Heidän silmänsä olivat pimitetyt (Luuk 24:13-32)

[vilja]

Ei vikaa tai ongelmaa ole Kalamos foorumissa, vaan vain omissa tottumuksissani.........

Foorumi on ihan OK!

[kalamos]

Tämän ketjun avausta lukiessani
yhä uudelleen mieleeni nousee aina yksi kokemus
omasta elämästäni - oikeastaan omasta kuolemastani.

Minulle oli jälleen kerran tehty kriittinen leikkaus.
Kun myöhemmin luin tohtorin (neurokirurgin) kirjoittamia papereita,
niin huomasin hänen kirjoittaneen ennen tuota leikkausta:
"Potilas ei näytä oikein ymmärtävän tilanteen vakavuutta".

No. Minä selvisin tuostakin leikkauksesta.
Mutta reilu viikko leikkauksen jälkeen tapahtui jotakin dramaattista.
Minä melkein kuolin. Mutta tapahtui monta ihmettä,
ja niin minut ehdittiin leikata uudelleen ja jäin henkiin.
Kerron tästä joskus tarkemmin blogissani.

Olin siis jo melkein kuollut.
Ja nyt minut oli leikattu uudelleen.

Mutta sitten vasta vaikeudet alkoivat.
Lopulta, minä olin niin heikko,
että en enää oikeastaan pysynyt hereillä ollenkaan.
En tietenkään pystynyt syömään mitään enkä juomaan.
Ravinto meni letkua pitkin. Ja suoneen tietenkin tiputukset.
Kipupistoksen sain neljän tunnin välein.
Ne eivät oikeastaan auttaneet.

Yötä päivää yhtä kipua ja tuskaa.
Minä kirjaimellisesti vääntelehdin tuon kivun tähden.
Mutta sitten eräänä yönä yksinäisessä potilashuoneessani,
minä tein - miten sen nyt sanoisin - uskon liikkeen.

Minä nousin ylös sängystäni Jeesuksen nimessä.
Siinä minä seisoin. Yksinäisessä yön pimeässä huoneessa.

Ja suuntasin ulos huoneestani sairaalan käytävälle.
Näin hoitajia, ja pyysin huoneeseeni sellaisen ison potilastuolin.
Siihen istahdin ja pyysin kaapistani korvalappustereot,
ja kuuntelin kasetilta monona (toinen korvani on täysin kuuro)
Samuli Sirenin kasettia.
Tuon pimeyden ja synkeyden keskelle tulvi tutut sävelet:

Yksin en kulje
en hetkeäkään
vierelläin aina mä
Jeesuksen nään

Taivas laskeutui tuohon pimeään huoneeseen.
Minä tajusin, että vaikka olin niin huonossa kunnossa,
että minut oli laitettu yksinäiseen huoneeseen,
niin minä en sittenkään ollut ollut yksin tuossa huoneessa - en hetkeäkään.

Jeesus oli ollut siinä, missä minäkin,
kun makasin makasin tuon huoneen lattialla
verta syöksyen ja ilmeisesti aivonesteitä vuotaen,
eikä kukaan ihminen ollut läsnä eikä tiennyt, että olin kuolemassa.

Jeesus oli siinä hetkessä läsnä,
kun minut kirjaimellisesti raahattiin koomassa leikkaussaliin,
josta heitettiin ulos siellä jo ollut potilas.

Jeesus oli siinä, kun myöhemmin tuon leikkauksen jälkeen,
minä vääntelehdin tuskasta, ja toinen kirurgi sanoi,
että jollen voi olla hetkeä paikallani,
niin hän ei kykene laittamaan ravintoletkun liitosta minuun.

Jeesus oli ollut siinä missä minäkin jokaisena sellaisenakin sekuntina,
jolloin huoneessa ei ollut muuta ihmistä kuin minä.

En minä millään tavalla epäuskova ollut ollut missään vaiheessa,
mutta jotenkin vaan tuossa tilanteessa Jeesus teki läsnäolonsa niin selväksi,
että minä koin todellisen ihmeen.

Minä kuuntelin ja kuuntelin tuota Samuli Sirenin tuttua vanhaa kasettia.
Ja jokainen laulu ja jokainen sana ja jokainen sävel
kuin aivan uutena ja tuoreena suoraan taivaasta
imeytyi minun kuolevaiseen ruumiiseeni.

Tuon yön jälkeen en enää tarvinnut yhtään kipupistosta.
Aloin hiljalleen syödä ja juoda ja viikon sisällä pääsin jo kotiin toipumaan
ja odottamaan seuraavaa kriittistä leikkausta.

[vilja]

Luin ja itkin ja itkin ja luin.........

Kiitos kertomastasi! <3

Omissa eläkepapereissani on teksti: Potilas ei tiedosta sairautensa vakavuutta.

Terv. Toinen puolikuuro.

[vilja]

Omassa elämässäni tuo aloituksen Raam.kohta alkoi avautua, kun Jumala piti minulle raamattutunnin äitini silmälääkärissä käynnin myötä.

Hänen näkönsä alkoi heiketä hyvin nopeaan tahtiin ja tilasimme hänelle ajan silmälääkäriin.
Äitiä hiukan jännitti kyseinen reissu, että minkä lausunnon lääkäri hänelle antaa.
Palattuaan hän sitten varsin onnellisena selitti, että lääkäri oli ollut hyvin ystävällinen ja laittanut viimein kätensä hänen olkapäälleen ja todennut, että: "Teillä on rouva kaihi, jonka me kyllä leikkaamme, mutta sitä ei kannata leikata ennen, kuin se on täysin "kypsä", sillä jos se leikataan liian aikaisin, tuosta leikkauksesta ei ole mitään hyötyä, sillä liian aikaisen operaation seurauksena se alkaa kasvamaan saman tien uudestaan".

Jostain syystä Jumala alkoi tuon kautta puhumaan minulle hengellisestä sokeudesta / -kaihista ja siitä, miten meillä ihmisillä on taipumusta lähteä operoimaan ennen aikojaan, kun huomaamme kanssamatkaajiemme kohdalla olevan jotain tuon kaltaista, emmekä malta odottaa Jumalan aikaa ja tapaa, milloin ja miten operaation tulee tapahtua.

Tuota opetusta ja oppituntia Hän piti minulle n. viikon ajan ja on mielenkiintoista, miten Hän on uudelleen ja uudelleen nostanut kyseisen aiheen eteeni jonkin tapahtuman kautta, liekkö sitten tarvitsen omassa hättäisyydessäni uudelleen ja uudelleen muistutusta siitä, että oppisin odottamaan Hänen aikaansa, paikkaansa ja tapaansa, enkä kiirehtisi askeleita ja toimiani Hänen aikataulujensa edelle.

[kalamos]

Minullakin todettiin harmaakaihi joitakin vuosia sitten.
Silmälääkäri oli oikein tohtorismies.

Mutta noin vuosi sitten, kun kävin silmälääkärissä,
silmälääkäri sanoi hyvin pian,
kun katseli sillä kauhealla valollaan silmiäni,
että ei ainakaan mitään kaihia ole.


Mutta muuten kyllä linssejä vahvistettiin kovasti.
Toisessa silmässä miinusta on jo yli 6.

Tuosta Jeesuksen näkemisestä tulee mieleeni tapaus
muutaman vuosikymmenen takaa.

Kotonamme oli rukouskokous.
Ja siinä tapahtui sama ihme,
minkä emmauksen tien kulkijat kokivat.
Heidän sydämensä paloi, kun Jeesus oli heidän seurassaan.
Vaikka eivät Häntä tunnistaneetkaan.

Tuossa rukouskokouksessa sitten lauloimme halleluja-hymniä.
Minä yritin säestää uruilla.
Mutta sitten tuo hehku ja palo tuli niin voimakkaaksi,
Pyhän Hengen läsnäolo niin voimakkaaksi,
että minä en enää oikein uskaltanut jatkaa säestämistä.
Mutta kohta kuului varttuneemman sisaren kuiskaus:
"Lauletaan vielä." Ja niin me jatkoimme.
Ja minä arasti nostin sormeni koskettimille takaisin.

Lopulta lopetimme. Oli hiljaista.
Sitten huomasin että vähän nuorempi sisar itki voimakkaasti.
Lopulta hän sai sanotuksi jotakin.
Osoittaen olohuoneemme yhtä kulmausta hän sanoi:
"Minä ... minä näin Jeesuksen tuossa kohtaa.
Hänellä oli kädet ojennettuna meitä kohti,
ja Hän siunasi meitä".

[vilja]

Kiitos Jeesus!! <3

[kalamos]

Itse asiassa meidän silmämme ovat pimitetyt koko ajan siinä mielessä,
että me emme normaalisti näe sitä, mitä ympärillämme tapahtuu
lukuunottamatta materiaalista maailmaa.

Ja Elisa rukoili ja sanoi:
"Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi".
Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso:
vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.

[vilja]

Itse asiassa meidän silmämme ovat pimitetyt koko ajan siinä mielessä,
että me emme normaalisti näe sitä, mitä ympärillämme tapahtuu
lukuunottamatta materiaalista maailmaa.

Ja Elisa rukoili ja sanoi:
"Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi".
Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso:
vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.

Vielä pohdintaa siitä, miten Jumala voi tarvittaessa pimittää meidän silmiltämme näiltä ajallisiltakin kuvioilta vain siksi, että Hän voisi kuljettaa meitä eteenpäin ilman häiriöitä.

Minulla oli ystävä, jota Jumala käytti monella eri tavoin profetaalisesti ja kun seurasin tuota hänen Jumalan käytössä olemistaan, tuli usein mieleeni hevonen, jolle on laitettu kilparadalla sellaiset näkösuojat molemmille sivuille päätään, estämään määrätynlaiset häiriötekijät.

Kun kyseinen henkilö sai Jumalalta kehoituksen toimia, mennä esim. viemään jollekin Jumalalta tullutta sanomaa, hän ihan kuin sokaistui kaikelle muulle ympärillä olevalle ja meni vain eteenpäin, kuin hevonen, joka ei näe mitään muuta, kuin sen, mitä varten Jumala hänet kulloinkin lähetti.

Ja usein kävi sitten niin, että kun hän oli saanut asiansa toimitettua, hän vasta havahtui siihen, mitä oli tehnyt ja monta kertaa alkoi sitten itsensä "pamilointi", et miten hän siten.... ja miksi hän ei huomannut edes sitä..... jne. jne.

Kuitenkin, nuo kaikki olivat joitain inhimillisiä esteitä, jotka olisivat estäneet häntä viemästä saamaansa tehtävää päätökseen, ellei Jumala tuoksi ajaksi sulkenut hänen inhimillistä ihmistään ja ajatteluaan ulkopuolle.

Hän oli nimittäin omalla tavallaan hyvin arka ja vähän liiaksikin toiset huomioon ottava ja nuo piirteet olisivat monissa kohden estäneet olemasta häntä Jumalan käytössä.

Jotain tuon kaltaista olen itsekin kokenut jonkun kerran elämässäni ja tiedän, miten kovin sitä saattaa itseään soimata jälkikäteen, kun huomaa, mitä on tullut tehtyä siinä innossa, kun Jumala on alkanut jostain asiasta puhumaan. :)

Eli uskon, että Jumala käyttää joskus meidän sokaisemistamme siksikin, että Hänen hyvä tahtonsa pääsisi tapahtumaan.

[kalamos]

Kiitos Vilja viestistäsi,
joka toi mieleeni montakin asiaa,
mitä on tullut tehtyä (sydämen) yksinkertaisuudessa.
Voisi sanoa ihan noin kuin kirjoitit,
että jonkinlaiset silmälaput silmillä.
Olen iloinen siitä, että on tullut tehtyä,
mutta tunnustan, että enää en rohkenisi.

Mutta mitä nyt tulee juuri näihin Emmauksen tien kulkijoihin,
niin arvelisin Jeesuksen ilmestyneen toisenmuotoisena,
niin etteivät Häntä heti tunnistaneet ihan senkin tähden,
että Jeesus sai rauhassa selittää Mooseksesta alkaen,
mitä Hänestä oli kirjoitettu.

Jos nuo opetuslapset olisivat heti tunnistaneet Hänet,
niin ei Jeesuksella olisi ollut enää tuollaista mahdollisuutta
jättiraamattutuntiin asiasta.
Heidän sydämensä olisi vain jubileerannut ylösnousemuksesta.
Nyt heidän sydämensä sai lämmetä hehkuvaksi Sanan pohjalta.

Samoin oli suurta viisautta Jeesukselta,
että kun Hän ensimmäisen kerran ilmestyi yhdelletoista opetuslapselleen,
niin Hän ilmestyi sellaisena hetkenä, jolloin epäuskoinen Tuomas oli poissa.
Tuomas tarvitsi 8 päivän pituisen pimityskuurin epäuskonsa tähden.
Ja niin Tuomas oli valmista kauraa, kun oli aika Jeesuksen ilmestyä myös hänelle.

[vilja]

Minäkin uskon, että Jeesus ilmestyi heille eri näköisenä / muotoisena, mutta en vain pääse irti myöskään niistä opetuslasten omista antamistaan lausuunoista, esim. ".. eikö sydämemme ollut meissä palava...." yms.

Raamattu ei nimittäin ilmaise missään kohden, että Jeesus tietoisesti johti heitä ikäänkuin harhaan, eikä sanota edes sitä, kuka / mikä oli pimittänyt heidän silmänsä, vaan sanotaan vain, että heidän silmänsä olivat pimitetyt ja siksi en voi uskoa muuta, kuin mitä kirjoitettu on.

Sori?!

Eli minä vain sydämessäni koen, että noilla opetuslasten omilla sanoilla on myöskin vahva painoarvo kyseisen kertomuksen ymmärtämiselle.

Ja rukoilen, että Jumalan Henki sitten ohjatkoon meitä itse kutakin niin, kuin oikein on.

Joten lienee sittenkin parasta, etten enää tästä aiheesta tämän enempää jatka, sillä en halua tästä väitelläkään.