Emil esitti avauksessaan, että Jumalan pelko olisi kaiken synnin vihaamista. Se kyllä sisältyy siihen, mutta objektina käsitteessä ”Jumalan pelko” on kuitenkin itse Jumala eikä synti; kehottaahan Raamattu meitä monissa kohdissa pelkäämään Jumalaa. Oikeassa Jumalan pelossa, kuten kaikessa kristityn elämässä, päähuomiomme tulee olla aina Jumalassa. Ajattelen niin, että oikea raamatullinen
Jumalan pelko on Jumalan palvomista ja rakastamista Pyhänä Jumalana Hänen tahtoonsa alistuen ja tämä vaikuttaa sitten meissä niin, että me tahdomme karttaa kaikkea syntiä ja pahuutta. Jumalan pelko on nykyajan kristillisyydessä lähes kokonaan sivuutettu ja unohdettu. Jumalaa ei enää pidetä Pyhänä Jumalana ja julistus on paljolti vain yleistä sosiaalista saarnaa ja kaiken kattavan sokeroidun rakkauden kuvausta. Jeesuksen sanat
Te olette maan suola 
on muutettu muotoon ”Te olette maan sokeri”. Aivan liian usein meno kokouksissa on hyvin ihmiskeskeistä ja Kristuksen risti jää sivummalle. Joissakin piireissä Jumalasta on tehty aikuisten joulupukki, jonka tulee täyttää välittömästi kaikki maalliset tarpeemme ja katsoa sormiensa läpi silloin, kun me syntejämme tunnustamatta ja parannusta tekemättä elämme tietoista syntielämää. Siellä, missä Jumalan pelko puuttuu, siellä turvaudutaan maallisiin kikkoihin, Jumalan Sanan totuudet hylätään ja syntielämä saa vallan. Jumala ei ole enää keskiössä, vaan ihminen.
Jeremia (2:18-19) kirjoitti:
Ja nyt, mitä menemistä sinulla on Egyptiin juomaan Siihorin vettä?
Ja mitä menemistä sinulla on Assuriin juomaan Eufrat-virran vettä
(lihallisiin keinoihin turvautuminen)?
Sinun pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen, ja luopumuksesi
(syntielämä rehottaa)
saattaa sinut rangaistukseen;
niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on,
että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi
(Jumalan Sana ei ole enää korkein auktoriteetti),
etkä minua pelkää, sanoo Herra, Herra Sebaot.
Raamattu puhuu monenlaisista peloista, joten ensin meidän on nähtävä, mitä Jumalan pelko ei ole. Jeesuksen omillakin tulee olla sydämessään ”Jumalan pelko”, mutta heidän ei tarvitse enää pelätä synnin seurauksena tulevaa tuomiota ja rangaistusta, johon Kalamoksen siteeraama 1. Johanneksen kirjeen kohta viittaa:
Johannes (1 Joh 4:17-18) kirjoitti:
Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä,
että meillä olisi turva tuomiopäivänä;
sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon,
sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää,
se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
Maailman ihmisillä on monenlaisia pelkoja, mutta vain Jeesuksen seuraajalla voi olla sydämessä Jumalan pelkoa. Koska Jeesus on Jumala, niin Raamattu käyttää tästä käsitteestä Efesolaiskirjeen 5:nnessä luvussa myös sanaparia
Kristuksen pelossa 
. Maailman ihmiset eivät tunne pyhää Jumalaa eivätkä he useinkaan arkaile jopa pilkata Häntä. Sen sijaan meidän uskovien tulee vaeltaa tämä maallinen vaelluksemme juuri tällaisessa tilassa: Herran pelossa.
Luukas (Ap.t 9:31) kirjoitti:
Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha;
ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa
ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta.
Jumalan pelko ei ole orjan tuntemaa pelkoa isäntänsä määräysvaltaa kohtaan sillä meillä ei ole orjuuden henkeä ollaksemme jälleen pelossa (viittaus Kalamoksen viestiin). Jumalan pelkoon liittyy syvä tietoisuus Jumalan läsnäolosta: Hän näkee kaiken, Hänellä on kaikki valta ja kerran astumme Hänen tuomioistuimensa eteen. Herran pelossa lisääntyvä Pyhän Hengen virvoitus vaikuttaa meissä syvään haluun miellyttää Jumalaa, ojentautua elämässämme Hänen tahtonsa mukaan ja olla murehduttamatta Taivaalllista Isäämme syntielämällämme. Kuinka tämä on mahdollista? Emil osoittaa oivallisen tien:
Emil kirjoitti:Lyhyet tilivälit Jumalan luo, päivän matkan kerrallaan, Jeesuksessa meille kertakaikkisella synti- ja vikauhrilla lahjoitetun armon alla, lakiakaan unohtamatta sen täytetyssä muodossaan.
Jumalan lapsinakin olemme kyvyttömiä elämään täysin pyhää elämää. Tiedostaessamme meissä asuvan synnin oikea Jumalan pelko antaa meille motivaation elää joka hetki synnit sovitettuina Jumalan lapsina. Arka tunto Jumalan Sanan edessä pitää meidät Jeesuksen seurassa, kunnes kerran kohtaamme Hänet kasvoista kasvoihin. Jumalan pelko tekee meidät nöyriksi ottamaan vastaan Hänen kaikkivaltiaan tahtonsa ja johdatuksensa. Eikä se ole turhaa, sillä pian meille ansiottomille palvelijoille koittaa ”palkkapäivä”.
Salomo (San 22:4) kirjoitti:
Nöyryyden ja Herran pelon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä.