikeaa tahtomista jne. Lain saarnan paikka on aivan jossain muualla: jos haluat voimaa kristittynä elämiseen, niin ainoa voimanlähde on evankeliumi.
Jumalan armoa tulee opettaa koko täyteydessään ja ehdottomuudessaan, ilman ehtoja tai ”muttia”. Sen tulee olla sanoma Jumalan pelastavasta rakkaudesta, joka juoksee syntistä vastaan, ottaa tämän syliinsä ja kantaa kotiin. Kun kristitty oppii lepäämään armon – eli Kristuksen ristin sovituksen varassa – Kristus itse alkaa vaikuttaa hänessä pyhitystä. Tällainen kristitty elää evankeliumin ilossa ja vapaudessa. Rakastettuna hän rakastaa, armahdettuna armahtaa ja löydettynä löytää toisia. Hän kyllä tarvitsee kehotusta ja suuntaviittoja kohti pyhää elämää, mutta tietää, että yksin Jumalan armo voi viedä sinne, minne suuntaviitat osoittavat. Armon antama vapaus ja Jeesuksen Kristuksen rakkauden sisäinen tunteminen – niiden varassa voimme rohkeasti kohdata huomispäivän, mitä ikinä se sitten tuokin tullessaan.

Tässsä uskonsuhteessa Jeesukseen
pitäisi tapahtua niin, että Jeesus Kristus pääsee vaikuttamaan tahtonsa mukaan meissä kaiken hengellisen kasvun.

Siis kasvumme Herran Jeesuksen Kristuksen
armossa ja tuntemisessa on kokonaan ja täysin Herran tekoa ja työtä meissä. On vain antauduttava Jeesukselle kokonaan, täysin Jeesuksen kasvatettavaksi Sanan kuuliaisuuden kautta.

Niin tietenkin.
Eli kaiken alku on Usko
eli uskonsuhde Jeesukseen.

Mutta nyt tässä uskonsuhteessa Jeesukseen
pitäisi tapahtua niin, että me kasvamme.

Siis kasvamme Herran Jeesuksen Kristuksen
armossa ja tuntemisessa.

Ja kun näin tapahtuu,
niin silloin me voimme osoittaa
uskossamme avuja,
avuissa ymmärtäväisyyttä,
ymmärtäväisyydessä itsensä hillitsemistä,
jne.

Jos on kasvua tapahtunut, niin se on Jeesuksen tekemää kasvua minussa ja kauttani. Omaa kasvua ei ole yhtään.

Ei mikään noista Pietarin kasvuketjussa mainituista asioista
ole minkään tekomme tuotos vaan kasvun seuraus.

Ja siitähän me nyt keskustelemme.
Kristuksen armossa ja tuntemisessa kasvusta.

[quote="καλαμος"]Minä uskon,
että me kaikki tarvitsemme joka päivä (myös) maitoa.
Sinäkin kun oman todistuksesi mukaan
kasvusi ei ole vielä edennyt
edes tuohon toiseen vaiheeseen,
eli et ole osoittanut uskossa avuja.
Silloin me olemme vielä maitoa tarvitsevia,
niinkuin Paavali sanoi Korinton pyhille.[/quote]


Ei omin voimin "uskon avuja" voikkaan tehdä. EI edes tule tehdä. Omassa voimassa en siihen pysty, enkä edes halua omassa voimassani yrittää. Ne uskon avut mitä olen elämässäni osoittanut ovat olleet kaikki Jeesuksen tekoja minun vajavaisen kehoni kautta. Ei minun tekoja!!

On luonnollista, että Jumalan lapsi kasvaa uskon vaelluksessaan. Se on luonnollista, mutta uskova voi kasvussaan jäädä myös keskenkasvuiseksi. Juuri siksi Jumalan Sanassa meitä kehotetaan kasvamaan vauvavaiheesta aikuisuuteen - maitoruuasta tulisi siirtyä vahvaan Jumalan Sanan ruokaan.

:bible: [quote="Hebrealainen (Heb 5:12)"][color=#004000]Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia,
olette taas sen tarpeessa,
että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita;
te olette tulleet maitoa tarvitseviksi,
ei vahvaa ruokaa.[/color][/quote]

On jopa vaarallista jäädä alaikäiseksi, sillä saatamme ajautua eksytysten pyörteisiin. Meidän tulee sekä itse kasvaa että rohkaista muita veljiä ja sisaria juurtumaan entistä syvemmin siihen armoon, johon meidät on kutsuttu. Sana :bible3: [color=#004000]kaikin tavoin[/color] :bible3: kehottaa meitä miettimään, mitä me voimme ja mitä meidän tulee tehdä edistääksemme ja mahdollistaaksemme kasvu.

:bible: [quote="Paavali (Ef4:12-15)"][color=#004000]tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön,
Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa
ja Jumalan Pojan tuntemisessa,
täyteen miehuuteen,
Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
ettemme enää olisi alaikäisiä,
jotka ajelehtivat
ja joita viskellään kaikissa opintuulissa
ja ihmisten arpapelissä
ja eksytyksen kavalissa juonissa;
vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa,
kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus.[/color][/quote]

Kasvun perusedellykset lienevät meille hyvin tuttuja. Voimme vain kysyä, kuinka minä käytännössä suhtaudun näihin kasvun tekijöihin – aivan kuten kasvit tarvitsevat valoa, vettä ja ravinteita, niin tarvitsemme mekin. Kiitos Jumalalle, kasvu armossa ja totuudessa ei ole mitään rakettitiedettä!
Kaiken tärkeintä on aina valo, ilman valoa ei ole elämää. Emme voi oppia tuntemaan Raamatun ilmoittamaa Kristusta mistään muualta kuin Raamatun Sanasta.

:bible:[quote="Psalmisti (119:105)"][color=#004000]Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. [/color][size=85](alkukielessä valkeus on וְ֝א֗וֹר = valo).[/size][/quote]

Pyhän Hengen virvoittavat vesivirrat vaikuttavat meihin rukoillessamme Jeesuksen nimessä. Pienikin huokaus riittää antamaan sisimpäämme virvoittavaa vettä.

:bible: [quote="Johannes (4:23-24)"][color=#804000]Mutta tulee aika ja on jo,
jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa;
sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.
Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat,
niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.[/color][/quote]

Kuten kasvit, myös me tarvitsemme ravinteita kasvuumme. Seurakuntayhteys ja ehtoollisella käyminen ovat niitä ravitsemuspaikkoja, joihin Jumalan Sana meitä monin tavoin kehottaa menemään.
Jäädään vielä sydäntemme kasvimaalle hetkeksi – mitä muuta me voimme kasvumme eteen tehdä? Rikkaruohot on perattava, etteivät ne tukahduta kasvuamme. Erityisesti katkeruuden rikkaruoho voi tehdä pahaa jälkeä.

:bible: [quote="Hebrealainen (Heb 12:15)"]j[color=#004000]a pitäkää huoli siitä,
ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta,
"ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä",
ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.[/color][/quote]

Voisin vielä mainita, että meidän tulee lukea ja tutkia Raamatun Sanaakin armosta käsin, etsien sieltä aina Kristusta. Monilla meistä miehistä on taipumus tutkia Sanaa ”ongelmakeskeisesti” etsien sieltä suurella vaivalla ratkaisua mielessämme olevaan asiaan. Syväkairaustakin joskus tarvitaan, mutta pääasia ei ole, että me tutkimme Sanaa, vaan että Jumalan Sana tutkii meidän sisintämme, hoitaa haavojamme, rohkaisee turvautumaan Vapahtajaamme ja lisää kiitosmieltä Taivaallista Isäämme kohtaan. On hyvä mennä vaikkapa luontoon kävelemään ja rauhassa mietiskellä Jumalan Sanan kirkastamaa Jumalan rakkautta. Vielä yksi asia tulee mieleeni – toteuta hengellisiä periaatteita säännöllisesti. Se ei ole urakkatyötä, vaan Jumala itse virvoittaa Hänen elopellolleen menijää aina vain uudestaan ja uudestaan.

Kalamoksen tavoin myös minä otan palan painikkeeksi aina myös maitoa - sitä väärentämätöntä ja ainoaa oikeaa.

Minä uskon,
että me kaikki tarvitsemme joka päivä (myös) maitoa.
Sinäkin kun oman todistuksesi mukaan
kasvusi ei ole vielä edennyt
edes tuohon toiseen vaiheeseen,
eli et ole osoittanut uskossa avuja.
Silloin me olemme vielä maitoa tarvitsevia,
niinkuin Paavali sanoi Korinton pyhille.

No jotkut tarvii täälläkin maitoa.