Paavalin kirje Roomalaisille

[Paavali]

Alkusanat


Alkulause (Room 1:1-7)

Paavali,
Jeesuksen Kristuksen palvelija,
kutsuttu apostoli,

erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia,
jonka Jumala on edeltä luvannut
profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa,
hänen Pojastansa

— joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä
ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta
asetettu Jumalan Pojaksi voimassa —

Jeesuksesta Kristuksesta,
meidän Herrastamme,

jonka kautta me olemme saaneet
armon ja apostolinviran,

että syntyisi uskon kuuliaisuus
hänen nimeänsä kohtaan
kaikissa pakanakansoissa,
joihin tekin,
Jeesuksen Kristuksen kutsumat,
kuulutte:

kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille,
kutsutuille pyhille.


Tervehdys (Room 1:8-17)

Armo teille ja rauha
Jumalalta, meidän Isältämme,
ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Ensiksikin minä kiitän Jumalaani
Jeesuksen Kristuksen kautta
teidän kaikkien tähden,
koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa.

Sillä Jumala,
jota minä hengessäni palvelen
julistaen hänen Poikansa evankeliumia,
on minun todistajani,
kuinka minä teitä lakkaamatta muistan,
aina rukouksissani anoen,
että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo,
pääsisin tulemaan teidän tykönne.

Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä,
voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan,
että te vahvistuisitte,
se on,
että me yhdessä ollessamme
virkistyisimme yhteisestä uskostamme,
teidän ja minun.

Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata,
että jo monesti olen päättänyt
tulla teidän tykönne
saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne,
niinkuin muidenkin pakanain,
mutta olen ollut estetty tähän saakka.

Kreikkalaisille ja barbaareille,
viisaille ja tyhmille minä olen velassa;
omasta puolestani minä siis olen altis teillekin,
Roomassa asuvaisille,
julistamaan evankeliumia.

Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on elävä uskosta".

[Paavali]

Synti ja Sovitus


Jumalattomuus (Room 1:18-32)

Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta
kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan,
niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
sentähden että se,
mikä Jumalasta voidaan tietää,
on ilmeistä heidän keskuudessaan;
sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

Sillä hänen näkymätön olemuksensa,
hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa,
ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan,
maailman luomisesta asti nähtävinä,
niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he,
vaikka ovat tunteneet Jumalan,
eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet
eivätkä kiittäneet,
vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet,
ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

Kehuessaan viisaita olevansa
he ovat tyhmiksi tulleet
ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden
muuttaneet katoavaisen ihmisen
ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten
kuvan kaltaiseksi.

Sentähden Jumala on heidät,
heidän sydämensä himoissa,
hyljännyt saastaisuuteen,
häpäisemään itse omat ruumiinsa,
nuo,
jotka ovat vaihtaneet
Jumalan totuuden valheeseen
ja kunnioittaneet ja palvelleet
luotua enemmän kuin Luojaa,
joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.

Sentähden Jumala on hyljännyt heidät
häpeällisiin himoihin;
sillä heidän naispuolensa
ovat vaihtaneet
luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
samoin miespuoletkin,
luopuen luonnollisesta yhteydestä
naispuolen kanssa,
ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa
ja harjoittaneet,
miespuolet miespuolten kanssa,
riettautta
ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan,
mikä saada piti.

Ja niinkuin heille ei kelvannut
pitää kiinni Jumalan tuntemisesta,
niin Jumala hylkäsi heidät
heidän kelvottoman mielensä valtaan,
tekemään sopimattomia.

He ovat täynnänsä kaikkea
vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä,
täynnä
kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita,
Jumalaa vihaavaisia,
väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita,
pahankeksijöitä,
vanhemmilleen tottelemattomia,
vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;

jotka,
vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen,
että ne,
jotka senkaltaisia tekevät,
ovat kuoleman ansainneet,
eivät ainoastaan itse niitä tee,
vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille,
jotka niitä tekevät.


Tuomio (Room 2:1-16)

Sentähden sinä, oi ihminen,
et voi millään itseäsi puolustaa,
olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset.
Sillä mistä toista tuomitset,
siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset,
koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.

Ja me tiedämme,
että Jumalan tuomio on totuuden mukainen
niille, jotka senkaltaisia tekevät.

Vai luuletko, ihminen,
sinä, joka tuomitset
niitä, jotka senkaltaisia tekevät,
ja itse samoja teet,
että sinä vältät Jumalan tuomion?

Vai halveksitko hänen
hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä
runsautta,
etkä tiedä,
että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella
sinä kartutat päällesi vihaa
vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
hänen,
"joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
niille, jotka hyvässä työssä kestävinä
etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta,
iankaikkisen elämän,
mutta niiden osaksi,
jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta,
vaan tottelevat vääryyttä,
tulee viha ja kiivastus.
Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle,
joka pahaa tekee,
juutalaisen ensin,
sitten myös kreikkalaisen;
mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha
jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on,
juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!

Sillä Jumala ei katso henkilöön.
Sillä kaikki,
jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet,
ne myös ilman lakia hukkuvat,
ja kaikki,
jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet,
ne lain mukaan tuomitaan;
sillä eivät lain kuulijat
ole vanhurskaita Jumalan edessä,
vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.

Sillä kun pakanat,
joilla ei lakia ole,
luonnostansa tekevät,
mitä laki vaatii,
niin he, vaikka heillä ei lakia ole,
ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat,
että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä,
kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa
ja heidän ajatuksensa keskenään
syyttävät tai myös puolustavat heitä -
sinä päivänä,
jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet
Kristuksen Jeesuksen kautta,
minun evankeliumini mukaan.


Laki (Room 2:17-29)

Mutta jos sinä kutsut itseäsi juutalaiseksi
ja luotat lakiin
ja Jumala on sinun kerskauksesi
ja tunnet hänen tahtonsa
ja, opetettuna laissa,
tutkit, mikä parasta on,
ja luulet kykeneväsi olemaan
sokeain taluttaja,
pimeydessä olevien valkeus,
ymmärtämättömien kasvattaja,
alaikäisten opettaja,
sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto:
niin sinäkö,
joka toista opetat,
et itseäsi opeta;
joka julistat,
ettei saa varastaa,
itse varastat;
joka sanot,
ettei saa tehdä huorin,
itse teet huorin;
joka kauhistut epäjumalia,
kuitenkin olet temppelin ryöstäjä;
joka laista kerskaat,
häväiset lainrikkomisella Jumalaa?

Sillä
"teidän tähtenne Jumalan nimi
tulee pilkatuksi pakanain seassa",
niinkuin kirjoitettu on.

Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen,
jos sinä lakia noudatat;
mutta jos olet lainrikkoja,
niin sinun ympärileikkauksesi
on tullut ympärileikkaamattomuudeksi.
Jos siis ympärileikkaamaton
noudattaa lain säädöksiä,
eikö hänen ympärileikkaamattomuutensa
ole luettava ympärileikkaukseksi?

Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
joka täyttää lain,
on tuomitseva sinut,
joka lainkirjaiminesi
ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja.

Sillä ei se ole juutalainen,
joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
eikä ympärileikkaus se,
joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;

vaan se on juutalainen,
joka sisällisesti on juutalainen,
ja oikea ympärileikkaus on
sydämen ympärileikkaus
Hengessä, ei kirjaimessa;
ja hän saa kiitoksensa,
ei ihmisiltä,
vaan Jumalalta.


Jumalan uskollisuus (Room 3:1-20)

Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
Paljonkin, kaikin tavoin;
ennen kaikkea se,
että heille on uskottu,
mitä Jumala on puhunut.

Mutta kuinka?
Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
ei kaiketi heidän epäuskonsa
ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä?
Pois se!
Olkoon Jumala totinen,
mutta jokainen ihminen valhettelija,
niinkuin kirjoitettu on:

Että sinut havaittaisiin
vanhurskaaksi sanoissasi
ja että voittaisit,
kun sinun kanssasi oikeutta käydään.

Mutta jos meidän vääryytemme
tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
mitä me siihen sanomme?
Ei kaiketi Jumala ole väärä,
kun hän rankaisee vihassansa?
Minä puhun ihmisten tavalla.
Pois se!
Sillä kuinka Jumala silloin
voisi tuomita maailman?

Sillä jos Jumalan totuus
tulee minun valheeni kautta
selvemmin julki hänen kirkkaudekseen,
miksi sitten minutkin
vielä syntisenä tuomitaan?
Ja miksi emme tekisi,
niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän
ja niinkuin muutamat väittävät meidän sanovan:

"Tehkäämme pahaa,
että siitä hyvää tulisi"?
Niiden tuomio on oikea.
Miten siis on?
Olemmeko me parempia?
Emme suinkaan.
Mehän olemme edellä osoittaneet,
että kaikki,
niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset,
ovat synnin alla,
niinkuin kirjoitettu on:

Ei ole ketään vanhurskasta,
ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä,
ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois,
kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
ei ole ketään,
joka tekee sitä, mikä hyvä on,
ei yhden yhtäkään.

Heidän kurkkunsa on avoin hauta,
kielellänsä he pettävät,
kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
ja rauhan tietä he eivät tunne.
Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.

Mutta me tiedämme,
että kaiken, minkä laki sanoo,
sen se puhuu lain alaisille,
että jokainen suu tukittaisiin
ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
sentähden,
ettei mikään liha
tule hänen edessään vanhurskaaksi
lain teoista;
sillä lain kautta tulee synnin tunto.


Jumalan vanhurskaus (Room 3:21-31)

Mutta nyt Jumalan vanhurskaus,
josta laki ja profeetat todistavat,
on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus,
joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen
tulee kaikkiin ja kaikille,
jotka uskovat;
sillä ei ole yhtään erotusta.

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden
hänen armostaan sen lunastuksen kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi
uskon kautta hänen vereensä,

osoittaaksensa vanhurskauttaan,
koska hän oli jättänyt rankaisematta
ennen tehdyt synnit
jumalallisessa kärsivällisyydessään,

osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa,
sitä, että hän itse on vanhurskas
ja vanhurskauttaa sen,
jolla on usko Jeesukseen.

Missä siis on kerskaaminen?
Se on suljettu pois.
Minkä lain kautta?
Tekojenko lain?
Ei, vaan uskon lain kautta.

Niin päätämme siis,
että ihminen vanhurskautetaan
uskon kautta, ilman lain tekoja.

Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala?
Eikö pakanainkin? On pakanainkin,
koskapa Jumala on yksi,
joka vanhurskauttaa
ympärileikatut uskosta
ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.

Teemmekö siis lain mitättömäksi
uskon kautta?
Pois se!
Vaan me vahvistamme lain.


Usko (Room 4:1-12)

Mitä me siis sanomme
esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen
lihan mukaan?

Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu,
on hänellä kerskaamista,
mutta ei Jumalan edessä.
Sillä mitä Raamattu sanoo?

Aabraham uskoi Jumalaa,
ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.

Mutta töitä tekevälle
ei lueta palkkaa armosta,
vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee,
vaan uskoo häneen,
joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

niinkuin myös Daavid
ylistää autuaaksi sitä ihmistä,
jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:

Autuaat ne,
joiden rikokset ovat anteeksi annetut
ja joiden synnit ovat peitetyt!
Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!

Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen
ainoastaan ympärileikattuja,
vai eikö ympärileikkaamattomiakin?
Sanommehan:

Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi.

Kuinka se sitten siksi luettiin?
Hänen ollessaanko
ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna?
Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna.

Ja hän sai ympärileikkauksen merkin
sen uskonvanhurskauden sinetiksi,
joka hänellä oli ympärileikkaamatonna,
että hänestä tulisi kaikkien isä,
jotka ympärileikkaamattomina uskovat,
niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;

ja että hänestä tulisi
myöskin ympärileikattujen isä,
niiden,
jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja,
vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä,
mikä meidän isällämme Aabrahamilla
oli jo ympärileikkaamatonna.


Lupaus (Room 4:13-25)

Sillä se lupaus,
että Aabraham oli perivä maailman,
ei tullut hänelle
eikä hänen siemenelleen
lain kautta,
vaan uskonvanhurskauden kautta.

Sillä jos ne,
jotka pitäytyvät lakiin,
ovat perillisiä,
niin usko on tyhjäksi tehty
ja lupaus käynyt mitättömäksi.
Sillä laki saa aikaan vihaa;
mutta missä lakia ei ole,
siellä ei ole rikkomustakaan.

Sentähden se on uskosta,
että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille,
joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille,
jolla on Aabrahamin usko,
hänen, joka on meidän kaikkien isä
- niinkuin kirjoitettu on:
"Monen kansan isäksi
minä olen sinut asettanut" -
sen Jumalan edessä,
johon hän uskoi
ja joka kuolleet eläviksi tekee
ja kutsuu olemattomat,
ikäänkuin ne olisivat.

Ja Aabraham toivoi,
vaikka ei toivoa ollut,
ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi,
tämän sanan mukaan:
"Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
eikä hän heikontunut uskossansa,
vaikka näki,
että hänen ruumiinsa oli kuolettunut
- sillä hän oli jo noin satavuotias -
ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;

mutta Jumalan lupausta
hän ei epäuskossa epäillyt,
vaan vahvistui uskossa,
antaen kunnian Jumalalle,
ja oli täysin varma siitä,
että minkä Jumala on luvannut,
sen hän voi myös täyttää.

Sentähden se
luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä
ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
vaan myös meidän tähtemme,
joille se on luettava,
kun uskomme häneen,
joka kuolleista herätti
Jeesuksen, meidän Herramme,
joka on alttiiksi annettu
meidän rikostemme tähden
ja kuolleista herätetty
meidän vanhurskauttamisemme tähden.


Kirkkaus (Room 5:1-11)

Koska me siis olemme
uskosta vanhurskaiksi tulleet,
niin meillä on rauha Jumalan kanssa
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
jonka kautta myös
olemme uskossa saaneet
pääsyn tähän armoon,
jossa me nyt olemme,
ja meidän kerskauksemme
on Jumalan kirkkauden toivo.

Eikä ainoastaan se,
vaan meidän kerskauksenamme
ovat myös ahdistukset,
sillä me tiedämme,
että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
mutta kärsivällisyys
koettelemuksen kestämistä,
ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
mutta toivo ei saata häpeään;
sillä Jumalan rakkaus
on vuodatettu meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta,
joka on meille annettu.

Sillä meidän vielä ollessamme heikot
kuoli Kristus oikeaan aikaan
jumalattomien edestä.
Tuskinpa kukaan käy kuolemaan
jonkun vanhurskaan edestä;
hyvän edestä joku mahdollisesti
uskaltaa kuolla.
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa
meitä kohtaan siinä,
että Kristus,
kun me vielä olimme syntisiä,
kuoli meidän edestämme.
Paljoa ennemmin me siis nyt,
kun olemme vanhurskautetut
hänen veressään,
pelastumme hänen kauttansa vihasta.

Sillä jos me silloin,
kun vielä olimme Jumalan vihollisia,
tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan
hänen Poikansa kuoleman kautta,
paljoa ennemmin me pelastumme
hänen elämänsä kautta nyt,
kun olemme sovitetut;
emmekä ainoastaan sovitetut,
vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.


Armo (Room 5:12-21)

Sentähden,
niinkuin yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki ovat syntiä tehneet -

sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa,
mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole;
kuitenkin kuolema hallitsi
Aadamista Moosekseen asti
niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet
samankaltaisella rikkomuksella
kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.

Mutta armolahjan laita
ei ole sama kuin lankeemuksen;
sillä joskin yhden lankeemuksesta
monet ovat kuolleet,
niin paljoa enemmän
on Jumalan armo ja lahja
yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen,
armon kautta
ylenpalttisesti tullut monien osaksi.

Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen,
mikä tuli yhden synnintekijän kautta;
sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi,
mutta armolahja tulee
monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.

Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden
kuolema on hallinnut yhden kautta,
niin paljoa enemmän ne,
jotka saavat armon
ja vanhurskauden lahjan runsauden,
tulevat elämässä hallitsemaan
yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -

Niinpä siis,
samoin kuin yhden ihmisen lankeemus
on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi,
niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko
koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;

sillä niinkuin yhden ihmisen
tottelemattomuuden kautta
monet ovat joutuneet syntisiksi,
niin myös yhden
kuuliaisuuden kautta
monet tulevat vanhurskaiksi.

Mutta laki tuli väliin,
että rikkomus suureksi tulisi;
mutta missä synti on suureksi tullut,
siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa,
samoin armokin hallitsisi
vanhurskauden kautta
iankaikkiseksi elämäksi
Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

[Paavali]

Uusi Elämä


Kristuksessa (Room 6:1-14)

Mitä siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?

Pois se!
Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä,
kuinka me vielä eläisimme siinä?

Vai ettekö tiedä,
että me kaikki,
jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen,
olemme hänen kuolemaansa kastetut?

Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan
haudatut kasteen kautta kuolemaan,
että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista
Isän kirkkauden kautta,
samoin pitää meidänkin
uudessa elämässä vaeltaman.

Sillä jos me olemme
hänen kanssaan yhteenkasvaneita
yhtäläisessä kuolemassa,
niin olemme samoin myös
yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
kun tiedämme sen,
että meidän vanha ihmisemme
on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
että synnin ruumis kukistettaisiin,
niin ettemme enää syntiä palvelisi;
sillä joka on kuollut,
se on vanhurskautunut pois synnistä.

Mutta jos olemme kuolleet
Kristuksen kanssa,
niin me uskomme saavamme myös elää
hänen kanssaan,
tietäen, että Kristus,
sittenkuin hänet kuolleista herätettiin,
ei enää kuole:
kuolema ei enää häntä vallitse.
Sillä minkä hän kuoli,
sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä;
mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.

Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina,
mutta Jumalalle elävinä
Kristuksessa Jeesuksessa.

Älköön siis synti hallitko
teidän kuolevaisessa ruumiissanne,
niin että olette kuuliaiset sen himoille,
älkääkä antako jäseniänne
vääryyden aseiksi synnille,
vaan antakaa itsenne,
kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle,
ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman,
koska ette ole lain alla, vaan armon alla.


Vanhurskaudessa (Room 6:15-23)

Kuinka siis on?
Saammeko tehdä syntiä,
koska emme ole lain alla,
vaan armon alla?

Pois se!
Ettekö tiedä,
että kenen palvelijoiksi,
ketä tottelemaan,
te antaudutte,
sen palvelijoita te olette,
jota te tottelette,
joko synnin palvelijoita, kuolemaksi,
tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?

Mutta kiitos Jumalalle,
että te,
jotka ennen olitte synnin palvelijoita,
nyt olette tulleet sydämestänne
kuuliaisiksi sille opin muodolle,
jonka johtoon te olette annetut,
ja että te synnistä vapautettuina
olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

Minä puhun ihmisten tavalla
teidän lihanne heikkouden tähden.
Sillä niinkuin te ennen
annoitte jäsenenne
saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi
laittomuuteen,
niin antakaa nyt jäsenenne
vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

Sillä kun olitte synnin palvelijoita,
niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Minkä hedelmän te siitä silloin saitte?
Sen, jota te nyt häpeätte.
Sillä sen loppu on kuolema.

Mutta nyt,
kun olette synnistä vapautetut
ja Jumalan palvelijoiksi tulleet,
on teidän hedelmänne pyhitys,
ja sen loppu on iankaikkinen elämä.

Sillä synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja on
iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.


Taisteluissa (Room 7)

Vai ettekö tiedä, veljet
- minä puhun lain tunteville -
että laki vallitsee ihmistä,
niin kauan kuin hän elää?

Niinpä sitoo laki naidun vaimon
hänen elossa olevaan mieheensä;
mutta jos mies kuolee,
on vaimo irti tästä miehen laista.

Sentähden hän saa avionrikkojan nimen,
jos miehensä eläessä
antautuu toiselle miehelle;
mutta jos mies kuolee,
on hän vapaa siitä laista,
niin ettei hän ole avionrikkoja,
jos menee toiselle miehelle.

Niin, veljeni,
teidätkin on kuoletettu laista
Kristuksen ruumiin kautta,
tullaksenne toisen omiksi,
hänen, joka on kuolleista herätetty,
että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.

Sillä kun olimme lihan vallassa,
niin synnin himot, jotka laki herättää,
vaikuttivat meidän jäsenissämme,
niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
mutta nyt me olemme irti laista
ja kuolleet pois
siitä, mikä meidät piti vankeina,
niin että me palvelemme Jumalaa
Hengen uudessa tilassa
emmekä kirjaimen vanhassa.

Mitä siis sanomme?
Onko laki syntiä?
Pois se!

Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan
muuten kuin lain kautta;
sillä en minä olisi tiennyt himosta,
ellei laki olisi sanonut:
"Älä himoitse".

Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen,
herätti se minussa kaikkinaisia himoja;
sillä ilman lakia on synti kuollut.

Minä elin ennen ilman lakia;
mutta kun käskysana tuli,
niin synti virkosi,
ja minä kuolin.

Niin kävi ilmi,
että käskysana,
joka oli oleva minulle elämäksi,
olikin minulle kuolemaksi.

Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen,
petti se minut
ja kuoletti minut käskysanan kautta.

Niin,
laki on kuitenkin pyhä
ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.

Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi?
Pois se!
Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin,
on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman,
että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.

Sillä me tiedämme,
että laki on hengellinen,
mutta minä olen lihallinen,
myyty synnin alaisuuteen.

Sillä minä en tunne omakseni sitä,
mitä teen;
sillä minä en toteuta sitä,
mitä tahdon,
vaan mitä minä vihaan,
sitä minä teen.

Mutta jos minä teen sitä,
mitä en tahdo,
niin minä myönnän,
että laki on hyvä.

Niin en nyt enää tee sitä minä,
vaan synti,
joka minussa asuu.

Sillä minä tiedän,
ettei minussa, se on minun lihassani,
asu mitään hyvää.

Tahto minulla kyllä on,
mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon,
minä en tee,
vaan sitä pahaa, mitä en tahdo,
minä teen.

Jos minä siis teen sitä,
mitä en tahdo,
niin sen tekijä en enää ole minä,
vaan synti, joka minussa asuu.

Niin huomaan siis itsessäni,
minä, joka tahdon hyvää tehdä,
sen lain,
että paha riippuu minussa kiinni;

sillä sisällisen ihmiseni puolesta
minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
mutta jäsenissäni minä näen toisen lain,
joka sotii minun mieleni lakia vastaan
ja pitää minut vangittuna synnin laissa,
joka minun jäsenissäni on.

Minä viheliäinen ihminen,
kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta!

Niin minä siis tämmöisenäni
palvelen mielellä Jumalan lakia,
mutta lihalla synnin lakia.


Kärsimyksissä (Room 8)

Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Sillä mikä laille oli mahdotonta,
koska se oli lihan kautta heikoksi tullut,
sen Jumala teki,
lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa
ja synnin tähden
ja tuomitsemalla synnin lihassa,

että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä,
jotka emme vaella lihan mukaan,
vaan Hengen.

Sillä niillä,
jotka elävät lihan mukaan,
on lihan mieli,
mutta niillä,
jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli.

Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli
on vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
eikä se voikaan.

Jotka lihan vallassa ovat,
ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.

Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa.

Mutta jos Kristus on teissä,
niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden,
mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

Jos nyt hänen Henkensä,
hänen,
joka herätti Jeesuksen kuolleista,
asuu teissä,
niin hän,
joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen,
on eläväksitekevä
myös teidän kuolevaiset ruumiinne
Henkensä kautta, joka teissä asuu.

Niin me siis, veljet, olemme velassa,
mutta emme lihalle,
lihan mukaan elääksemme.
Sillä jos te lihan mukaan elätte,
pitää teidän kuoleman;
mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot,
niin saatte elää.

Sillä kaikki,
joita Jumalan Henki kuljettaa,
ovat Jumalan lapsia.
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
"Abba! Isä!"

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme lapsia,
niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä,
jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme.

Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin.

Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen
odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle
- ei omasta tahdostaan, vaan alistajan -
kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi
turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

Sillä me tiedämme,
että koko luomakunta yhdessä huokaa
ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se, vaan myös me,
joilla on Hengen esikoislahja,
mekin huokaamme sisimmässämme,
odottaen lapseksi-ottamista,
meidän ruumiimme lunastusta.

Sillä toivossa me olemme pelastetut,
mutta toivo, jonka näkee täyttyneen,
ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?

Mutta jos toivomme, mitä emme näe,
niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
Samoin myös Henki auttaa
meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla.

Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee
Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.

Mutta me tiedämme,
että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi,
jotka Jumalaa rakastavat,
niiden,
jotka hänen aivoituksensa mukaan
ovat kutsutut.

Sillä ne,
jotka hän on edeltätuntenut,
hän on myös edeltämäärännyt
Poikansa kuvan kaltaisiksi,
että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
ne hän on myös kutsunut;
ja jotka hän on kutsunut,
ne hän on myös vanhurskauttanut;
mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
ne hän on myös kirkastanut.

Mitä me siis tähän sanomme?
Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?
Hän,
joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
vaan antoi hänet alttiiksi
kaikkien meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille
kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se,
joka on kuollut,
onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?
Niinkuin kirjoitettu on:

Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina.

Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton
hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat, ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.

[Paavali]

Israel


Valittu (Room 9)

Minä sanon totuuden Kristuksessa,
en valhettele
- sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -
että minulla on
suuri murhe ja ainainen kipu
sydämessäni.

Sillä minä soisin itse olevani kirottu
pois Kristuksesta veljieni hyväksi,
jotka ovat minun sukulaisiani
lihan puolesta, ovat israelilaisia:

heidän on
lapseus ja
kirkkaus ja
liitot ja
lain antaminen
ja jumalanpalvelus
ja lupaukset;

heidän ovat isät,
ja heistä on Kristus lihan puolesta,
hän, joka on yli kaiken, Jumala,
ylistetty iankaikkisesti, amen!

Mutta ei niin,
että Jumalan sana olisi harhaan mennyt.
Sillä eivät kaikki ne,
jotka ovat Israelista,
ole silti Israel,
eivät kaikki ole lapsia sentähden,
että ovat Aabrahamin siementä,
vaan:
"Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";
se on:
eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia,
ole Jumalan lapsia,
vaan lupauksen lapset,
ne luetaan siemeneksi.

Sillä lupauksen sana oli tämä:
"Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan,
ja silloin Saaralla on oleva poika".

Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt,
vaan samoin kävi Rebekallekin,
joka oli tullut raskaaksi yhdestä,
meidän isästämme Iisakista;

ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään
ja ennenkuin olivat tehneet mitään,
hyvää tai pahaa, niin
- että Jumalan valinnan mukainen
aivoitus pysyisi,
ei tekojen tähden,
vaan kutsujan tähden -
sanottiin hänelle:
"Vanhempi on palveleva nuorempaa",
niinkuin kirjoitettu on:
"Jaakobia minä rakastin,
mutta Eesauta minä vihasin".

Mitä siis sanomme?
Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä?
Pois se!
Sillä Moosekselle hän sanoo:
"Minä olen armollinen,
kenelle olen armollinen,
ja armahdan, ketä armahdan".
Niin se ei siis ole sen vallassa,
joka tahtoo,
eikä sen, joka juoksee,
vaan Jumalan, joka on armollinen.

Sillä Raamattu sanoo faraolle:
"Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin,
että näyttäisin sinussa voimani
ja että minun nimeni
julistettaisiin kaiken maan päällä".

Niin hän siis on armollinen,
kenelle tahtoo,
ja paaduttaa, kenen tahtoo.

Sinä kaiketi sanot minulle:
"Miksi hän sitten vielä soimaa?
Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"

Niinpä niin, oi ihminen,
mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan?
Ei kaiketi tehty sano tekijälleen:
"Miksi minusta tällaisen teit?"
Vai eikö savenvalajalla
ole valta tehdä samasta savensa seoksesta
toinen astia jaloa,
toinen halpaa
käyttöä varten?

Entä jos Jumala,
vaikka hän tahtoo näyttää vihansa
ja tehdä voimansa tiettäväksi,
on suurella pitkämielisyydellä
kärsinyt vihan astioita,
jotka olivat valmiit häviöön,
ja on tehnyt sen
saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi
laupeuden astioissa,
jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?

Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät,
ei ainoastaan juutalaisista,
vaan myös pakanoista,
niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo:
"Minä olen kutsuva kansakseni sen,
joka ei ollut minun kansani,
ja rakkaakseni sen,
joka ei ollut minun rakkaani.

Ja on tapahtuva,
että siinä paikassa, jossa heille on sanottu:
'Te ette ole minun kansani',
siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."

Mutta Esaias huudahtaa Israelista:
"Vaikka Israelin lapset
olisivat luvultaan kuin meren hiekka,
niin pelastuu heistä vain jäännös.
Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä
lopullisesti ja rutosti."
Niinkuin Esaias myös on ennustanut:
"Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä,
niin meidän olisi käynyt niinkuin Sodoman,
ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi".

Mitä me siis sanomme?
Että pakanat,
jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta,
ovat saavuttaneet vanhurskauden,
mutta sen vanhurskauden,
joka tulee uskosta;
mutta Israel,
joka tavoitteli vanhurskauden lakia,
ei ole sitä lakia saavuttanut.

Minkätähden?
Sentähden,
ettei se tapahtunut uskosta,
vaan ikäänkuin teoista;
sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
niinkuin kirjoitettu on:
"Katso, minä panen Siioniin
loukkauskiven ja kompastuksen kallion,
ja joka häneen uskoo,
se ei häpeään joudu".


Uskosta pelastuva (Room 10)

Veljet,
minä toivon sydämestäni
ja rukoilen Jumalaa
heidän edestänsä,
että he pelastuisivat.

Sillä minä todistan heistä,
että heillä on kiivaus Jumalan puolesta,
mutta ei taidon mukaan;
sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta,
vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan,
eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

Sillä Kristus on lain loppu,
vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Kirjoittaahan Mooses
siitä vanhurskaudesta,
joka laista tulee,
että ihminen, joka sen täyttää,
on siitä elävä.

Mutta se vanhurskaus,
joka uskosta tulee, sanoo näin:

"Älä sano sydämessäsi:
Kuka nousee taivaaseen?"

se on:
tuomaan Kristusta alas,
tahi:

"Kuka astuu alas syvyyteen?"

se on:
nostamaan Kristusta kuolleista.
Mutta mitä se sanoo?

"Sana on sinua lähellä,
sinun suussasi ja sinun sydämessäsi";

se on se uskon sana,
jota me saarnaamme.

Sillä jos sinä tunnustat suullasi
Jeesuksen Herraksi
ja uskot sydämessäsi,
että Jumala on hänet kuolleista herättänyt,
niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi
ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Sanoohan Raamattu:

"Ei yksikään, joka häneen uskoo,
joudu häpeään".

Tässä ei ole erotusta juutalaisen
eikä kreikkalaisen välillä;
sillä yksi ja sama on kaikkien Herra,
rikas antaja kaikille,
jotka häntä avuksi huutavat.
Sillä

"jokainen,
joka huutaa avuksi Herran nimeä,
pelastuu".

Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä,
johon eivät usko?
Ja kuinka he voivat uskoa siihen,
josta eivät ole kuulleet?
Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
Ja kuinka kukaan voi julistaa,
ellei ketään lähetetä?
Niinkuin kirjoitettu on:

"Kuinka suloiset ovat niiden jalat,
jotka hyvää sanomaa julistavat!"

Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille.
Sillä Esaias sanoo:

"Herra,
kuka uskoo meidän saarnamme?"

Usko tulee siis kuulemisesta,
mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Mutta minä kysyn:
eivätkö he ole kuulleet?
Kyllä ovat:

"Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin,
ja heidän sanansa maan piirin ääriin".

Minä kysyn:
eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa?
Ensiksi jo Mooses sanoo:

"Minä herätän teidän kiivautenne kansan kautta,
joka ei ole kansa,
ymmärtämättömän kansan kautta
minä teitä kiihoitan".

Ja Esaias on rohkea ja sanoo:

"Minut ovat löytäneet ne,
jotka eivät minua etsineet;
minä olen ilmestynyt niille,
jotka eivät minua kysyneet".

Mutta Israelista hän sanoo:

"Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni
tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden".

Aito öljypuu (Room 11)

Minä sanon siis:
ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa?
Pois se!
Sillä olenhan minäkin israelilainen,
Aabrahamin siementä,
Benjaminin sukukuntaa.

Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa,
jonka hän on edeltätuntenut.
Vai ettekö tiedä,
mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta,
kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia:
"Herra,
he ovat tappaneet sinun profeettasi
ja hajottaneet sinun alttarisi,
ja minä yksin olen jäänyt jäljelle,
ja he väijyvät minun henkeäni"?

Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus?
"Minä olen jättänyt itselleni
seitsemäntuhatta miestä,
jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille."

Samoin on nyt tänäkin aikana
olemassa jäännös armon valinnan mukaan.
Mutta jos valinta on armosta,
niin se ei ole enää teoista,
sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.

Miten siis on?
Mitä Israel tavoittelee,
sitä se ei ole saavuttanut,
mutta valitut ovat sen saavuttaneet;
muut ovat paatuneet,
niinkuin kirjoitettu on:
"Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen,
silmät, etteivät he näkisi,
ja korvat, etteivät he kuulisi,
tähän päivään asti".

Ja Daavid sanoo:
"Tulkoon heidän pöytänsä heille
paulaksi ja ansaksi ja lankeemukseksi ja kostoksi,
soetkoot heidän silmänsä,
etteivät he näkisi;
ja paina yhäti heidän selkänsä kumaraan".

Minä siis sanon:
eivät kaiketi he ole sitä varten kompastuneet,
että lankeaisivat?
Pois se!
Vaan heidän lankeemuksensa kautta
tuli pelastus pakanoille,
että he itse syttyisivät kiivauteen.

Mutta jos heidän lankeemuksensa
on maailmalle rikkaudeksi
ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi,
kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!

Teille, pakanoille, minä sanon:
Koska olen pakanain apostoli,
pidän minä virkaani kunniassa,
sytyttääkseni, jos mahdollista,
kiivauteen niitä,
jotka ovat minun heimolaisiani,
ja pelastaakseni edes muutamia heistä.

Sillä jos heidän hylkäämisensä
on maailmalle sovitukseksi,
mitä heidän armoihin-ottamisensa
on muuta kuin elämä kuolleista?

Mutta jos uutisleipä on pyhä,
niin on myös koko taikina,
ja jos juuri on pyhä,
niin ovat myös oksat.

Mutta jos muutamat oksista
ovat taitetut pois
ja sinä, joka olet metsäöljypuu,
olet oksastettu oikeiden
oksien joukkoon
ja olet päässyt niiden kanssa
osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta,
niin älä ylpeile oksien rinnalla;
mutta jos ylpeilet,
niin et sinä kuitenkaan kannata juurta,
vaan juuri kannattaa sinua.

Sinä kaiketi sanonet:
"Ne oksat taitettiin pois,
että minut oksastettaisiin".
Oikein;
epäuskonsa tähden ne taitettiin pois,
mutta sinä pysyt uskosi kautta.
Älä ole ylpeä, vaan pelkää.

Sillä jos Jumala ei ole säästänyt
luonnollisia oksia,
ei hän ole säästävä sinuakaan.
Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta:
Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan,
mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan,
jos hänen hyvyydessänsä pysyt;
muutoin sinutkin hakataan pois.

Mutta nuo toisetkin,
jos eivät jää epäuskoonsa,
tulevat oksastettaviksi,
sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen.

Sillä jos sinä olet leikattu
luonnollisesta metsäöljypuusta
ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun,
kuinka paljoa ennemmin
nämä luonnolliset oksat
tulevat oksastettaviksi
omaan öljypuuhunsa!

Sillä minä en tahdo, veljet
- ettette olisi oman viisautenne varassa -
pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta,
että Israelia on osaksi kohdannut paatumus
- hamaan siihen asti,
kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
ja niin kaikki Israel on pelastuva,
niinkuin kirjoitettu on:
"Siionista on tuleva pelastaja,
hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
Ja tämä on oleva minun liittoni
heidän kanssaan,
kun minä otan pois heidän syntinsä."

Evankeliumin kannalta
he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne,
mutta valinnan kannalta
he ovat rakastettuja isien tähden.
Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.

Samoin kuin te ennen olitte
Jumalalle tottelemattomia,
mutta nyt olette saaneet laupeuden
näiden tottelemattomuuden kautta,
samoin nämäkin nyt ovat olleet tottelemattomia,
että myös he teille tulleen armahtamisen kautta
nyt saisivat laupeuden.

Sillä Jumala on sulkenut
kaikki tottelemattomuuteen,
että hän kaikkia armahtaisi.

Oi sitä
Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon
syvyyttä!
Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa
ja käsittämättömät hänen tiensä!

Sillä kuka on tuntenut Herran mielen?
Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?
Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin,
joka olisi tälle korvattava?
Sillä hänestä
ja hänen kauttansa
ja häneen on kaikki;
hänelle kunnia iankaikkisesti!
Amen.

[Paavali]

Uskovan vaellus


Jumalan palveleminen (Room 12)

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu,
minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella itsestänsä enempää,
kuin ajatella sopii,
vaan ajatella kohtuullisesti,
sen uskonmäärän mukaan,
minkä Jumala on kullekin suonut.

Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa
on monta jäsentä,
mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
niin me, vaikka meitä on monta,
olemme yksi ruumis Kristuksessa,
mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;

ja meillä on erilaisia armolahjoja
sen armon mukaan,
mikä meille on annettu;

jos jollakin on profetoimisen lahja,
käyttäköön sitä sen mukaan,
kuin hänellä uskoa on;

Jos virka,
pitäköön virastaan vaarin;

jos joku opettaa,
olkoon uskollinen opettamisessaan;

jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan;
joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä;

joka on johtaja,
johtakoon toimellisesti;

joka laupeutta harjoittaa,
tehköön sen iloiten.

Olkoon rakkaus vilpitön,
kammokaa pahaa,
riippukaa hyvässä kiinni.

Olkaa veljellisessä rakkaudessa
helläsydämiset toisianne kohtaan;
toinen toisenne kunnioittamisessa
kilpailkaa keskenänne.

Älkää harrastuksessanne olko veltot;
olkaa hengessä palavat;
palvelkaa Herraa.

Olkaa toivossa iloiset,
ahdistuksessa kärsivälliset,
rukouksessa kestävät.

Pitäkää pyhien tarpeet ominanne;
harrastakaa vieraanvaraisuutta.

Siunatkaa vainoojianne,
siunatkaa, älkääkä kirotko.

Iloitkaa iloitsevien kanssa,
itkekää itkevien kanssa.

Olkaa keskenänne yksimieliset.
Älkää korkeita mielitelkö,
vaan tyytykää alhaisiin oloihin.

Älkää olko itsemielestänne viisaita.
Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako.
Ahkeroikaa sitä,
mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.

Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu,
eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

Älkää itse kostako, rakkaani,
vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle,
sillä kirjoitettu on:
"Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".

Vaan
"jos vihamiehelläsi on nälkä,
ruoki häntä,
jos hänellä on jano,
juota häntä,
sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä
hänen päänsä päälle".

Älä anna pahan itseäsi voittaa,
vaan voita sinä paha hyvällä.


Alamaisuus esivallalle (Room 13)

Jokainen olkoon alamainen
sille esivallalle,
jonka vallan alla hän on.
Sillä ei ole esivaltaa
muutoin kuin Jumalalta;
ne, jotka ovat,
ovat Jumalan asettamat.
Sentähden,
joka asettuu esivaltaa vastaan,
se nousee Jumalan säätämystä vastaan;
mutta jotka nousevat vastaan,
tuottavat itsellensä tuomion.
Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona,
jotka tekevät hyvää,
vaan niiden, jotka tekevät pahaa.

Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä,
niin tee sitä, mikä hyvää on,
ja sinä saat siltä kiitoksen;
sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi.
Mutta jos pahaa teet, niin pelkää;
sillä se ei miekkaa turhaan kanna,
koska se on Jumalan palvelija,
kostaja sen rankaisemiseksi,
joka pahaa tekee.
Siksi tulee olla alamainen,
ei ainoastaan rangaistuksen tähden,
vaan myös omantunnon tähden.

Sentähdenhän te verojakin maksatte.
Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä,
ahkeroiden virassansa juuri sitä varten.
Antakaa kaikille, mitä annettava on:
kenelle vero, sille vero,
kenelle tulli, sille tulli,
kenelle pelko, sille pelko,
kenelle kunnia, sille kunnia.

Älkää olko kenellekään mitään velkaa,
muuta kuin että toisianne rakastatte;
sillä joka toistansa rakastaa,
se on lain täyttänyt.
Sillä nämä:
"Älä tee huorin,
älä tapa, älä varasta,
älä himoitse",
ja mikä muu käsky tahansa,
ne sisältyvät kaikki tähän sanaan:
"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Sentähden on rakkaus lain täyttämys.

Ja tehkää tämä,
koska tunnette tämän ajan,
että jo on hetki teidän unesta nousta;
sillä pelastus on nyt meitä lähempänä
kuin silloin, kun uskoon tulimme.
Yö on pitkälle kulunut,
ja päivä on lähellä.

Pankaamme sentähden pois pimeyden teot,
ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.
Vaeltakaamme säädyllisesti, niinkuin päivällä,
ei mässäyksissä ja juomingeissa,
ei haureudessa ja irstaudessa,
ei riidassa ja kateudessa,
vaan pukekaa päällenne
Herra Jeesus Kristus,
älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta,
että himot heräävät.


Lähimmäisrakkaus (Room 14)

Heikkouskoista hoivatkaa,
rupeamatta väittelemään mielipiteistä.
Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea,
mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.
Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö;
ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö,
sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa?
Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu;
mutta hän on pysyvä pystyssä,
sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.

Toinen pitää yhden päivän toista parempana,
toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä;
kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden;
ja joka syö, se syö Herran tähden,
sillä hän kiittää Jumalaa;
ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä
ja kiittää Jumalaa.

Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä,
eikä kukaan kuole itsellensä.
Jos me elämme, niin elämme Herralle,
ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle.
Sentähden, elimmepä tai kuolimme,
niin me olemme Herran omat.

Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon,
että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.
Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi?
Taikka sinä toinen,
minkätähden sinä halveksit veljeäsi?
Sillä kaikki meidät asetetaan
Jumalan tuomioistuimen eteen.
Sillä kirjoitettu on:
"Niin totta kuin minä elän,
sanoo Herra,
minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman
ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa".

Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko,
vaan päättäkää pikemmin olla panematta
veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa,
ettei mikään ole epäpyhää itsessään;
vaan ainoastaan sille,
joka pitää jotakin epäpyhänä,
sille se on epäpyhää.

Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden,
niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan.
Älä saata ruuallasi turmioon sitä,
jonka edestä Kristus on kuollut.
Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on,
joutua herjattavaksi;
sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista,
vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Joka tässä kohden palvelee Kristusta,
se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
Niin tavoitelkaamme siis sitä,
mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.
Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä.

Kaikki tosin on puhdasta,
mutta sille ihmiselle,
joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.
Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta
ja karttaa sitä,
mistä veljesi loukkaantuu
tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.

Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko,
mikä sinulla on.
Onnellinen on se,
joka ei tuomitse itseään siitä,
minkä hän oikeaksi havaitsee;
mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu,
koska se ei tapahdu uskosta;
sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.


Palvellen muita (Room 15)

Mutta meidän, vahvojen,
tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia,
eikä elää itsellemme mieliksi.
Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi
hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi.
Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi,
vaan niinkuin kirjoitettu on:
"Niiden herjaukset,
jotka sinua herjaavat,
ovat sattuneet minuun".

Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu,
on kirjoitettu meille opiksi,
että meillä kärsivällisyyden
ja Raamatun lohdutuksen kautta
olisi toivo.

Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala
suokoon teille,
että olisitte yksimieliset keskenänne,
Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan,
niin että te yksimielisesti
ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa
ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää.

Hoivatkaa sentähden toinen toistanne,
niinkuin Kristuskin on teidät
hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.
Sillä minä sanon,
että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi
Jumalan totuuden tähden,
vahvistaaksensa isille annetut lupaukset,
mutta että pakanat laupeuden tähden
ovat ylistäneet Jumalaa, niinkuin kirjoitettu on:
"Sentähden minä ylistän sinua
pakanain seassa
ja veisaan kiitosta sinun nimellesi".
Ja vielä on sanottu:
"Riemuitkaa, te pakanat,
hänen kansansa kanssa".
Ja taas:
"Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat,
ja ylistäkööt häntä kaikki kansat".
Ja myös Esaias sanoo:
"On tuleva Iisain juurivesa,
hän, joka nousee hallitsemaan pakanoita;
häneen pakanat panevat toivonsa".

Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät
kaikella ilolla ja rauhalla uskossa,
niin että teillä olisi runsas toivo
Pyhän Hengen voiman kautta.

Veljeni, minä kyllä olen varma teistä,
että te jo ilmankin olette
täynnä hyvyyttä ja kaikkinaista tietoa,
niin että myös kykenette neuvomaan toinen toistanne.
Kuitenkin olen paikka paikoin
jotenkin rohkeasti teille kirjoittanut,
uudestaan muistuttaakseni teille näitä asioita,
sen armon kautta,
jonka Jumala on minulle antanut sitä varten,
että minä olisin
Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa,
papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta,
niin että pakanakansoista tulisi
otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri.

Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa
palvellessani Jumalaa;
sillä minä en rohkene puhua mistään muusta
kuin siitä, mitä Kristus,
saattaakseen pakanat kuuliaisiksi,
on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla,
tunnustekojen ja ihmeiden voimalla,
Pyhän Hengen voimalla,
niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen
Illyrikoniin saakka
olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen,
ja sillä tavoin,
että olen pitänyt kunnianani
olla julistamatta evankeliumia siellä,
missä Kristuksen nimi jo on mainittu,
etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle,
vaan niinkuin kirjoitettu on:
"Ne, joille ei ole julistettu hänestä,
saavat hänet nähdä,
ja jotka eivät ole kuulleet,
ne ymmärtävät".

Sentähden olenkin niin usein
ollut estetty tulemasta teidän tykönne.
Mutta koska minulla nyt ei enää ole tilaa
näissä paikkakunnissa
ja kun jo monta vuotta olen halunnut tulla teidän tykönne,
niin minä,
jos milloin Hispaniaan matkustan,
tulen luoksenne,
sillä minä toivon sieltä kautta matkustaessani
näkeväni teidät
ja teidän avullanne pääseväni sinne,
kunhan ensin olen vähän saanut iloita
teidän seurastanne.

Mutta nyt minä matkustan Jerusalemiin
viemään pyhille avustusta.
Sillä Makedonia ja Akaia ovat halunneet
kerätä yhteisen lahjan
niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä.
Niin he ovat halunneet,
ja he ovatkin sen heille velkaa;
sillä jos pakanat ovat tulleet osallisiksi
heidän hengellisistä aarteistaan,
niin he puolestaan ovat velvolliset
auttamaan heitä maallisilla.

Kun olen tehtäväni suorittanut
ja heille tämän hedelmän perille vienyt,
lähden teidän kauttanne Hispaniaan;
ja minä tiedän,
että tullessani teidän tykönne
tulen Kristuksen täydellinen siunaus mukanani.

Mutta minä kehoitan teitä, veljet,
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta
ja Hengen rakkauden kautta
auttamaan minua taistelussani,
rukoilemalla minun puolestani Jumalaa,
että minä pelastuisin joutumasta
Juudean uskottomien käsiin
ja että Jerusalemia varten tuomani avustus
olisi pyhille otollinen,
niin että minä, jos Jumala niin tahtoo,
ilolla saapuisin teidän tykönne
ja virkistyisin teidän seurassanne.

Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne.
Amen.

[Paavali]

Päätössanat


Suositus, Tervehdykset ja Toivotukset (Room 16)

Minä suljen teidän suosioonne
sisaremme Foiben,
joka on Kenkrean seurakunnan palvelija,
että otatte hänet vastaan Herrassa,
niinkuin pyhien sopii,
ja autatte häntä kaikessa,
missä hän teitä tarvitsee;
sillä hän on ollut monelle avuksi ja myöskin minulle.

Tervehdys Priskalle ja Akylaalle,
työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa,
jotka minun henkeni puolesta
ovat panneet oman kaulansa alttiiksi
ja joita en ainoastaan minä kiitä,
vaan myös kaikki pakanain seurakunnat,
ja seurakunnalle,
joka kokoontuu heidän kodissansa.

Tervehdys Epainetukselle,
rakkaalleni,
joka on Aasian ensi hedelmä Kristukselle.

Tervehdys Marialle,
joka on nähnyt paljon vaivaa teidän tähtenne.

Tervehdys Andronikukselle ja Juniaalle,
heimolaisilleni ja vankeustovereilleni,
joilla on suuri arvo apostolien joukossa
ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa.

Tervehdys Ampliatukselle,
rakkaalleni Herrassa.

Tervehdys Urbanukselle,
meidän työtoverillemme Kristuksessa,
ja Stakykselle, rakkaalleni.

Tervehdys Apelleelle,
koetuksenkestäneelle Kristuksessa.

Tervehdys Aristobuluksen perhekuntalaisille.

Tervehdys Herodionille,
heimolaiselleni.

Tervehdys Narkissuksen perhekuntalaisille,
jotka ovat Herrassa.

Tervehdys Tryfainalle ja Tryfosalle,
jotka ovat nähneet vaivaa Herrassa.

Tervehdys Persikselle, rakkaalle sisarelle,
joka on nähnyt paljon vaivaa Herrassa.

Tervehdys Rufukselle, valitulle Herrassa,
ja hänen äidilleen,
joka on kuin äiti minullekin.

Tervehdys
Asynkritukselle, Flegonille, Hermeelle, Patrobaalle, Hermaalle
ja veljille, jotka ovat heidän kanssansa.

Tervehdys Filologukselle ja Julialle,
Nereukselle ja hänen sisarelleen
ja Olympaalle
ja kaikille pyhille,
jotka ovat heidän kanssansa.

Tervehtikää toisianne pyhällä suunannolla.
Kaikki Kristuksen seurakunnat tervehtivät teitä.

Mutta minä kehoitan teitä, veljet,
pitämään silmällä niitä,
jotka saavat aikaan erimielisyyttä
ja pahennusta vastoin sitä oppia,
jonka te olette saaneet;
vetäytykää pois heistä.

Sillä sellaiset eivät palvele
meidän Herraamme Kristusta,
vaan omaa vatsaansa,
ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla
vilpittömien sydämet.

Onhan teidän kuuliaisuutenne tullut kaikkien tietoon;
sentähden minä iloitsen teistä,
mutta minä tahtoisin teidän olevan
viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan.
Ja rauhan Jumala on pian musertava saatanan
teidän jalkojenne alle.
Herramme Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne.

Teitä tervehtivät Timoteus,
minun työtoverini,
ja heimolaiseni Lukius, Jaason ja Soosipater.

Minä Tertius,
joka olen kirjoittanut tämän kirjeen,
sanon teille tervehdyksen Herrassa.

Gaius,
minun ja koko seurakunnan majanantaja,
tervehtii teitä.

Erastus, kaupungin rahainhoitaja,
ja veli Kvartus tervehtivät teitä.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo
olkoon teidän kanssanne.
Amen.

Mutta hänen,
joka voi teitä vahvistaa
minun evankeliumini
ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan,
sen ilmoitetun salaisuuden mukaan,
joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta,
mutta joka nyt on julkisaatettu
ja profeetallisten kirjoitusten kautta
iankaikkisen Jumalan käskystä
tiettäväksi tehty kaikille kansoille
uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi,
Jumalan, ainoan viisaan,
olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta,
aina ja iankaikkisesti.
Amen.

Jumalan Evankeliumi