Olivat niin epäuskoisia,
että he päätyivät
luvatun maan sijasta erämaahan.
Ja olivat edelleen niin epäuskoisia,
että tekivät valetun sonnivasikan
ja palvoivat sitä pelastajanaan.
Jokainen heistä
Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta
päätyi epäuskonsa tähden
kuolleena erämaan hiekkaan.
Moosesta ja Aaronia myöten.
Tällainen oli sen joukon usko,
jonka pelasti
oven pihtipieliin sivelletty veri.
Jokainen askel heidän vaelluksessaan
kuitenkin osoitti jatkuvaa
epäuskoa ja napinaa Jumalaa vastaan.
He olisivat halunneet palata Egyptiin,
mutta - kiitos Jumalan -
se ei enää ollut mahdollista.
Sillä he olivat ensin saaneet
kasteen Pilvessä,
tuon verensivelyn jälkeen
ja syöksyneet pois Egyptistä.
Ja myöhemmin Egypti jäi
lopullisesti taakse,
kun he saivat kasteen meressä.
Ja sitten he saivat täyttyä
Elävästä Vedestä,
joka vuosi Kristuskalliosta.
Mutta kansansa epäuskolle
Jumala ei voinut mitään.
Mutta ei se estänyt
heidän pelastamistaan
eikä myöskään heidän parantamistaan.
Jumala valitsi niskurikansan,
jotta voisi osoittaa,
että Hän pelastaa hankalimmankin tapauksen.
Epäuskoisista epäuskoisimmankin.
