Sinä riität

[עֵד]

Evankeliumin kertoessa kuinka nainen 'tuhlasi' alabasteripullon Jeesuksen voitelemiseksi, minua puhutteli Jeesuksen sanat:

Hän teki, minkä voi.

Nämä tuossa yhteydessä lausutut sanat ovat kovin lohdullisia armon sanoja. Samaa armahtavaisuutta voi opetella niin itseään kuin lähimmäistä kohtaan sen sijaan, että närkästyy toisen erilaisista hyvistä töistä.

[hypomenoo]

Olet oikeassa.
Kiitos Jumalalle tästä muistutuksesta, jota aina tarvitaan.
Otan tämän Jumalan rakkautena minua kohtaan.

Tässä saan/saamme kasvaa Jumalan armon kasvattamana.

[עֵד]

Kun 'vuosipäiväni' tällä viikolla lähestyy, eli sain armon tulla uskoon tasan 40 vuotta sitten, sitä väistämättä pysähtyy ja tunnustaa: aivan kuin olisin ollut 40 vuotta erämaassa!

Kaikesta Jumalan armotöistä, ihmeistä, parantumisista ja ennenkaikkea uskonlahjasta huolimatta olen tehnyt vääriä valintoja, kulkenut sivupolkuja, testannut Jumalan kaikkivaltiutta ja armonsa riittävyyttä. Niin, häpeäkseni tämän kirjoitan, en kerskuen.

Ymmärrän 100-prosenttisesti israelilaisten erämaavaellusta 40 vuoden aikana, ymmärrän myös tietäjien matkaa Jeesus-lapsen luo, ymmärrän myös uskoontulojen edeltämiä vaiheita ihmiselämässä.

Siksi 'sinä riität' puhuu evankeliumia lain sijaan, jonka yksin Jeesus täytti.

[Natanael]

Kaikesta Jumalan armotöistä, ihmeistä, parantumisista ja ennen kaikkea uskonlahjasta huolimatta olen tehnyt vääriä valintoja, kulkenut sivupolkuja, testannut Jumalan kaikkivaltiutta ja armonsa riittävyyttä. Niin, häpeäkseni tämän kirjoitan, en kerskuen.

Vain ani harvoin saamme lukea kristillisiltä foorumeilta tällaista, itseänsä totuudellisesti tutkivan, kypsän uskovan tunnustusta. Ed osoittautuu yksin armon varassa kulkevaksi Paavalin hengen heimolaiseksi. Siitä puuttuu tyystin ajallemme tyypillinen, nykyajan uskovien omaksuma, vääränlainen pyhityskäsitys.

[kalamos]

Niin se ei siis ole sen vallassa,
joka tahtoo,
eikä sen, joka juoksee,
vaan Jumalan, joka on armollinen.

[עֵד]

Aika usein, kun saa tulla siunatuksi ylhäältä, joutuu hetimiten kohtaamaan oman sydämensä raadollisuuden maahan asti ja väkisinkin tuolloin tulee muistutetuksi vastaavanlaisista hetkistä, jotka ovat (onneksi) talletetut Raamatun lehdille, esim. 'ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä minut kolmesti kiellät'. Mielestäni se on sitä heikkoutta, jossa 'suunnattoman suuri voima ei (todellakaan) näyttäisi tulevan meistä'.

Impulsiivisena, mutta rehellisenä, olen usein joutunut tilanteisiin, joissa sanottuja tai kirjoitettuja sanoja en saa takaisin. Sensijaan, että jäisin nolojen tilanteiden vangiksi, olen rukoillut, mitä asialle voisi tehdä. Viime aikoina, kiitos Herralle, olen ajatellut kääntää ne evankeliumin voitoksi, sillä sitä sielujemme vihollinen viime kädessä haluaisi luullen päässeensä osalliseksi erävoitosta!