Kaksi sokeaa

[kalamos]

Synoptiset evankeliumit kertovat
kahdesta aivan vastakkaisesta persoonasta,
jotka ovat jopa sokeita
aivan vastakkaisilla tavoilla.

Olemme jo Jeesuksen maanpäällisen
vaelluksen loppusuoralla.
Jeesus on nyt erityisesti opettanut
Jumalan Valtakunnasta.

Ei Jumalan valtakunta
tule nähtävällä tavalla,
eikä voida sanoa:
'Katso, täällä se on',
tahi:
'Tuolla';
sillä katso,
Jumalan valtakunta on
sisällisesti teissä.

Ja paljon muuta Jeesus on juuri opettanut
Jumalan Valtakunnasta,
kun näyttämölle astelee
varmaankin hyvin arvokkaasti
rikas nuorukainen.

Hän on ensimmäinen sokea kahdesta.
Hän ei ole ruumiillisesti sokea,
niinkuin katkelman jälkimmäinen sokea,
joka kaikin tavoin poikkeaa ensimmäisestä,
eikä siis ole rikas, vaan köyhä.

Tosin.

Aivan vastaavasti kuin sokeus
voidaan määritellä monella tavalla,
voidaan rikkauskin määritellä
monella tavalla.

Ensimmäinen oli vakavammin sokea
kuin jälkimmäinen.
Ensimmäinen oli köyhempi
kuin jälkimmäinen.

Ensimmäinen ei nähnyt
eikä osannut omistaa
Jumalan Valtakuntaa.
Jälkimmäinen näki sen
ja tuli osakkaaksi siitä.

Ja niin nämä kaksi
aivan vastakkaista persoonaa
lähestyvät Jeesusta
aivan toisella tavalla.

Ensimmäinen tervehtii:

Hyvä opettaja

Jälkimmäinen huutaa:

Daavidin Poika

Ensimmäinen ei nähnyt
Jeesusta Jumalan Poikana.
Vain hyvänä opettajana.

Jeesus yrittää avata nuorukaisen silmiä
kysymällä miksi sanoo Häntä hyväksi.

Vain Jumala on hyvä.
Ymmärrätkö siis sen,
että minä olen Jumalan Poika.

Tämän ymmärtäminen
olisi ollut tarpeellista,
jotta nuorukainen olisi voinut
ymmärtää vastauksen kysymykseensä.
Ja mitä hän kysyikään.

Hyvä opettaja,
mitä minun pitää tekemän,
että minä
iankaikkisen elämän perisin?

Jeesus vastaa mainiten käskyjä
Mooseksen laista.
Nuorukainen sanoo noudattaneensa niitä.

Silloinhan kaikki olisi kunnossa.
Vaan ei ollut,
sillä silloin nuorukainen
ei olisi tuon suuren kysymysmerkin äärellä.

Nuorukainen ei nyt ymmärrä.
Hän ei tavoittanut vastausta,
koska ei nähnyt Jumalan Valtakuntaa
eli Jumalan Hallitusvaltaa.

Jeesus tarjoaa sitä toisella tavalla.
Hän tarjoaa aivan valtavaa
osallisuutta Jumalan Valtakuntaan.
Jos tahdot olla täydellinen ...

myy kaikki,
mitä sinulla on,
ja jakele köyhille,
niin sinulla on oleva aarre taivaissa;
ja tule ja seuraa minua

Jeesus tarjosi nuorukaiselle
Jumalan Valtakuntaa tässä ja nyt.
Nuorukainen olisi tässä ja nyt
voinut saada Jumalan Valtakunnan sisimpäänsä.
Siis jotain paljon enemmän
kuin se rikkaus, mikä hänellä oli.
Mutta nuorukainen lähti pois
ilman Jumalan Valtakuntaa sisimmässään.
Se ilmeni siten,
että hän lähti pois murheellisena.

Kuinka vaikea onkaan niiden,
joilla on tavaraa,
päästä Jumalan valtakuntaan!

Siis Jumalan Valtakunta,
ei ole syömistä ja juomista,
vaan
Vanhurskautta, Rauhaa ja Iloa.

Tämän ilon nuorukainen menetti.
Rikas mies ei luopunut mistään,
ja niin hän ei myöskään
saanut sisimpäänsä sitä,
mitä hän sisimmässään etsi.

Totisesti minä sanon teille:
ei ole ketään,
joka Jumalan valtakunnan tähden
on luopunut
talosta tai vaimosta
tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,
ja joka ei saisi monin
verroin takaisin tässä ajassa,
ja tulevassa maailmassa
iankaikkista elämää.

Ja teksti jatkuu suoraan
Jeesuksen ilmoituksella siitä,
mistä Jeesus itse luopuu
Jumalan Valtakunnan
ja ikuisen elämän tähden.

Katso,

me menemme
ylös Jerusalemiin,

ja kaikki on täysin toteutuva,
mitä profeettain kautta
on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.

Sillä hänet annetaan
pakanain käsiin,
ja häntä pilkataan
ja häväistään
ja syljetään;

ja ruoskittuaan
he tappavat hänet,

ja kolmantena päivänä
hän nousee ylös.

Jeesus itse oli
Jumalan Valtakunnan Kuningas,
jonka seuraa tarjosi
rikkaalle nuorukaiselle.
Hän oli se ikuinen elämä,
jota nuorukainen tavoitteli.

Jeesus tarjosi sitä nuorukaiselle
bonuksen kera.
Bonus jäi käyttämättä.
Ja tässä ajassa nuorukainen
ei saanut kokea sitä rikkautta,
minkä olisi voinut saada kokea,
kun olisi ottanut vastaan
tarjolla olleen Jumalan Valtakunnan
eli Vanhurskauden, Rauhan ja Ilon
Pyhässä Hengessä.

Kun Jeesus oli ilmoittanut
oman uhrauksensa,
joka olisi tuova
Jumalan Valtakunnan
meidän vastaan otettavaksemme,
niin heti perään
Luukas on tallentanut
sokean kerjäläisen vastaanottokyvyn,
joka on täydellinen kontrasti
rikkaalle nuorukaiselle.

Sokea kerjäläinen tunnisti
Jeesuksen Daavidin Pojaksi,
josta profeetat ovat ennustaneet,
että kun Hän tulee,
niin sokeat saavat näkönsä.

Ja niin sokea otti vastaan tämän
Jumalan Valtakunnan lupauksen.
Hän huutaa sitä kovemmin,
mitä enemmän häntä kielletään.

Ja hän heittää pois viittansa,
joka osoitti hänen olevan sokea,
ja tulee Jeesuksen eteen.

Ja hän saa heti kokea
Jumalan Valtakunnan
omassa elämässään.

Ja oli täynnä iloa ja riemua
ja seurasi Jeesusta
ja ylisti Jumalaa.

Valitettavasti seurueesta
ja riemuitsijoista puuttui
niin köyhäksi ja sokeaksi jäänyt
rikas nuorukainen,
joka näki rikkautensa,
mutta ei Jumalan Valtakuntaa,
vaikka jutteli sen Kuninkaan kanssa.

Hänen silmänsä eivät auenneet
näkemään Daavidin Poikaa.

Köyhä kerjäläinen oli sen nähnyt
ja paljon ennenkuin tuli
fyysiesti näkeväksi.

[NäilläNäppäimillä]

Tää menee nyt täysin pöpelikköön aiheesta, mutta tuli mieleen:

Matteus kirjoittaa kahdesta gadaralaisesta riivatusta, Matt. 8:28 ja
kahdesta sokeasta Jerikon tiellä Matt. 9:27.

Muu(t) synoptikot vain yhdestä molemmissa kertomuksissa.

Mistä ero johtunee?

[kalamos]

Eli avauksessa kävin läpi
Luukkaan johdattamana
tapahtumasarjaa,
joka päättyi sokean kerjäläisen
eli Bartimeuksen
ja Jeesuksen kohtaamiseen.

Bartimeus sokeana kerjäläisenä
ei ollutkaan
niin sokea kuin rikas nuorukainen
näkevänä ja kaiken omistavana.

Ja itse asiassa tuo nimi
Bartimeus onkin suomennettuna:

Kunnioitetun/Arvossapidetyn
Poika

Markus on tallentanut tuon samaisen
kohtaamisen näin:

Ja he tulivat Jerikoon.
Ja kun hän vaelsi Jerikosta
opetuslastensa
ja suuren väkijoukon seuraamana,
istui sokea kerjäläinen, Bartimeus,
Timeuksen poika, tien vieressä.

Ja kun hän kuuli,
että se oli Jeesus Nasaretilainen,
rupesi hän huutamaan ja sanomaan:

"Jeesus,
Daavidin poika,
armahda minua".

Ja monet nuhtelivat häntä
saadakseen hänet vaikenemaan.
Mutta hän huusi vielä enemmän:

"Daavidin poika,
armahda minua".

Silloin Jeesus seisahtui
ja sanoi:

"Kutsukaa hänet tänne".

Ja he kutsuivat sokean,
sanoen hänelle:

"Ole turvallisella mielellä,
nouse;
hän kutsuu sinua".

Niin hän heitti vaippansa päältään,
kavahti seisomaan
ja tuli Jeesuksen tykö.

Ja Jeesus puhutteli häntä
sanoen:

"Mitä tahdot,
että minä sinulle tekisin?"

Niin sokea sanoi hänelle:

"Rabbuuni,
että saisin näköni jälleen".

Niin Jeesus sanoi hänelle:

"Mene,
sinun uskosi on sinut pelastanut".

Ja kohta hän sai näkönsä
ja seurasi häntä tiellä.

Ja Matteus kirjoitti tuosta samaisesta
avauksessa olleesta tapauksesta näin:

Ja heidän lähtiessään Jerikosta
seurasi häntä suuri kansan paljous.

Ja katso,
kaksi sokeaa istui tien vieressä;
ja kun he kuulivat,
että Jeesus kulki ohitse,
huusivat he sanoen:

"Herra,
Daavidin poika,
armahda meitä".

Niin kansa nuhteli heitä
saadakseen heidät vaikenemaan;
mutta he huusivat sitä enemmän
sanoen:

"Herra,
Daavidin poika,
armahda meitä".

Silloin Jeesus seisahtui
ja kutsui heidät tykönsä
ja sanoi:

"Mitä tahdotte,
että minä teille tekisin?"

He sanoivat hänelle:

"Herra,
että meidän silmämme aukenisivat".

Niin Jeesuksen tuli heitä sääli,
ja hän kosketti heidän silmiänsä,
ja kohta he saivat näkönsä
ja seurasivat häntä.

Eli Matteus puhuu kahdesta sokeasta.
Markus ja Luukas vain yhdestä.

Ja sitten Sinä nostit esiin
Matteuksesta toisen kohdan,
jossa myös puhutaan
kahden sokean parantamisesta.

Ja kun Jeesus kulki sieltä,
seurasi häntä kaksi sokeaa
huutaen ja sanoen:

"Daavidin poika,
armahda meitä".

Ja hänen mentyänsä huoneeseen
sokeat tulivat hänen tykönsä;
ja Jeesus sanoi heille:

"Uskotteko,
että minä voin sen tehdä?"

He sanoivat hänelle:

"Uskomme, Herra".

Silloin hän kosketti heidän silmiänsä
ja sanoi:

"Tapahtukoon teille uskonne mukaan".

Ja heidän silmänsä aukenivat.
Ja Jeesus varoitti heitä vakavasti sanoen:

"Katsokaa,
ettei kukaan saa tästä tietää".

Mutta he menivät pois
ja levittivät sanomaa hänestä
koko siihen maahan.

Tuossa on paljon sellaista,
mikä ei sovi yhteen
sen tilannekuvauksen kanssa,
jonka Matteus antaa
evankeliumin loppupuolella.

Mutta kummassakin
Matteuksen tallennuksessa
mainitaan kaksi sokeaa.

Yhteensä siis neljä sokeaa
sai näkönsä näissä kahdessa
eli sessiossa.

Matteus on kirjoittanut evankeliuminsa
erityisesti juutalaisille.

Evankeliumi on täynnä asioita,
jotka vain juutalainen ymmärtää syvällisesti.

Nelinkertainan todistus siitä,
että sokea saa näkönsä,
on jotain sellaista,
jonka juutalainen voi tavoittaa
viestinä siitä,
että Jeesus todella on luvattu Messias.

Sen sijaan Luukas kirjoittaa evankeliumia,
jonka pakanakin voi ymmärtää.

Pakanakin voi tulla näkeväksi.
Ja tämän asian Luukkaan tallennus
tuo ihmeellisellä tavalla esiin,
kun kertomusta seuraa
jo edeltävästä luvusta alkaen.

Me voimme tulla näkeviksi,
ja vieläpä saada
Jumalan Valtakunnan
sisimpäämme.

Mekin voimme olla
kunnioitetun ja arvossapidetyn
poikia
Jumalan lapsia.