Kirjoittaja Natanael » 13.09.2019 17:18
Usko on joko lahjaa, jonka Jumala tarjoaa meille sulasta hyvyydestään ja armostaan ja ainoastaan Hänen rakkaan poikansa, Jeesuksen Kristuksen, ristintyön perusteella – tai sitten se on jotain, jonka me ansaitsemme tavalla tai toisella omaamiemme kykyjemme perusteella (riittävällä antautumisella Herralle, oikealla katumisella, totisella kääntymisellä Jumalan puoleen, ottamalla kokosydämisesti vastaan Jeesus elämämme Herraksi jne.). Armon evankeliumi, joka antaa ja lahjoittaa ja laki, joka käskee sekä vaatii ovat toisensa poissulkevia. Kaikki tekomme ovat aina puolinaisia, Jeesuksen ristin sovitus on kokonainen.
Luonnollisessa tilassa ihminen on hengellisessä mielessä täysin kuollut. Kuollut ihminen ei voi tehdä mitään itsensä pelastamiseksi, kuollut on kuollut. Hänen on saatava usko lahjaksi. Ainoastaan evankeliumin Sanassa on Jumalan pelastava voima, joka siirtää pimeydessä elävän ”kuolleen” ihmisen valoon ja ikuisen elämän tielle.
Paavali (Ef 2) kirjoitti:
Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.
Evankeliumin saarnaamiseen kuuluvat kuitenkin sekä lain, että evankeliumin julistaminen. Laki saa aikaan synnin tunnon ja sen varsinainen tehtävä on näyttää meille sydämessämme asuvan synnin koko karmaiseva todellisuus ja ajaa meitä synnin tuskassa hakemaan apua syntiemme vuoksi ristiinnaulitulta Jeesukselta Kristukselta. Laki ei koskaan voi pelastaa ketään. Pelastava Sana on aina ja ainoastaan evankeliumin ihanuudessa ja valtavuudessa. Jeesus antoi meille mallin julistamisesta (suluissa omat lisäykset).
Markus (1:15) kirjoitti:ja sanoi:
"Aika on täyttynyt,
ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle;
tehkää parannus (lakia)
ja uskokaa evankeliumi (evankeliumia).
Eikö ihminen sitten antaudukaan Jeesukselle, tee parannusta, käänny Jumalan puoleen – eikö pelastusta kaipaava syntinen tee juuri tuollaisia tekoja? Kyllä hän tekee, mutta ei luonnollisessa tilassaan, eikä hän voi pelastua tekojensa ansiosta, koska hän on elänyt elämäänsä hengellisessä mielessä kuolleessa tilassa, Jumalan vihollisena. Kaikki ihmisessä ilmenevä halu lähteä seuraamaan Jeesusta, ilmenee vasta sitten, kun Pyhä Henki on häneen vaikuttanut ja avannut hänen sydämensä silmät.
Johannes (6:44) kirjoitti:
Ei kukaan voi tulla minun tyköni,
ellei Isä, joka on minut lähettänyt,
häntä vedä;
ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”
Luukas (Apt. 26:18) kirjoitti:
”avaamaan heidän silmänsä,
että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen
ja saatanan vallasta Jumalan tykö
ja saisivat uskomalla minuun
synnit anteeksi
ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.”
Raamattu ilmoittaa monin tavoin ja hyvin selvästi, että Jumala tarjoaa uskoa kaikille, mutta toistuvasti Jeesus ja hänen armonsanomansa torjutaan ja hylätään. Vika ei ole tarjoajassa, pyhässä Jumalassa, vaan vastaanottajissa, syntisissä ihmisissä.
Luukas (13:34) kirjoitti:
”Jerusalem, Jerusalem,
sinä, joka tapat profeetat
ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt,
kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota
sinun lapsesi,
niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!
Mutta te ette ole tahtoneet.”
Kaikki, jotka Pyhän Hengen vaikuttamina ottavat vastaan ja turvautuvat Jumalan Sanassa ilmoitettuun Jeesukseen ja evankeliumin ilosanomaan kaikkien syntiensä sovittamisesta Golgatan keskimmäisellä ristillä ovat sydämen uskovia, Jeesuksen seuraajia ja armosta annettavan iankaikkisen elämän perillisiä. Kerran he saavat suurenmoisen palkan – ja se annetaan heille sulasta Jumalan rakkaudesta ja armosta. Iankaikkinen elämäkin on pelkästään armolahjaa, jota emme voi vajavaisina ajatuksiltamme, sanoiltamme ja teoiltamme millään tavalla saada itsellemme. Uskon lahjoittaja lahjoittaa kerran omilleen mittaamattoman palkinnon.
Paavali (Room 5:23) kirjoitti:Sillä synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Meissä kaikissa, myös uskovissa, on valitettavasti suuri annos lakihenkisyyttä. Me emme millään tahdo antaa Jumalan olla Jumala, kaikkivaltias, vaan me haluamme oman ansioosuutemme pelastuksesta ja uskostamme Vapahtajaamme. Voi meitä, kun turvaudumme lakiin! Pelkkä Jumalan rakkaus ja armo eivät tahdo sitten millään meille riittää. Lakihenkisyys näkyy mm. kovuutena, kiistelynä, jyrkkyytenä tarrautua tiettyihin Raamatun kokonaisilmoituksesta irrallisiin jakeisiin, käskyjen ja kehotusten jakelemisena muille, uskovassakin vaikuttavan syntisyyden kieltämisenä ja oman (teko-)hurskauden korostamisena. Vain armo hoitaa meitä heikkoja ihmisiä ja sulattaa sydämen. Armo ei sisällä ehtoa ansiosta tai onnistumisesta. Jos ansioilla yrittää saada uskon ja pelastuksen, niin ne menettää. Jos emme jatkuvasti koe tarvetta taivaalliselle armolle, ei Jeesuksella ole meille mitään annettavaa.
(Hebr13:9) kirjoitti:Älkää antako monenlaisten ja vieraiden
oppien itseänne vietellä;
sillä on hyvä,
että sydän saa vahvistusta armosta….
Tällaisissa kysymyksissä uppoudumme helposti sanojen suohon. Jos ajattelemme, että Jeesus on lahja, armo on lahja, pelastus on lahja – mutta usko ei olisikaan lahjaa, me väkivaltaisesti särjemme uskomme peilin. Jumala lahjoittaa meille koko suurenmoisen, taivaallisen paketin. Ilman uskoa Jeesukseen meillä ei ole mitään muutakaan hengellistä. Palaset ovat kauniisti koottuna roomalaiskirjeessä, jossa uskon lahjasta puhutaan. Suluissa oma lisäykseni ja raamattujakeen jälkeen siihen liittyvä selitys.
Paavali (Room 3:24) kirjoitti:ja saavat lahjaksi vanhurskauden (=uskon Jeesukseen)
hänen armostaan sen lunastuksen kautta
Vanhurskas henkilö on syytön Jumalan edessä, henkilön synnit ovat anteeksiannettuja ja henkilöllä ei ole enää tuomion pelkoa – vanhurskas henkilö on siis matkalla taivaaseen. Vain ne, joilla on usko Jeesukseen, ovat autuaalla taivastiellä – saadessamme lahjaksi vanhurskauden olemme saaneet lahjaksi uskon.
Jos otat uskon palan pois, niin korttitalosi sortuu – meidän pelastuksemme on yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Taivaaseen kerran pääsevät uskovat ylistävät Jumalaa siitä, että Hän teki kaiken puolestamme – kun taas kadotukseen joutuvat kantavat syyllisyyttä siitä, että kerran torjuivat Jeesuksen sovitustyön.
Jos olet saanut lahjaksi pelastuksen (uudestisyntyminen), Kristuksen läsnäolon sydämeesi (Pyhän Hengen) ja ristin sovituksen synneistäsi (pyhityksen), olet saanut samalla itsellesi myös uskon. Usko armahtavaan Vapahtajaamme riittää, sillä siinä on kaikki.
Herra Jumala avaa ihmisen sydämen uskomaan ja antaa voiman ja ymmärryksen uskoa Herraan Jeesukseen Pelastajana, Herrana ja Messiaana. Pyhä Henki näyttää meille todeksi syntisyytemme ja osoittaa suuntaa Kristuksen ristille, jonne me Pyhän Hengen kutsumina ja vetäminä suuntaamme kulkumme. Usko on läsnä jo Jeesuksen luokse tulemisessa. Ilman uskoa ja ennen sitä ei ole mitään hengellistä todellisuutta.
(Hebr 11:6) kirjoitti:
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen (olla Jumalalle mieleinen);
sillä sen, joka Jumalan tykö tulee,
täytyy uskoa,
että Jumala on ja että hän palkitsee ne,
jotka häntä etsivät.
Oletteko koskaan laulaneet tätä hengellistä laulua?
”Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa.
Sitä ansaita ei töin ja toimin,
Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoittaa
Sydän kun auki on,
sinne Jeesus tekee asunnon.
Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
Päivä sarastaa, sarastaa.”
Usko on joko lahjaa, jonka Jumala tarjoaa meille sulasta hyvyydestään ja armostaan ja ainoastaan Hänen rakkaan poikansa, Jeesuksen Kristuksen, ristintyön perusteella – tai sitten se on jotain, jonka me ansaitsemme tavalla tai toisella omaamiemme kykyjemme perusteella (riittävällä antautumisella Herralle, oikealla katumisella, totisella kääntymisellä Jumalan puoleen, ottamalla kokosydämisesti vastaan Jeesus elämämme Herraksi jne.). Armon evankeliumi, joka antaa ja lahjoittaa ja laki, joka käskee sekä vaatii ovat toisensa poissulkevia. Kaikki tekomme ovat aina puolinaisia, Jeesuksen ristin sovitus on kokonainen.
Luonnollisessa tilassa ihminen on hengellisessä mielessä täysin kuollut. Kuollut ihminen ei voi tehdä mitään itsensä pelastamiseksi, kuollut on kuollut. Hänen on saatava usko lahjaksi. Ainoastaan evankeliumin Sanassa on Jumalan pelastava voima, joka siirtää pimeydessä elävän ”kuolleen” ihmisen valoon ja ikuisen elämän tielle.
:bible: [quote="Paavali (Ef 2)"]
[color=#004000]Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.[/color][/quote]
Evankeliumin saarnaamiseen kuuluvat kuitenkin sekä lain, että evankeliumin julistaminen. Laki saa aikaan synnin tunnon ja sen varsinainen tehtävä on näyttää meille sydämessämme asuvan synnin koko karmaiseva todellisuus ja ajaa meitä synnin tuskassa hakemaan apua syntiemme vuoksi ristiinnaulitulta Jeesukselta Kristukselta. Laki ei koskaan voi pelastaa ketään. Pelastava Sana on aina ja ainoastaan evankeliumin ihanuudessa ja valtavuudessa. Jeesus antoi meille mallin julistamisesta (suluissa omat lisäykset).
:bible: [quote="Markus (1:15)"][color=#004000]ja sanoi: [/color]
"[color=#804000]Aika on täyttynyt,
ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle;
tehkää parannus [/color](lakia)
[color=#804000]ja uskokaa evankeliumi[/color] (evankeliumia).[/quote]
Eikö ihminen sitten antaudukaan Jeesukselle, tee parannusta, käänny Jumalan puoleen – eikö pelastusta kaipaava syntinen tee juuri tuollaisia tekoja? Kyllä hän tekee, mutta ei luonnollisessa tilassaan, eikä hän voi pelastua tekojensa ansiosta, koska hän on elänyt elämäänsä hengellisessä mielessä kuolleessa tilassa, Jumalan vihollisena. Kaikki ihmisessä ilmenevä halu lähteä seuraamaan Jeesusta, ilmenee vasta sitten, kun Pyhä Henki on häneen vaikuttanut ja avannut hänen sydämensä silmät.
:bible: [quote="Johannes (6:44)"]
[color=#804000]Ei kukaan voi tulla minun tyköni,
ellei Isä, joka on minut lähettänyt,
häntä vedä;
ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”[/color][/quote]
:bible: [quote="Luukas (Apt. 26:18)"]
[color=#804000]”avaamaan heidän silmänsä,
että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen
ja saatanan vallasta Jumalan tykö
ja saisivat uskomalla minuun
synnit anteeksi
ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.”[/color][/quote]
Raamattu ilmoittaa monin tavoin ja hyvin selvästi, että Jumala tarjoaa uskoa kaikille, mutta toistuvasti Jeesus ja hänen armonsanomansa torjutaan ja hylätään. Vika ei ole tarjoajassa, pyhässä Jumalassa, vaan vastaanottajissa, syntisissä ihmisissä.
:bible: [quote="Luukas (13:34)"]
[color=#804000]”Jerusalem, Jerusalem,
sinä, joka tapat profeetat
ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt,
kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota
sinun lapsesi,
niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!
Mutta te ette ole tahtoneet.”[/color][/quote]
Kaikki, jotka Pyhän Hengen vaikuttamina ottavat vastaan ja turvautuvat Jumalan Sanassa ilmoitettuun Jeesukseen ja evankeliumin ilosanomaan kaikkien syntiensä sovittamisesta Golgatan keskimmäisellä ristillä ovat sydämen uskovia, Jeesuksen seuraajia ja armosta annettavan iankaikkisen elämän perillisiä. Kerran he saavat suurenmoisen palkan – ja se annetaan heille sulasta Jumalan rakkaudesta ja armosta. Iankaikkinen elämäkin on pelkästään armolahjaa, jota emme voi vajavaisina ajatuksiltamme, sanoiltamme ja teoiltamme millään tavalla saada itsellemme. Uskon lahjoittaja lahjoittaa kerran omilleen mittaamattoman palkinnon.
:bible: [quote="Paavali (Room 5:23)"][color=#004000]Sillä synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.[/color][/quote]
Meissä kaikissa, myös uskovissa, on valitettavasti suuri annos lakihenkisyyttä. Me emme millään tahdo antaa Jumalan olla Jumala, kaikkivaltias, vaan me haluamme oman ansioosuutemme pelastuksesta ja uskostamme Vapahtajaamme. Voi meitä, kun turvaudumme lakiin! Pelkkä Jumalan rakkaus ja armo eivät tahdo sitten millään meille riittää. Lakihenkisyys näkyy mm. kovuutena, kiistelynä, jyrkkyytenä tarrautua tiettyihin Raamatun kokonaisilmoituksesta irrallisiin jakeisiin, käskyjen ja kehotusten jakelemisena muille, uskovassakin vaikuttavan syntisyyden kieltämisenä ja oman (teko-)hurskauden korostamisena. Vain armo hoitaa meitä heikkoja ihmisiä ja sulattaa sydämen. Armo ei sisällä ehtoa ansiosta tai onnistumisesta. Jos ansioilla yrittää saada uskon ja pelastuksen, niin ne menettää. Jos emme jatkuvasti koe tarvetta taivaalliselle armolle, ei Jeesuksella ole meille mitään annettavaa.
:bible: [quote="(Hebr13:9)"][color=#004000]Älkää antako monenlaisten ja vieraiden
oppien itseänne vietellä;
sillä on hyvä,
että sydän saa vahvistusta armosta….[/color][/quote]
Tällaisissa kysymyksissä uppoudumme helposti sanojen suohon. Jos ajattelemme, että Jeesus on lahja, armo on lahja, pelastus on lahja – mutta usko ei olisikaan lahjaa, me väkivaltaisesti särjemme uskomme peilin. Jumala lahjoittaa meille koko suurenmoisen, taivaallisen paketin. Ilman uskoa Jeesukseen meillä ei ole mitään muutakaan hengellistä. Palaset ovat kauniisti koottuna roomalaiskirjeessä, jossa uskon lahjasta puhutaan. Suluissa oma lisäykseni ja raamattujakeen jälkeen siihen liittyvä selitys.
:bible: [quote="Paavali (Room 3:24)"][color=#004000]ja saavat lahjaksi vanhurskauden[/color] (=uskon Jeesukseen)
[color=#004000]hänen armostaan sen lunastuksen kautta[/color] [/quote]
Vanhurskas henkilö on syytön Jumalan edessä, henkilön synnit ovat anteeksiannettuja ja henkilöllä ei ole enää tuomion pelkoa – vanhurskas henkilö on siis matkalla taivaaseen. Vain ne, joilla on usko Jeesukseen, ovat autuaalla taivastiellä – saadessamme lahjaksi vanhurskauden olemme saaneet lahjaksi uskon.
Jos otat uskon palan pois, niin korttitalosi sortuu – meidän pelastuksemme on yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Taivaaseen kerran pääsevät uskovat ylistävät Jumalaa siitä, että Hän teki kaiken puolestamme – kun taas kadotukseen joutuvat kantavat syyllisyyttä siitä, että kerran torjuivat Jeesuksen sovitustyön.
Jos olet saanut lahjaksi pelastuksen (uudestisyntyminen), Kristuksen läsnäolon sydämeesi (Pyhän Hengen) ja ristin sovituksen synneistäsi (pyhityksen), olet saanut samalla itsellesi myös uskon. Usko armahtavaan Vapahtajaamme riittää, sillä siinä on kaikki.
Herra Jumala avaa ihmisen sydämen uskomaan ja antaa voiman ja ymmärryksen uskoa Herraan Jeesukseen Pelastajana, Herrana ja Messiaana. Pyhä Henki näyttää meille todeksi syntisyytemme ja osoittaa suuntaa Kristuksen ristille, jonne me Pyhän Hengen kutsumina ja vetäminä suuntaamme kulkumme. Usko on läsnä jo Jeesuksen luokse tulemisessa. Ilman uskoa ja ennen sitä ei ole mitään hengellistä todellisuutta.
:bible: [quote="(Hebr 11:6)"]
[color=#004000]Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen[/color] (olla Jumalalle mieleinen);
[color=#004000]sillä sen, joka Jumalan tykö tulee,
täytyy uskoa,
että Jumala on ja että hän palkitsee ne,
jotka häntä etsivät.[/color][/quote]
Oletteko koskaan laulaneet tätä hengellistä laulua?
[i]”Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa.
Sitä ansaita ei töin ja toimin,
Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoittaa
Sydän kun auki on,
sinne Jeesus tekee asunnon.
Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
Päivä sarastaa, sarastaa.”[/i]