Paavali on tuonut esiin
Jumalan Evankeliumin,
jonka oli saanut tiedoksi
suoraan Jeesukselta.
Sen ydinsanoma on
alusta alkaen se,
että me olemme
uskosta pelastuvia.
Nyt hän on tarkentanut
tarkastelun Israeliin,
aitoon öljypuuhun,
johon Uudessa liitossa
myös pakanakansojen
metsäöljypuun oksat oksastetaan.
Miten siis on.
Ei kai mitenkään ole mahdollista,
että Jumalan valittu kansa
Israel olisi hyljätty.
Vastaus on jälleen kerran
jo tutuksi tullut huudahdus:
Ei ikinä!
Minä sanon siis:
ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa?
Pois se!
Jos Jumala olisi hyljännyt Israelin,
niin Paavalikin olisi
hyljätty/torjuttu/poistyönnetty.
Sillä olenhan minäkin
israelilainen,
Aabrahamin siementä,
Benjaminin sukukuntaa.
Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa,
jonka hän on edeltätuntenut.
Vaikka Israel rikkoi jatkuvasti liiton,
niin ei Jumala hyljännyt kansaansa.
Mutta seuraamuksensa asialla tietysti oli.
Mutta vaikka Israel oli uskoton,
niin Jumala ei silti ollut uskoton.
Paavali kirjoittaa tästä samasta asiasta
Timoteukselle:
Muista Jeesusta Kristusta,
joka on kuolleista herätetty
ja on Daavidin siementä
minun evankeliumini mukaan,
jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa,
kahleisiin asti,
niinkuin pahantekijä;
mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu.
Siitä syystä minä kärsin kaikki
valittujen tähden,
että hekin saavuttaisivat pelastuksen,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
ynnä iankaikkisen kirkkauden.
Varma on tämä sana;
sillä:
jos olemme kuolleet
yhdessä hänen kanssaan,
saamme myös hänen kanssaan elää;
jos kärsimme yhdessä,
saamme hänen kanssaan myös hallita;
jos kiellämme hänet,
on hänkin kieltävä meidät;
jos me olemme uskottomat,
pysyy kuitenkin hän uskollisena;
sillä itseänsä kieltää hän ei saata.
Juutalaisten tähden
Paavali kärsi vaivaa kahleisiin asti.
Ja näin myös Elia aikanaan.
Vai ettekö tiedä,
mitä Raamattu sanoo
kertomuksessa Eliaasta,
kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia:
"Herra,
he ovat tappaneet sinun profeettasi
ja hajottaneet sinun alttarisi,
ja minä yksin olen jäänyt jäljelle,
ja he väijyvät minun henkeäni"?
Elia ei itse asiassa syyttänyt Israelia
vaan oikeammin kääntäen:
kääntyi rukouksessa anoen
Herran puoleen neuvoa kysyen.
Paavalin käyttämä verbi
voi liittyä yhtä lailla
puolustamiseen kuin syyttämiseenkin
tuomarin edessä.
Siis kysymys voi olla myös
Jumalan edessä tapahtuvasta
anomisesta tai esirukouksesta
kolmannen osapuolen puolesta.
Ja Elian lailla myös Paavali
suhtautuu Israeliin
kantaen yli ymmärryksen käyvää
murhetta heimoveljiensä puolesta,
kuten aloitti tämän Israel-osuuden.
Minä sanon totuuden Kristuksessa,
en valhettele
- sen todistaa minulle
omatuntoni Pyhässä Hengessä -
että minulla on suuri murhe
ja ainainen kipu sydämessäni.
Sillä minä soisin itse olevani kirottu
pois Kristuksesta veljieni hyväksi,
jotka ovat minun sukulaisiani
lihan puolesta,
ovat israelilaisia:
heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot
ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
heidän ovat isät,
ja heistä on Kristus lihan puolesta,
hän, joka on yli kaiken, Jumala,
ylistetty iankaikkisesti, amen!
Jumalan neuvo
niin Elialle kuin Paavalillekin on:
Mutta mitä sanoo hänelle
Jumalan vastaus?
"Minä olen jättänyt itselleni
seitsemäntuhatta miestä,
jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille."
Elia ja Paavali ovat esittäneet
tuomarille kysymyksen.
Ja saaneet tuomarin päätöksen.
Yhteinen nimittäjä päätöksessä
on Baal.
Epäjumalanpalvelus
eli uskottomuus Jumalaa kohtaan
siirtää meidät paitsioon.
Olemme alueella,
jossa emme saisi olla.
Peli katkaistaan
ja käynnistetään uudelleen.
Ja nyt palataan pelin sääntöihin,
joista ensimmäinen ja tärkein on usko.
Se johtaa meidät Armoon.
Samoin on nyt tänäkin aikana
olemassa jäännös
armon valinnan mukaan.
Paitsiossa olevia
Jumala ei voi käyttää,
mutta aina on niitä,
jotka ovat käyttökelpoisia astioita.
Tyhjiä astioita,
joita Jumala voi käyttää ja täyttää.
Nämä astiat saavat täyttyä armosta.
Niihin ammennetaan armoa armon päälle.
Mutta jos valinta on armosta,
niin se ei ole enää teoista,
sillä silloin armo
ei enää olisikaan armo.
Toisten kohdalla Jumalan armo eli suosio
on hyödyllinen isännälleen.
Astia täyttyy jatkuvasti.
Siis astiaa käytetään.
Siitä kaadetaan ja siihen kaadetaan.
Mutta jos astia yrittää itse täyttyä,
niin se on mahdottoman edessä.
Miten siis on?
Mitä Israel tavoittelee,
sitä se ei ole saavuttanut,
mutta valitut ovat sen saavuttaneet;
muut ovat paatuneet,
Kirj.
paatuvat/kovettuvat/turtuvat tuhkakiveksi
πωρόω
pōroō
Israel tavoitteli vanhurskautta
lain kautta.
Laki tuli kuvioihin vasta sen jälkeen,
kun Israel ei uskonut eli luottanut Jumalaan,
eikä mennyt ottamaan luvattua maata omakseen.
Ja niin Israel joutui pitkälle sakkokierrokselle,
jonka aikana sille annettiin holhoojaksi laki.
Eikä Israel ole vieläkään luvattua saavuttanut.
Usko ja sitä seuraava armo lahjana
on kompastuskivi, johon he kompastuivat.
He tarrautuivat lakiin
eikä kaikkiriittävän Jumalan rintoihin.
Näin he eivät tulleet tuntemaan
Jumalan Rakkautta ja huolenpitoa.
Mutta Jumalan armo ottaa vastaan kaikki
halukkaat sen lunastuksen kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Jumala valitsee jokaisen,
joka suostuu lunastettavaksi.
He saavat lahjaksi vanhurskauden.
Mutta nyt Israelin silmillä on peite.
niinkuin kirjoitettu on:
"Jumala on antanut heille
uneliaisuuden hengen,
silmät,
etteivät he näkisi,
ja korvat,
etteivät he kuulisi,
tähän päivään asti".
Tämä lainaus Jesajalta kaikuu
UT:n sivuilla monesti.
Se päättyy kantoon,
joka on pyhä siemen (Jes 6:13).
Paavalin seuraava lainaus
onkin Daavidin
Messiaanisesta psalmista 69
eli Herran kärsivaän palvelijan
rukouksesta.
Ja Daavid sanoo:
"Tulkoon heidän pöytänsä
heille paulaksi ja ansaksi
ja lankeemukseksi ja kostoksi,
soetkoot heidän silmänsä,
etteivät he näkisi;
ja paina yhäti heidän selkänsä kumaraan".
Lankeemus eli kompastuminen
oli siis Israelin kohtalo epäuskon tähden.
He olivat suistuneet pois perustukelta,
joka oli Aabrahamin usko.
Tämä kompuroiminen tai lankeaminen
ei tietenkään tarkoita sitä,
että heidät olisi tarkoitettu kaatumaan.
Aivan päinvastoin.
Siis. Pois se.
Minä siis sanon:
eivät kaiketi he ole
sitä varten kompastuneet,
että lankeaisivat?
Pois se!
Vaan mitä varten nyt on näin.
Paavali käyttää ilmaisua kiivaus,
joka usein ymmärretään aivan väärin.
Kysymys on kateellisuudesta eli
mustasukkaisuuden kiivaudesta.
Vaan heidän lankeemuksensa kautta
tuli pelastus pakanoille,
että he itse syttyisivät kiivauteen.
Israelin ei olisi tarvinnut kompastua
epäuskoon. Se olisi voinut
vaeltaa suoraa päätä sille
luvattuun maahan,
ja ottaa se omakseen.
Kaikki olisi voinut edetä ihan toisin.
Ja olisimme päässeet suoraan siihen,
että Jeesus olisi perustanut Valtakuntansa
maan päälle,
ja Valtakunnan evankeliumia olisi
julistettu pahan estämättä
kaikille kansoille jo pari tuhatta vuotta
Israelista käsin.
Ja tämä olisi ollut
suureksi rikkaudeksi maailmalle.
Mutta nyt kävi näin kuin kävi.
Ja niin taas kerran täytyi ottaa
varasuunnitelma käyttöön.
Pakanat ottivat Sanan vastaan
ja julistavat Armon evankeliumia,
jonka Jeesus antoi suoraan Paavalille,
ja sitten kyllä Israelikin ajan kanssa
tulee kateelliseksi ja ottaa
omaan Messiaansa vastaan.
Mutta jos heidän lankeemuksensa
on maailmalle rikkaudeksi
ja heidän vajautensa
pakanoille rikkaudeksi,
kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!
Me pakanat helposti alamme
pröystäillä meitä kohdanneesta armosta.
Ja niin Paavali oikein
moninkertaisesti selittää,
että ei ole kysymys meidän
pakanoiden erinomaisuudesta.
Hän johdattaa meitä pakanoita
oikein varoituksen sanaan.
Teille, pakanoille,
minä sanon:
Koska olen pakanain apostoli,
pidän minä virkaani kunniassa,
sytyttääkseni,
jos mahdollista,
kiivauteen niitä,
jotka ovat minun heimolaisiani,
ja pelastaakseni edes muutamia heistä.
Siis älkäämme hyvät pakanat
vaan alkako pröystäilemään
Israelilaisten edessä.
Meidän pelastuksemme
perustuu Israelin elämään.
Ei Israelin lankeemukseen.
Sillä jos heidän hylkäämisensä
on maailmalle sovitukseksi,
mitä heidän armoihin-ottamisensa on
muuta kuin elämä kuolleista?
Siis me pakanat olemme kyllä saaneet
erityisen osan kahdeksi päiväksi
eli kahdeksi millenniumiksi.
Mutta kolmantena päivänä
Jeesus pääsee määränsä päähän
ja perustaa Israelille Valtakunnan,
ja se kestää siis vielä 1000 vuotta.
Tämä Israelin kääntyminen
merkitsee elämää kuolleista.
Israel Jumalan Vaimona
kokee tuossa taitekohdassa
ylösnousemuksen.
Ja Kristuksen Morsian,
joka pääasiassa koostuu pakanoista,
on myös jo hiukan aiemmin
sen kokenut.
Siis Elämän ylösnousemus
on tapahtunut.
Ja maan päällä jatkuva elämä
kokee ihan uuden olomuodon.
Uutisleipä eli Israel on
vihdoin pyhä paitsi asemaltaan
myös tekojensa osalta,
kun missään Herran Pyhällä vuorella
ei kukaan tee pahaa.
Mutta jos uutisleipä on pyhä,
niin on myös koko taikina,
ja jos juuri on pyhä,
niin ovat myös oksat.
Ja me surkeat pakanat
olemme jo nyt päässeet
täysin armosta osallisiksi
tästä Jumalan Valtakunnasta.
Se on sisäisesti meissä.
Ja niin olemme jo asetetut
eli istumme taivaallisissa.
Mutta vielä kerran.
Älä hyvä pakana vaan ylpeile.
Mutta jos muutamat oksista
ovat taitetut pois
ja sinä,
joka olet metsäöljypuu,
olet oksastettu
oikeiden oksien joukkoon
ja olet päässyt
niiden kanssa osalliseksi
öljypuun mehevästä juuresta,
niin älä ylpeile oksien rinnalla;
mutta jos ylpeilet,
niin et sinä kuitenkaan kannata juurta,
vaan juuri kannattaa sinua.
Joku kuitenkin tekee näin:
Sinä kaiketi sanonet:
"Ne oksat taitettiin pois,
että minut oksastettaisiin".
Voi raukkaa, joka näin ajattelee.
Eikä ymmärrä ollenkaan sitä,
että Israel on se puu,
johon hänet on oksastettu.
Jos aidot oksat hakataan pois,
niin kuinka ei sitten epäaitoja,
jos tuottavat huonoa hedelmää,
joista pahanmakuisimmat ovat
ylpeyden mehua sisältäviä.
Oikein;
epäuskonsa tähden ne taitettiin pois,
mutta sinä pysyt uskosi kautta.
Älä ole ylpeä,
vaan pelkää.
Kuinka paljon ennemmin
minut hakataan pois,
jos ylpeilen Israelin
eli Jumalan silmäterän edessä.
Sillä jos Jumala ei ole säästänyt
luonnollisia oksia,
ei hän ole säästävä sinuakaan.
Jos Jumala on irrottanut luonnollisia oksia,
kuinka suuressa vaarassa minä olenkaan,
jos pilkkaan puuta, johon olen oksastettu.
Katso siis Jumalan
hyvyyttä ja ankaruutta:
Jumalan ankaruutta
langenneita kohtaan,
mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan,
jos hänen hyvyydessänsä pysyt;
muutoin sinutkin hakataan pois.
Jos Jumala on kyennyt oksastamaan
metsäöljypuun oksan jaloon puuhun,
niin kuinka ei sen aitoja oksia.
Niillä kun on jo kaikki,
mitä minulla ei ole.
Minulla ei ole muuta kuin
lahjaksi saatu usko.
Ja sama lahja on Pelastus
myös näille aidoille
ja kaiken omistaville oksille,
jotka ovat Jumalan valittua kansaa.
Mutta nuo toisetkin,
jos eivät jää epäuskoonsa,
tulevat oksastettaviksi,
sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen.
Sillä jos sinä olet leikattu
luonnollisesta metsäöljypuusta
ja vasten luontoa oksastettu
jaloon öljypuuhun,
kuinka paljoa ennemmin
nämä luonnolliset oksat
tulevat oksastettaviksi
omaan öljypuuhunsa!
Tämä nykyinen armotalouskausi
on vain väliaikainen.
Ja sen tarkoitus on saada
Israel mustasukkaiseksi
meidän pakanoiden kautta.
Siis vain osaksi aikaa
on Israelia kohdannut paatumus.
Sillä minä en tahdo, veljet
- ettette olisi oman viisautenne varassa -
pitää teitä tietämättöminä
tästä salaisuudesta,
että Israelia on osaksi kohdannut paatumus
- hamaan siihen asti, kunnes
pakanain täysi luku on sisälle tullut
Ja sitten koko Israel on pelastuva.
ja niin kaikki Israel on pelastuva,
niinkuin kirjoitettu on:
"Siionista on tuleva pelastaja,
hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
Ja tämä on oleva
minun liittoni heidän kanssaan,
kun minä otan pois heidän syntinsä."
Kun Uusi Liitto,
jonka Jumala on solminut
Israelin kansan kanssa,
tulee konkreettiseksi
Jaakobin ahdistuksen seurauksena,
niin syntyy Uuden Liiton Israel.
Nyt heidän kasvoillaan on kuitenkin peite.
Ja evankeliumin valo ei loista heille
niinkuin pitäisi,
eikä heidän kauttaan vielä maailmalle,
niinkuin se tulee loistamaan
Messiaan Valtakunnassa.
He ovat nyt armon evankeliumin vihollisia.
Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa,
että he ovat rakastettuja isien tähden.
Mutta kun tuo pakanain täysi luku
on sisälle tullut,
ja Kristuksen Morsian temmataan
yläilmoihin ja viedään Isän kotiin,
ja palaa sieltä aikanaan
vihittynä Karitsan Vaimona,
niin silloin Jumalan Vaimo Israel
myös tunnistaa Messiaansa.
Sillä ei Jumala
armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.
Samoin kuin te ennen olitte
Jumalalle tottelemattomia,
mutta nyt olette saaneet laupeuden
näiden tottelemattomuuden kautta,
samoin nämäkin nyt
ovat olleet tottelemattomia,
että myös he
teille tulleen armahtamisen kautta
nyt saisivat laupeuden.
Sillä Jumala on sulkenut
kaikki tottelemattomuuteen,
että hän kaikkia armahtaisi.
Oli ihminen kuinka hankala tapaus tahansa,
niin mikään ei estä
Jumalaa pelastamasta tätä.
Jumala tahtoo,
että kaikki pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan Totuuden.
Jumala on jopa hoitanut tuomiomme
pois päiväjärjestyksestä,
ottaen sen omalle kontolleen.
Ei tarvita muuta kuin
armon vastaan ottaminen.
Kukaan ei pelastu muutoin kuin armosta.
Israelille, jonka rikkauksiin kuuluu laki,
se on vaikeampi pala kuin meille pakanoille.
Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.
Sekin mikä ihmiselle on mahdotonta.
Siis ihmisen pelastuminen.
Oi sitä Jumalan
rikkauden ja viisauden ja tiedon
syvyyttä!
Kuinka tutkimattomat
ovat hänen tuomionsa
ja käsittämättömät hänen tiensä!
Sillä kuka on tuntenut
Herran mielen?
Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?
Tai kuka on ensin
antanut hänelle jotakin,
joka olisi tälle korvattava?
Sillä
hänestä ja hänen kauttansa ja häneen
on kaikki;
hänelle kunnia iankaikkisesti!
Amen.
Room 11
2 Tim 2:8-13
Room 9:1-5
Ja nyt Paavali on edennyt
siihen vaiheeseen asti,
että hän voi alkaa selvittää meille,
jotka olemme armosta pelastettuja,
mitä meidän tulisi tehdä elämällämme.
Minkälainen uskovan vaelluksen pitäisi olla.
Uskovan vaellus 
