Raamattu on Jumalan omasivu

Eksyin Israelissa erämaahan. Lähdin yksin vaeltamaan erämaahan kohti erämaan päässä siintävää merta. Matka taitui mutta aika loppui ja tuli pilkkopimeää, ennenkuin olin perillä. Käännyin takaisin kun ei ollut yöpymisvarusteita. Vesikin oli jo loppunut. Oli tukalaa ja villipetoja ja kauriit tai peuroja vilisi aavikolla tähtien valossa ja äänet olivat pelottavia ajoittain. Minulla ei ollut taskulamppuakaan. Ei karttaa, ei kompassia ja vieras maa. Kulljin pimeässä takaisinpäin ja löysin tuntien päästä polun, polkuja oli monia sinne tänne lopussa. Valitsin yhden polun. Kesken polulla vaelluksen kuunvalossa näin poikittaisen oksan edessäni polun päällä. Olin astumassa sen yli, mutta ääni sanoi stop, seis, kierrä, ihmettelin miksi oksa pitäisi kiertää, selvästi liikkumaton oksa. Mutisin itsekseni ja kiersin oksan. Kiertäessäni oksaa, oksa liikahti ja sihisi. Se oli oksaksi naamioitunut aivan oksaa muistuttava käärme. Herra varjeli siis minua. Kiitin Herraa ja rukoilin, että löydän perille. Sain varmuuden, että tulisi seurata tätä polkua sinne asti minne se johtaa. Lopulta päädyin ihmisasutuksen pariin tyhjälle pimeälle tielle. Maantielle jonka muistin ollessani auton kyydissä. En tiennyt kumpaan suuntaan lähteä tietä? Herra vaikutti tahtomisen ja valinnan juuri oikeaan suuntaan sitä tietä ja löysin takaisin lähtöpaikkaan ja olin niin kiitollinen. Iloitsin, että Herra Jeesus auttoi minua heikkoudessani. Olin heikko, kun eksyin ja aliarvioi matkan pituuden suhteessa pimeän tuloon ja en ollut kyllin hyvin varustautunut. Heikkoja Herra auttaa. Heikoissa Hän on väkevä.

Heti tämän ketjun ensimmäisessä viestissä Kalamos kiteyttää suurenmoisella tavalla syyn, miksi juuri heikkoutemme on meidän ilomme:
[quote="Kalamos"]”Jos en olisi heikko ja heiveröinen ruoko, niin ei minusta olisi muita palvelemaan.”[/quote]
Uskovan elämään koettelemukset tulevat hyvältä Jumalalta, kuten myös ne pidempien ja syvempien koettelemusten jaksot, joita nimitämme erämaavaiheiksi. Voimme kärsiä väärien tekojemme seurauksena, mutta kun puhumme sisäisestä heikkoudestamme ja uskovan elämään kuuluvista erämaavaiheista, kysymys on kuitenkin aivan jostain muusta. Meillä on lihallisina ihmisinä taipumus selittää kaikkea kärsimystä pois, vaikka tosiasiassa Jumala on nähnyt meidät arvollisiksi käymään läpi koettelemuksia ja kärsimyksiä.
:bible2: [quote="Paavali (2.Tess.1:5)"]”ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin.”[/quote]
On selvää, että uskovat kokevat murhetta raskaissa elämänvaiheissa – erityisesti niinä erämaavaiheiden aikana, jolloin joudumme odottamaan kauan Jumalan näkyvää apua ja seesteisempiä päiviä. On syvästi puhuttelevaa, kun joku uskova kärsivällisesti ja paikallaan pysyen kestää Herraansa luottaen vaikeuksia. Niillä ihmisillä on lohdutus, jotka eivät pyri omin avuin ravistelemaan kärsimystä pois päältään saati sitten yritä hallita sitä. He kestävät kärsimystä saavuttaakseen tämän uskon kokemuksen: Jumala kantaa heitä itseään ja heidän taakkojaan.
:bible2: [quote="Matteus (Matt.5:4)"]”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen”. [/quote]
Joidenkin koettelemusten tarkoitus on polttaa ja kuluttaa meistä pois sellaista, joka on uskonelämälle vierasta tai vahingollista. Oletko jaksanut uskoa näin silloin, kun koettelemukset ovat sinua kohdanneet? Meidän on joskus aivan mahdotonta ymmärtää koettelemusten sisältävän Taivaan Isän hyvän tarkoituksen. On ymmärrettävää, että teemme niiden ahdistamana miksi -kysymyksiä, joihin emme useinkaan löydä vastauksia.
Pietarin kirjeen opetus on, että koettelemukset koituvat uskonelämälle siunaukseksi.
:bible2: [quote="Pietari (1.Piet.1:7)"]”että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.”[/quote]
Kenties meissä tapahtuu sellainen muutos, että seuraavalla kerralla osaamme paremmin nähdä, että Jumala on aina hyvä Jumala riippumatta siitä, millaiseen elämänvaiheeseen Hän meidät vie. Ottaessamme kaiken Isän kädestä, meistä tulee entistä kärsivällisempiä.
:bible2: [quote="Jaakob (Jaak.1:3)"]”tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.”[/quote]
Uskova, Jeesukseen turvaava ei valitse erämaavaiheitaan. Jumala meitä vie, johdattaa, koettelee, auttaa ja kantaa.
[quote="rauhantekijä"]”Jumala vei minua erämaahan, siis hengelliseen erämaahan.”[/quote]
:bible2: [quote="Matteus (Matt.4:1)"]”Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.”[/quote]
[quote="alias Witness"]”Jos on fyysisesti käynyt jossakin Saharassa tai sen liepeillä, voi siitä saada hyppysellisen tuntumaa, mitä hengellinen jano ja kaipaus Jumalan yhteyteen on.”[/quote]
Olen kulkenut erään uskonveljen kanssa Negevin erämaan poikki mukanamme ainoastaan vettä – emme kuitenkaan halkaisseet koko Negeviä, sillä Negev kattaa peräti 60% nykyisen Israelin valtion pinta-alasta. Päivällä oli kuuma, yöllä kylmä; kaikkialla ympärillä, minne silmä vain kantoi, oli vain kumpuilevaa, vaaleanruskeaa hiekkaista ja kivikkoista maisemaa. Päivällä aurinko paahtoi täydeltä terältään sinivalkoiselta taivaalta ja yöllä täysin pimeän maiseman kruunasi lumoava kirkas tähtitaivas. Silloin tällöin näimme Israelin armeijan ajoneuvojen jättämiä vanhoja kulku-uria. Niinhän siinä sitten kävi, että armeijan jeeppi körötteli monien päivien vaelluksemme jälkeen luoksemme ja noukki meidät kyytiinsä. Iloisten sotilaiden oli vaikea uskoa, että olimme lähteneet tuollaiselle jotokselle. Miksi lähdimme – mieleemme tuli, että erämaahan meneminen olisi hyvä tapa paastota ja hiljentyä. Kyllä erämaa opettaa.

Hyvä kirjoitus Ed:iltä.

Kaikki on kovin yksilöllistä ja henk. kohtaista ja erämaa ei ole kaikille aina sama tietyn kaavan mukaan, mutta jotain koetusta se yleensä aina on. Omavoimaisuus onkin se lihamme heikkous, jonka tulee alati vähetä ja Jeesuksen Kristuksen ns. kasvaa sisimmässämme, sydämessämme niin, että me muutumme enempi ja enempi Hänen kaltaisekseen, mutta emme Häneksi ja Hänen paikalleen tai Hänen sijasta.

Hengellinen heikkous eli ei-omavoimaisuus sekä hengellinen erämaa ovat vahvoja käsitteitä, joista puhuminen/kirjoittaminen on kovin omakohtaista.

Jos on fyysisesti käynyt jossakin Saharassa tai sen liepeillä, voi siitä saada hyppysellisen tuntumaa, mitä hengellinen jano ja kaipaus Jumalan yhteyteen on: kun kuuma, kuiva tuuli yltyy etkä löydä suojaa, silmiin ja korviin tunkee ohuenohutta hiekkaa, niin että aistisi sumenevat, suulaki kuivuu ja jalanjälkesi takanasi unohtuvat etkä tiedä, mikä seuraavista askelista upottaa ja kuinka syvälle.

Se, mikä erottaa Jumalasta, on aina synti. Ja se, mikä pitää lähellä Jumalaa, on rukous. Mitä kauemmin on ollut uskossa, oppii erottamaan, mikä matka on koetusta ja mikä tie johtaa parannukseen ja luopumiseen omavoimaisuudesta. Parannuksen ilo on sukua ilolle heikkoudesta, uskon.

Ei ole vieras käsite. Olen ollut hengellisessä erämaassa lähes koko ikäni ja muutosta ei näy horisontissa. Täten halusinkin, että rauhantekijä purkaisi käsitettä hengellinen erämaa, omalla kohdallaan. Minulle hengellinen erämaa on ollut jatkuvaa taistelua uskossa ja yksin vaeltamista, Jeesuksen kanssa, Herraan Jeesukseen Kristukseen uskoen läpi vaikeuksien ja kuivuuden ja henkivaltojen ja niiden valtaaminen ihmisten. Jos joku kokee, että erämaa jaksossa ei Jumala puhu tai vastaa, niin se on harhaa. Ongelma on meidän sisäisissä hengen korvissamme ja synnissä. Jumala kyllä puhuu, tavalla tai toisella, me emme vain aina kuule Häntä, eikä Herra ole koskaan kaukana kenestäkään meistä. Hän ei omiaan hylkää, eikä jätä.

[quote="Emil"]”Mitä tarkoitat erämaalla, eksyitkö erämaahan vai jouduitko erämaahan ja oliko se kotisuomessa vai ulkomailla esim. Sahara tai Gobi?”[/quote]
Kysymyksesi on minulle outo, ja epäilen, ettet esittänyt kysymystäsi aivan vakavissasi. Ensiksi sen vuoksi, että rauhankulkija omassa viestissään jo kertoi hyvin ymmärrettävästi, mistä on kysymys - kokemus oli jotain aivan muuta kuin konkreettista Saharassa tai Gobissa vaeltamista.
Siteerauksessa oleva lihavointi on minun.
[quote="rauhankulkija"]”Niin mutta omavoimaisuuteni ei vielä lähtenyt pois. Jumala vei minua erämaahan, [b]siis hengelliseen erämaahan.[/b] Siellä olen täysin riisuttu, niin löysin Jumalan voiman heikkouteni kautta ja siten tajusin, että Jumala hyötyy paljolti heikkoudestani voidakseen toimia kauttani. Se oli minun elämän koulu, jolloin Jumala koulutti minua."[/quote]
Viesti ei ainoastaan vain totea, mistä on kysymys, vaan myös kertoo, että Jumala vei kirjoittajan hengelliseen erämaahan, miksi Jumala tahtoi niin tehdä, ja mikä tarkoitus hengellisellä erämaalla oli.

Toiseksi kysymyksesi on yllättävä sen vuoksi, että itse en tunne yhtään syvällistä Raamatun opettajaa, joka ei omassa elämässään olisi kokenut Jumalan koulua hengellisessä erämaassa.
Herra voi olla väkevä vain heikoissa. Meidän tulee vähetä ja se tapahtuu voimakkaimmin juuri hengellisissä erämaavaiheissa.
:bible: [quote="Johannes (Joh.3:30)"]”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.”[/quote]
Onko hengellinen erämaa sinulle, Emil, tuntematon käsite?

[quote="Emil"]Amen sille, että elämme jokaisesta sanasta joka Jumalan suusta lähtee. Omavoimaisuutta minussa ei ole enää tippaakaan. Mitä tarkoitat erämaalla, eksyitkö erämaahan vai jouduitko erämaahan ja oliko se kotisuomessa vai ulkomailla esim. Sahara tai Gobi?[/quote]

Heh, tarkoitan hengellistä kuivuutta siis hengellistä kuivuuden kautta. :smile:

Amen sille, että elämme jokaisesta sanasta joka Jumalan suusta lähtee. Omavoimaisuutta minussa ei ole enää tippaakaan. Mitä tarkoitat erämaalla, eksyitkö erämaahan vai jouduitko erämaahan ja oliko se kotisuomessa vai ulkomailla esim. Sahara tai Gobi?

Ymmärrän sinua, mitä tarkoitat, Kalamos. Minäkin kerskaan heikkoudestani, jotta Jumala Hänen voiman mukaan pääsee toimimaan heikkoudeni kautta.

Haluaisin kertoa kokemuksestani. Sinä päivänä olin juuri aikuistumassa, ja minusta tuli aikuinen, niin sinä hetkellä kuulin Herran sanat, joilla Jumala kysyi minulta, [i]tahdonko olla uskossa?[/i] Olin ihmeissäni ja mietin, mitä Jumala tarkoittaa. Hän pysäytti minua mullistavalla kysymyksellä. Olin ällikällä lyöty.

Myöhemmin aloin ymmärtää, mitä Jumala tarkoittaa. Että minun tulee elää Jumalan Sanan varassa, siis minun tulee elää jokaisen Sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta. En voi ohjata itseäni ilman Jumalan Sanaa.

[quote]5Moos. 8:3 Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.

Matt. 4:4 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'"[/quote]

Niin mutta omavoimaisuudeni ei vielä lähtenyt pois. Jumala vei minua erämaahan, siis hengelliseen erämaahan. Siellä olen täysin riisuttu, niin löysin Jumalan voiman heikkoudeni kautta ja siten tajusin, että Jumala hyötyy paljolti heikkoudestani voidakseen toimia kauttani. Se oli minun elämän koulu, jolloin Jumala koulutti minua.

[quote]2Kor. 11:30 Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.[/quote]

Minä vain avasin Raamatun,
luin jakeen,
johon silmäni osuivat,
ja sillä silmäräpäyksellä tiesin,
että minun tehtäväni Jumalaa palvellessani
oli tuoda tuo jae tänne
Päivän Sanaksi.

Sitä kirjoittaessani koin,
että minun on tuotava esiin jatkoksi
kaksi muutakin Korinttolaiskirjeiden kohtaa.

Itse asiassa
kun tälläkin foorumilla jotain teen,
niin minä rukoilen,
että kalamos ei olisi pelkästään heikko,
vaan kokonaan riisuutunut kaikesta omavoimaisuudesta.

Ja silloin voin saada kokea sitä,
että minut puetaan.
Viitta lasketaan ylleni
juuri tuota hetkeä ja palvelutehtävää varten.